Mielenterveysongelmat vievät joka päivä viisi alle 30-vuotiasta eläkkeelle

masennus
Teksti
Pekka Anttila
Nuorten masennus
Kuva Mikko Stig / Lehtikuva.

Joka päivä viisi alle 30-vuotiasta nuorta tai nuorta aikuista siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi. Masennus ja monet muut mielenterveyden häiriöt alkavat usein nuoruusiässä. Masennusriski kasvaa huomattavasti murrosiän alkamisen jälkeen. Uusien masennusjaksojen riski on suurimmillaan 15-18-vuotiailla.

Masennuksesta kärsivien nuorten määrä ei ole lisääntynyt, mutta sairaus on saanut yhä vakavampia muotoja.

Kasvatustieteen tohtori Anna-Liisa Lämsän mukaan psykiatrisen avun resurssit eivät tällä hetkellä riitä vastaamaan kasvavaan hoidon tarpeeseen.

”Masennuksesta kärsivien nuorten määrä on kuitenkin mahdollista saada laskemaan ennaltaehkäisevän tuen avulla. Masennusriskiä voidaan pienentää tukemalla tervettä kasvua ja kehitystä jo lapsuusiässä”, Lämsä sanoo.

Esimerkiksi oppilaitoksissa olisi tärkeää tunnistaa oppimisvaikeudet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta kielteiset koulukokemukset eivät altistaisi masennukselle.

Ongelma ei ole nuoressa

Lämsän mielestä sairastuneiden nuorten hoitamisessa turvaudutaan liian helposti vain lääkkeisiin ja erikoislääkäreihin. Yhtä tärkeä lähestymistapa olisi pohtia mitä keinoja vanhemmat ja opettajat ja muut lapsen kanssa tekemisissä olevat aikuiset voisivat käyttää.

”Kaikkien pitäisi ymmärtää, että ongelma ei ole nuoressa vaan hänen ja ympäristön välisessä suhteessa. Vaikka syvästi masentunut nuori on sairas, kyse on myös siitä, että hän tuntee olevansa eksyksissä.”

”Nuori voi kokea taistelevansa tuulimyllyjä vastaan eikä saa oikein mistään kiinni. Suhde ympäristöön, muihin ihmisiin ja omaan itseensä saattaa olla hukassa. Samaan aikaan hänellä on ehkä elämässään suuria muutoksia, kuten vanhempien ero, koulunvaihdos tai muuttunut kaveripiiri.”

Lämsä korostaa läsnäolevan aikuisen merkitystä. Vanhemmat voivat lähestyä nuorta kysymällä hyvin arkisia kysymyksiä ja puhumalla myös omista tunteistaan. Tätä kautta nuori voi löytää itselleen ominaisia tapoja käsitellä ristiriitaisia tunteitaan.

”Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa nuorilla ei ole sanoja. Nuoret voivat kokea sen helpottavana, että heidän ei itse tarvitse tehdä aloitetta, ja että lähellä oleva aikuinen on aidosti kiinnostunut hänen asioistaan. Vanhemmat taas voivat esimerkiksi pohtia miksi nuori juuri nyt kuuntelee tietyntyyppistä musiikkia. Tai miksi heidän lapsensa vaikkapa lopettaa harrastuksensa.”

Nuoret tarvitsevat nimenomaan läheisverkon tukea. Se on Lämsän mielestä päässyt haurastumaan. Terapeutti ei voi harvoilla tapaamiskerroilla yksin ratkaista ongelmia.

”Erilaisesta psyykkisestä oireilusta selviävät parhaiten sellaiset lapset, joilla on tukenaan sosiaalinen verkosto”, sanoo Lämsä, joka tutki väitöskirjassaan lasten ja nuorten syrjäytymistä.

Köyhyys altistaa pahoinvoinnille

Anna-Liisa Lämsän mukaan suurimmassa sairastumisriskissä ovat 18-vuotiaat nuoret. Kaksi kolmasosaa heistä sairastuu ennen kuin täyttävät 21 vuotta. Ongelma on, että masennusta ei todeta heti, vaan se tunnistetaan vasta myöhemmin. Ongelmat pääsevät kasautumaan.

Suomen Akatemian tuoreen tutkimuksen mukaan joka viides nuori on saanut 21 vuoden ikään mennessä hoitoa mielenterveyspulmiinsa. Eri rekisterien avulla on seurattu kaikkia vuonna 1987 Suomessa syntyneitä eli noin 60.000 lasta sikiöajalta vuoden 2008 loppuun saakka.

Tutkimuksen mukaan vanhempien köyhyys altistaa lapset pahoinvoinnille. Vanhempien toimeentulo-ongelmien kasvaessa myös lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus ja kouluttamattomuus näyttävät lisääntyvän.

Anna-Liisa Lämsä on erityisen huolestunut pienistä lapsista, joiden ei anneta olla oman ikäisiään. Jo pieninä koululaisina heidän odotetaan olevan isompia ja käyttäytyvän sen mukaisesti.

”Normaalia suhdetta ympäröivään maailmaan ei pääse alun pitäenkään syntymään. Lapselle saattaa muodostua eräällä tavalla vieraan tuntuinen olo. Iän myötä se kasautuu pikkuhiljaa ja huomaamattomasti, ja jo yläasteella oireilu saattaa puhjeta masennukseksi. Toivon kokemuksen puuttuminen voi osoittautua kohtalokkaaksi.”

Anna-Liisa Lämsä on ollut mukana kirjoittamassa uutta teosta: Mieli maasta – masentuneen nuoren kohtaaminen (PS-kustannus, 2011). Kirjan tekijöinä on lukuisa joukko alan ammattilaisia, kuten toimintaterapeutteja, terveysalan opettajia, sosiaalikasvattajia sekä perhe- ja musiikkiterapeutteja.