Mikael Jungnerin potkiminen Ylestä oli kokoomukselta taktinen virhe
Jungnerista toivotaan Sdp:lle monikärkiohjusta.
Jutta Urpilainen iloitsi Mikael Jungnerin voitosta vähintään yhtä paljon kuin uusi puoluesihteeri. Kuva Petri Kaipiainen
Mikael Jungner oli ollut puoluesihteerinä vasta hetken, kun Uutispäivä Demarin verkkosivut kertoivat, että heti oli alkanut tapahtua.
”Ensimmäisen tunnin aikana Sdp:hen liittyi viisi uutta jäsentä. Yhtään ei eronnut”, lehti hehkutti.
Pikku-uutinen kertoi paljon syistä, joiden takia puheenjohtaja Jutta Urpilainen halusi juuri Jungnerin työparikseen.
Sdp oli jo tehnyt melkein kaiken mitä oppositiossa voi, jotta kannatus kääntyisi nousuun. Se oli sanoutunut irti hallituksen ikävistä päätöksistä ja puhunut asioista sillä tavalla kuin uskoi kansan haluavan, mutta turhaan. Gallupit näyttivät aina vain samaa, ja sillat muihin puolueisiin olivat melkein poikki.
Urpilainen ja koko demarieliitti tajusivat, että puolueella on hallitukseen enää yksi tie. Heidän pitää päästä valitsemaan itse kumppaninsa. Sen takia Sdp:n pitää olla suurin puolue.
Kokoomus on kuitenkin niin kaukana edellä, että edes pelkkä demarien kannatuksen kasvu ei riitä.
Tarvittiin ratkaisu, joka löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: toisi Sdp:lle uusia äänestäjiä ja rokottaisi samalla kokoomusta.
Jungnerin toivotaan olevan juuri tällainen monikärkiohjus.
Demarien Stubb
Mikael Jungner sopii kokoomuslaisille tarkoitetuksi syötiksi hyvin kahdesta syystä.
Ensinnäkin hän on poliittisilta mielipiteiltään oikeasti hyvin lähellä kokoomusta. Hänen ajatuksensa esimerkiksi valtion tehtävistä tai yrittäjyydestä eivät juuri poikkea siitä, miten Jyrki Katainen näkee asiat.
Mutta vielä tärkeämpää on, että hän esittää viestinsä samalla peruspositiivisella tavalla, joka on tähän asti ollut kokoomuksen tavaramerkki. Hänessä on paljon samaa aseistariisuvaa elämänmyönteisyyttä kuin vaikkapa ulkoministeri Alexander Stubbissa. Se on viime aikoina uponnut äänestäjiin paljon paremmin kuin aiempien vaalien negatiivinen kampanjointi.
Yhtäläisyydet ulottuvat jopa poliittiseen retoriikkaan. Siinä missä kokoomuksella on toivotalkoonsa, Jungner julisti ensi töikseen, että sosiaalidemokraatit ovat rakkauden puolue.
Vielä on tosin arvoitus, miten uusi tyyli saa perusdemarit liikkeelle. Siinäkin on parantamisen varaa, Jungner myöntää. Keskustan hallitsemilla alueilla kaikki eivät uskalla tunnustaa väriä, ja teollisuuspaikkakunnilla osa on menettänyt uskonsa politiikkaan, kun tehtaita on lakkautettu. Työttömät tuskin kaipaavat puoluesihteeriltä ensimmäiseksi rakkautta.
Tuloksia puolessa vuodessa
Arki tulee nopeasti vastaan myös puoluetoimistossa. Puoluesihteeri on ennen kaikkea järjestöjohtaja, jonka ajasta suuri osa menee ”koneen” pyörittämiseen.
”Se on prioriteetti numero yksi”, Jungner itsekin myöntää.
Hän tapasi piirien johtoa jo puoluekokouksen aikana ja kertoi mitä on edessä. Yleisradiossa hänellä oli viisi vuotta aikaa toteuttaa haluamansa muutokset. Sdp:ssä tulosta pitäisi tulla puolessa vuodessa.
Jungner ei vielä halua määritellä tarkemmin, mitä kaikkea pitää muuttaa.
”Organisaation uudistamiseen ei kannata lähteä ongelmien vaan vahvuuksien kautta. Se pätee kaikkeen johtamiseen.”
Jungnerin mukaan Sdp:n vahvuuksia ovat muun muassa ihmisten lojaalisuus ja ammattitaito. Molemmista saadaan vielä enemmän irti uuden teknologian avulla, Piilaaksosta oppinsa hakenut mies uskoo.
Tekniikka muuttaa myös puoluesihteerin toimenkuvaa.
”Sen ansiosta puoluekonetta voi johtaa ilman, että uuvuttaa itsensä loputtomiin matkoihin. Matkustamiseen menee niin paljon aikaa, että sitä kannattaa tehdä hyvin räätälöidysti ja harkiten.”
Jungner sai edeltäjältään Ari Korhoselta lahjaksi Suomen kartan, jonka hän lupaa ripustaa työhuoneeseensa. Todennäköisesti kuitenkin niin, ettei sitä tule vilkuiltua liikaa.
”Olennaista ei ole, että Mikael Jungner käy ympäri Suomea kertomassa, mitä pitää tehdä. Tärkeintä on saada aktiivit toimimaan omilla alueillaan.”