MLL: Ammattiauttajat eivät aina osaa kohdata nuorta sellaisena kuin hän on

Kuva Mikko Stig / Lehtikuva.

“En mä voi puhua tästä mun olosta mun vanhemmille. Mulla on sellanen olo, että mä oon pettänyt ne kun ne on kaikkensa yrittänyt, että mulla olis hyvä olla. Eikä mulla oo mitään syytäkään olla masentunu. Ne ei ansaitse tätä.”

“Kaipaisin lämpöä ja läheisyyttä ja sitä, että jollain olisi mulle oikeesti aikaa.”

“Kiitos tästä, jo pelkkä kirjoittaminen autto mun kohdalla.:)”

Joka kymmenes Mannerheimin lastensuojeluliiton ylläpitämään Lasten ja nuorten puhelimeen soittanut sekä joka toinen nettikirjeen kirjoittaja tai chat-keskustelija ohjattiin ammattiauttajan puheille viime vuonna. Monet ammattiavun piirissä olevat nuoret kuitenkin kertoivat MLL:n päivystäjille, etteivät koe saavansa ammattilaisilta apua.

Joskus nuorille oli epäselvää, mitä ammattilainen tekee tai miten tämä voi nuorta auttaa. Nuorelle on myös saatettu kertoa, että hänestä on tehty lastensuojeluilmoitus. Hänelle ei kuitenkaan ole selitetty, mitä se tarkoittaa ja miksi se on tehty.

“Oon nyt käynyt joku vuoden siellä…En mä sille oo mitään sanonut, se on jotenkin niin vaivaannuttavaa. Ei se tiedä tästä viiltelystäkään, eikä niistä lääkejutuista.”

Monia askarruttaa ammattilaisen vaitiolovelvollisuus ja pelottaa, että omat asiat leviävät pitkin koulua. Myös usein vaihtuvat työntekijät koetaan ongelmaksi, samoin ajanpuute.

“Mä oon käynyt nyt kuraattorilla…Mä en tiedä yhtään mitä se tekee, enkä sitäkään, miksi mut on sinne pyydetty…Mitä ne ees tekee?”

“Aina ei kuitenkaan ole kysymys pelkistä resursseista: ammattilaiset eivät välttämättä osaa kohdata nuorta sellaisena kuin hän on. Aikuisille tuntuu olevan vaikeaa asettua lapsen asemaan”, toteaa MLL:n ohjelmajohtaja Marie Rautava.

Kirjeissä käsitellään rankempia aiheita

Viime vuoden aikana Lasten ja nuorten puhelimeen soittaneista joka kymmenes ohjattiin ammattilaisen, kuten koulukuraattorin, terveydenhoitajan, psykologin tai opettajan juttusille. Sen sijaan netissä yhteyttä ottaneista yli puolet ohjattiin ammattiauttajan pakeille.

Kaikkein vakavimmissa yhteydenotoissa pulmia oli yleensä useita. Tavallista on, että jokin pieni asia, kuten esiintymisjännitys, alkaa kerätä ympärilleen entistä isompaa kuormaa. Isoimpia huolia yhdisti myös se, etteivät nuorten lähipiiriin kuuluvat aikuiset tienneet niistä mitään.

“Kaikki nuoret eivät välttämättä tiedosta olevansa kriisissä, vaikka tilanne olisikin tosi vaikea. Joskus ongelma on ollut olemassa niin pitkään, että siitä on tullut arkipäivää”, toteaa Lasten ja nuorten puhelimen päällikkö Tatjana Pajamäki.

Toisaalta osa nuorista ei kerro tilanteestaan lähiaikuisille, koska eivät luota siihen, että aikuiset voisivat auttaa. Näin uskoi muun muassa moni sellainen nuori, jota kiusattiin koulussa tai jolla oli ongelmia kaverisuhteissa.

“Nuori saattaa ajatella, ettei halua kuormittaa vanhempiaan, joilla voi olla jo ennestään muita, esimerkiksi taloudellisia pulmia. Joskus nuori saattaa ajatella, että on vain ‘pakko pärjätä’. Silloin on vaikeaa kertoa omista asioistaan aikuiselle”, sanoo Marie Rautava.

38 000 puhelua, kirjettä ja chat-keskustelua

Viime vuonna Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin tuli yli 38 000 yhteydenottoa. Kursivoidut esimerkit ovat lainauksia päivystäjien kanssa käydyistä puhelin- tai chat-keskusteluista sekä kirjeenvaihdosta.

Kyseessä on yli 20 vuotta toiminut, kaikille lapsille ja nuorille suunnattu maksuton auttava puhelin – ja nykyisin myös nettipalvelu. Vuonna 2011 lähes puolet yhteyttä ottaneista olivat iältään 12-14 -vuotiaita. Seuraavaksi suurin ryhmä olivat 9-11-vuotiaat. (Lue Lasten ja nuorten puhelimen vuosiraportti 2011 täältä.)

Lasten ja nuorten puhelimeen saa soittaa yhtä lailla huolista ja murheista kuin iloisistakin uutisista. Viime vuonna yleisin keskustelujen muoto olikin tavallinen jutustelu, jossa varsinaista aihetta tärkeämpää oli aikuiseen saatu kontakti.

Muita suosittuja keskustelujen aiheita olivat muun muassa seksi, iloisten asioiden jakaminen, tekemisen puute ja kiusaamiskokemukset. Pojat keskustelivat seksistä ja itsetyydytyksestä tyttöjä useammin. Tytöt taas pohdiskelivat murrosiän mukanaan tuomia muutoksia hieman poikia ahkerammin. Lasten ja nuorten puhelimeen soittaneista keskustelijoista 53 prosenttia oli tyttöjä, 42 prosenttia poikia. Loput soittajista tilastoitiin sekaryhmiin, sillä joskus puheluita saatetaan tehdä myös porukalla.