Mikä meni pieleen, Atte?
Atte Harjanne on reservin kapteeni ja entinen kokoomuslainen. Häneltä on kysytty toistuvasti, miksi vihreät on niin vasemmalla.
Pitäisikö se Nato-malja sitten, Atte Harjanne miettii ääneen.
Sellaisen hän on sanonut Instagramissa juovansa, kun Suomen Nato-jäsenyys on sinetöity. Nyt se on. Ulkoministeri Pekka Haavisto on allekirjoittanut liittymisasiakirjan 18 minuuttia aiemmin.
Puolueen ”bissetuoppi-indeksiäkin” pitäisi parantaa, Harjanne sanoo. Luoda mielikuvaa, että vihreiden kanssa olisi kiva käydä kaljalla.
Kun asiaa selvitettiin viitisen vuotta sitten Touko Aallon puheenjohtajakaudella, monen mielestä ei ollut. Mieluiten ihmiset olisivat ottaneet lasillisen vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin kanssa, seuraavaksi mieluiten kokoomuksen Petteri Orpon.
Uudemmissa imagotutkimuksissa on mennyt vielä huonommin. Vihreät on noussut tasaisesti ylimielisyysindeksissä ja sen on koettu ajavan kaikkien huonoiten Suomen etujen kannalta tärkeitä asioita.
Eduskuntavaalitulos oli sen mukainen. Vihreät hävisi seitsemän paikkaa. Kannatus laski 4,5 prosenttiyksikköä.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa vihreät oli Helsingin suurin puolue, nyt ainoa vihreä laikku on Länsi-Herttoniemessä, täällä, missä Harjanne asuu.
Harjanne tilaa alkoholittoman oluen.
”Ensireaktio ennakkoäänien jälkeen oli tietysti, että herranjestas miten matalat luvut.”
Gallupien takia oli tiennyt varautua, mutta ei ihan tällaiseen.
”Että what, miten näyttää niin surkealta, aivan kauheaa.”
Viikkoa myöhemmin, heti pääsiäisen jälkeen, puheenjohtaja Maria Ohisalo piti eduskunnassa tiedotustilaisuuden. Sanoi, ettei asetu ehdolle kesäkuun puoluekokouksessa. Uusi puoluejohto olisi puolueen eduksi.
Hän puhui siitä, miten kaikenlaisten ihmisten on oltava tervetulleita puolueeseen, ja siitä, miten arjen kysymykset tulisi huomioida samaan aikaan, kun puhutaan ”eksistentiaalisista olemassaolon kysymyksistä”.
”En usko, että tulevaisuuden kannatusnousu löytyy mistään poliittisen nelikentän nurkasta”, Ohisalo sanoi.
Samaan aikaan Li Andersson julkaisi Instagramissa oman vaalianalyysinsä. Tärkein oppi kannatuksen tippumisesta oli, että vasemmistoliitto on liian ”vihreä”. Tai siis: se ei ole löytänyt oikeaa tapaa kertoa kannattajilleen ilmastoasioiden merkityksestä.
Vaalikampanjan aikana ihmiset halusivat kysyä Harjanteelta vihreiden vasemmistolaisuudesta. Se oli yleisin aihe.
Miksi puolue oli ajautunut sille laidalle? Kannattaisiko sitä edes äänestää? Mitä Harjanne itse ajattelee kehityksestä?
Tietenkin Harjanteelta kysytään sellaista. Hän on opiskeluaikoinaan kokoomukseen kuulunut markkinaliberaali diplomi-insinööri, Naton ja ydinvoiman kannattaja, joka patsastelee maastopuvussa ja muistuttaa mielellään olevansa reservin kapteeni.
Vastaus riippui siitä, kuinka paljon aikaa oli.
Lyhyt versio: Äänestäisikö oikeasti vasemmistolainen puolue hänet eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi? Hän vastasi itse: ei äänestäisi.
Pidemmässä versiossa Harjanne selosti polveilevasti vasemmiston ja oikeiston merkityksen muuttumista, politiikan blokkiutumista, hallituskokoonpanoa, ammattiyhdistysliikkeiden valtaa, puheenaiheita, vaalikonekysymyksiä, demareiden voittoa ja mielikuvia. Erityisesti mielikuvia.
”Kun lukee meidän ohjelmaa, ei siellä ole mitään suurta käännettä vasemmalle. Se on enemmänkin mielikuvallista ja viestinnällistä.”
Hankala sitä tosin on ohjelmaan vedota, jos epäonnistuu kerta toisensa jälkeen kertomaan, mitä ohjelmassa lukee.
Kevään 2021 kuntavaalitappion jälkeen käytiin lähes vuorosanatarkasti sama keskustelu kuin se, mikä käynnistyi heti eduskuntavaalien jälkeen.
Entinen puheenjohtaja Ville Niinistö: ”Symbolinen viestintä symbolisista saavutuksista omille kannattajille voi myös helposti olla poissulkevaa, jos sen käsittelemät asiat eivät kosketa viestin vastaanottajaa, hän ei pidä niitä yhteiskunnallisesti ensisijaisen tärkeinä eikä hän koe olevansa siinä mukana.”
Entinen puheenjohtaja Pekka Sauri: ”Ihmiset pääsevät haukkumaan vihreitä vasemmistolaiseksi ja veropuolueeksi. Se olisi kohtalaisen yksinkertaista kirkastaa, jos niin vain haluttaisiin.”
Entinen kansanedustaja Antero Vartia: ”Jos vihreät osoittaisivat enemmän kiinnostusta työllisyyttä, taloutta ja ylipäätään markkinatalouden lainalaisuuksia kohtaan uskoisin puolueen pärjäävän paremmin. Liberaalilta puolueelta toivoisin myös useammin kunnioitusta muiden mielipiteitä kohtaan vaikkei niistä pitäisikään.”
Entinen kaupunginvaltuutettu Kaisa Hernberg: ”Kokoomus, vasemmistoliitto ja demarit ovat Aito Asia, vihreät politiikan Pirkka-colaa. Minusta vihreän politiikan tulee olla ennen kaikkea vahvemmin vihreää.”
Kansanedustaja Harjanne nyt: ”Meidän pitää olla sellainen puolue ja kansanliike, johon ihmiset voivat lähteä monesta syystä. Ilman, että se kuulostaa siltä, että se on joku ulossulkeva ja kapea seura, jossa pitää olla jotain tiettyä.”
Se ei ole hänen oma kokemuksensa, mutta sellainen mielikuva tuntuu olevan.
”Vihreitä ei koeta omaksi, meidät koetaan poissulkevaksi. Skeneksi. Hyvä puolue ei ole niinkun skene. Hyvässä puolueessa on montaa skeneä.”
Harjanne pääsi toissa vaaleissa juuri ja juuri eduskuntaan, Helsingin vihreiden viimeiseltä paikalta. Se oli hilkulla: Fatim Diarra hävisi runsaalla parilla sadalla äänellä.
Eduskuntaryhmä mukaili silloin koko vaalien tulosta: poikkeuksellisen paljon naisia, poikkeuksellisen paljon ensikertalaisia.
Puoluekokouksen varapuheenjohtajavaalissa Harjanne sai eniten ääniä, mutta puheenjohtaja Maria Ohisalon vanhempainvapaasijaiseksi valittiin toinen varapuheenjohtaja, eduskunnassa ensimmäistä kautta istunut Iiris Suomela.
Edessä oli aluevaalit ja Suomela oli valittu Pirkanmaalta. Vaikka Harjanne ei edes ilmoittautunut kisaan, syntyi pieni kalabaliikki. Yleensä oli valittu eniten varapuheenjohtajaääniä saanut.
Suomela oli kokeneempi puolueen sisällä, Harjanne sanoo, toiminut nuorisojärjestön puheenjohtajana. Hän itse liittyi puolueeseen Haaviston ensimmäisen presidentinvaalikampanjan jälkeen vuonna 2012. Hän oli mukana kampanjassa, osavastuussa Twitterin päivittämisestä.
Mukaan päätyminen oli sattumaa. Haavisto oli tullut Kupittaan juna-asemalla vastaan ja Harjanne oli mennyt juttelemaan. Junavuoro oli peruttu ja he istuivat korvaavassa bussissa vierekkäin. Matkan päätteeksi Harjanne oli sanonut, että voisi olla kiinnostunut auttamaan. Kampanjaorganisaatiosta oli soitettu pari päivää myöhemmin.
Aiemmin Harjanne oli ollut jakamassa kokoomuksen Elina Valtosen, silloisen Lepomäen, vaaliflaijereita. Innostus puoluepolitiikkaan oli jo ehtinyt hiipua, mutta Haavistoa hän piti pätevänä. Kampanjan aikana hän tutustui muihin vihreisiin ja vakuuttui ”meiningistä”.
Kun hän pyrki vihreiden ehdokkaaksi vuoden 2013 kuntavaaleihin, häntä ei valittu, koska listalla oli jo liikaa akateemisesti koulutettuja tai sellaisiksi opiskelevia nuoria miehinä.
”Niin ne ongelmat muuttuvat”, Harjanne sanoo.
”Aluevaalit olivat silti sotevaalit, ja jos siellä olisi ollut meikäläinen selittämässä kuinka verotusoikeus on äärimmäisen tärkeä taloustieteellisesti perusteltu instrumentti, joka auttaa kustannustehokkuuteen, niin…”
Hän ei usko, että viesti olisi ollut erityisen houkutteleva ihmisille, jotka tuskailivat lähipalveluiden kanssa.
”Olisi varmaan mennyt vielä enemmän perseelleen koko homma.”
Ministerin sijaiseksi Harjanne sen sijaan ilmoittautui.
”Tarjouduin siihen aidosti, kerroin olevani käytettävissä sisäministeriksi ja miksei ympäristöministeriksi. Mutta ei mulla ole koskaan ollut politiikassa mitenkään voimakas halu olla itse jonkun tittelin päällä.”
Sisäisten keskusteluiden jälkeen puolen vuoden ministerisijaisuuden hoiti Emma Kari.
”Oli aika hirveää katsoa, miten kehittyi tarina siitä, että vihreät syrjivät nuoria miehiä. Kukaan ei koskaan usko tätä, mutta en mä itse kokenut sitä lainkaan niin, että olisin tullut jotenkin syrjäytetyksi.”
Harjanne sai Karilta vapautuneen eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikan.
Eduskuntavaaleja Harjanne seurasi Helsingin Kampissa, olutravintola Bruuverissa. Hän oli varannut kabinetin parinkymmenen hengen tukiryhmälleen.
Korjausliike, entiset siniset, piti vaalivalvojaisia viereisessä, pienemmässä kabinetissa.
Harjanne ei ollut pääsemässä läpi. Europarlamentin Brexit-paikalle noussut Alviina Alametsä oli saanut parisataa ääntä enemmän. Helsingistä näytti tosiaan tulevan vain neljä paikkaa, kaksi vähemmän kuin edellisvaaleissa.
Harjanne lähti käymään vihreiden vaalivalvojaisissa Tavastialla. Oli sovittu haastattelu Ylen vaalilähetykseen.
”Näyttää, että tulee pitkä ilta”, hän sanoi haastattelussa. Vihreäksi valaistu valvojaisjoukkio seisoi puolikaaressa ympärillä. Tulos harmittaa, totta kai, Harjanne sanoi.
”Veikkasin kyllä, että menisin läpi, niin kävi neljä vuotta sitten”, Harjanne sanoo nyt.
”Mutta ei sitä viitsinyt ääneen sanoa tai juhlia.”
Lopulta hän menikin, ääniä tuli ripotellen lisää ja lisää.
Ei se juhlatunnelmaa silti tuonut.
Harjanne seilasi illan Bruuverin ja Tavastian väliä. Kahden aikaan hän otti väärän yöbussin ja polki Herttoniemestä Alepa-pyörällä kotiin.
Seuraavina päivinä kampanjatiimin Whatsapp-ryhmässä käytiin kiivasta keskustelua. Harjanne juoksenteli haastatteluissa, soitteli pudonneet puoluetoverit läpi ja otti päiväunet. Tavattiin vanhan ja uuden eduskuntaryhmän kanssa eduskunnassa.
Sisäisistä keskusteluista välittyi Harjanteen mukaan melko yhteneväinen näkemys siitä, että jotain pitäisi tehdä. Pitäisi olla jotenkin vetoavampi puolue. Miten konkreettisesti, sellaisesta ei vielä puhuttu, koottiin vain ”fiiliksiä”.
”Ei pitäisi olla niin, että identifioituaksesi tähän puolueeseen pitää olla tätä, tätä, tätä, että tietyissä bokseissa pitää olla rasti. En mä nyt sano, että vihreät on ihan sellainen, mutta mielikuva on.”
Mistä se mielikuva sitten syntyy?
Harjanteen mielestä kyse on osittain teemoista, joita vihreät pitävät esillä. Tai teemoista, joita vihreät jotenkin ajautuvat pitämään esillä.
”Me puhumme enemmän meno- kuin tulopuolesta. Tätähän kuulee paljon. Että te ette ees puhu yrittäjistä”, Harjanne sanoo.
Toinen syy saattaa löytyä Sipilän hallituksesta, Harjanne sanoo. Puhtaan porvarihallituksen vastavoima näyttää helposti vasemmistolaiselta.
”Viime hallitus oli vasemmistolaiseksi leimattu, vaikka siinä oli mun mielestä vain kaksi vasemmistopuoluetta ja kolme ei-vasemmistopuoluetta.”
Miksei näille mielikuville tehty mitään kuntavaalien jälkeen?
”Kyllä me tehtiin toimenpideohjelma ja sitä noudatettiinkin. Mutta ei tehty selvästi oikeita asioita tai ainakaan tarpeeksi oikeita asioita.”
”Mutta sitä itseruoskintaa kyllä harjoitettiin aivan helvetisti. Siitä ei jäänyt kiinni, etteikö me olisi tajuttu, että menee päin…”
Hallituskokoonpanoa hän ei suostu arvailemaan. Harjanteesta sen paremmin hallitus kuin oppositiokaan ei voi enää tarjota vihreille suosiota kasvattavaa taikatemppua.
”Ei, jos meillä ei ole uskottavaa ja vetoavaa tarjottavaa äänestäjille.”
Kesän puheenjohtajakisaan hän ei, hieman yllättäen, lähde. Kannatusta olisi ilmeisesti ollut, mutta ei sellaista intoa ja paloa, mitä vaadittaisiin. Ainakaan vielä.
Oikaisu 11.4.2023 klo 9.30: Korjattu vihreiden eduskuntavaalitulosta koskevaa lausetta. Kannatus laski viime vaaleista 4,5 prosenttiyksikköä.
Päivitetty 18.4.2023 klo 16.00: Lisätty Ohisalon tiedotustilaisuutta käsittelevä jakso sekä tieto, ettei Harjanne lähde puheenjohtajakisaan.