Tungosta
laidoille
Suomalaiset äänestäjät jakautuvat yhä jyrkemmin kahteen blokkiin. Keskelle jää tilaa, kun keskustalaiset pakenevat oikealle ja vihreät vasemmistopuolueisiin.
Uutinen kuultiin Ilta-Sanomien vaalitentissä 10. tammikuuta. Sanna Marin (sd) vahvisti siellä sen, mitä oli osattu odottaa jo jonkin aikaa: sosiaalidemokraatit ja perussuomalaiset eivät mahdu samaan hallitukseen.
Hänen mukaansa puolueilla ei oikeastaan ole edes mitään, mistä neuvotella. Jo niiden arvopohjat ovat niin kaukana toisistaan.
”Meidän maailmankatsomuksemme on eri. Perussuomalaiset näkevät ihmisen eri tavalla kuin me”, Sdp-johtaja selitti. ”Meillä on isoja periaatteellisia kysymyksiä, joissa me olemme täysin eri mieltä.”
Puheenvuoron pääviesti ei kuitenkaan liittynyt perussuomalaisten olemukseen. Nostamalla heidät tikun nokkaan Marin korosti samalla Sdp:n ja kokoomuksen eroa.
Kolme päivää myöhemmin Politiikan toimittajien yhdistyksen väittelyssä palaset asettuivat paikoilleen.
Siellä Marin hiillosti kokoomuksen Petteri Orpoa siitä, että tämä ei torju enää yhteistyötä perussuomalaisten kanssa niin kuin vielä vuonna 2017, kun Jussi Halla-ahosta tuli näiden puheenjohtaja.
Kokoomuksen puolue-eliitille tehdyt kyselyt ovat kertoneet, että suurelle osalle heistä perussuomalaiset ovat nyt mieluisin hallituskumppani. Sdp:ssä on kuitenkin arvioitu, että joillekin arvoliberaaleille porvariäänestäjille yhteistyö perussuomalaisten kanssa on yhä myrkkyä. Siksi siitä kannattaa aina välillä muistuttaa.
Kokoomus on ollut Taloustutkimuksen mielipidekyselyissä ykkösenä jo melkein kaksi vuotta, toukokuusta 2021. Viime kesänä sen ero seuraavaan, Sdp:hen, oli suurimmillaan yli seitsemän prosenttiyksikköä.
Suomen kaltaisessa maassa, jossa puoluejärjestelmä on vakaa, perässä tulevien on vaikea kuroa niin suurta eroa kiinni vain kasvattamalla omaa kannatusta. Tärkeää on siksi myös horjuttaa karkulaisen asemaa.
Kokoomuksen suosio onkin tullut alas kesän huippulukemista. Tammikuussa sen ero Sdp:hen oli enää 2,5 prosenttiyksikköä ja perussuomalaisiin vähän enemmän.
Liikkuvat äänestäjät ovat taas ratkaisemassa, kenen johdolla seuraava hallitus muodostetaan ja millaisia enemmistöjä eduskunnasta pystytään vaalien jälkeen kokoamaan. Tavallisesti liikkeen suunta ratkeaa jo edellisten vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa, sillä hallituspuolueet menettävät usein enemmän ääniä kuin saavat. Oppositioon jääneet taas hyötyvät siitä, että niiden ei ole tarvinnut olla kantamassa vastuuta.
Tällä kertaa asetelma ei kuitenkaan ole yhtä suoraviivainen.
