Lukiolaisten oppimateriaalit siirtyivät vauhdilla verkkoon – yli 80 prosenttia suomalaisopettajista arvioi, että se ei sovellu kaikille

Digitaalinen oppimateriaali on yleistynyt suomalaisissa lukioissa osittain pakon sanelemana, ilmenee tuoreimmasta opettajille tehdystä kyselystä.

Lukiolaisten opiskelu on digitalisoitunut nopeasti. Sähköisten aineistojen osuus oppimateriaaleista oli 34 prosenttia vuonna 2019, mutta tänä vuonna jo 85 prosenttia.

Kehitystä on vauhdittanut sekä ylioppilastutkinnon sähköistäminen että vuonna 2021 toteutettu oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen. Siitä alkaen lukiolaisten oppimateriaalit on hankittu veronmaksajien rahoilla.

Sähköisten aineistojen etuja ovat niiden edistyneet ominaisuudet. Jos esimerkiksi matematiikassa opiskelija tekee toistuvasti saman virheen, ohjelma voi kannustaa häntä jatkamaan kyseisen asian harjoittelua. Digimateriaalit ovat myös huokeampia kuin painetut kirjat.

Toisaalta sähköiset materiaalit lisäävät opiskelijoiden muutenkin runsasta ruutuaikaa. Lukiolaiset saattavat myös helposti livetä laitteiltaan muiden kuin opetussisältöjen pariin. Arvostelijoiden mukaan digitalisaatio myös heikentää oppimista ja koulujen työrauhaa.

Lukioiden digitalisaation etenemistahtia eivät ole määritelleet valtion viranomaiset, vaan koulutuksen järjestämisestä vastaavat kunnat.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ selvitti jäsenistöltään helmikuussa 2022, kuinka oppivelvollisuutta laajentanut uudistus oli sujunut. Lukion opettajilta kysyttiin myös opetusaineistoista. Vastaajista 46 prosenttia ilmoitti, että heidän oppilaitoksessaan oli ollut pakko valita digitaaliset materiaalit. Ilmiö koski erityisesti isoja lukioita, joiden opettajista yli puolet arvioi kustannusten vaikuttaneen ratkaisuun.

Kyselyyn vastanneista lukion opettajista 83 prosenttia oli sitä mieltä, että digitaaliset oppimateriaalit eivät sovellu kaikille. Jokseenkin yhtä suuri joukko koki painetun materiaalin edelleen tarpeelliseksi digitaalisen rinnalle.

”Osalla lukio-opiskelijoista on hahmottamisen ja teknisen lukemisen vaikeuksia. Eivät oppimisvaikeudet katoa mihinkään, kun oppilas siirtyy yhdeksänneltä luokalta lukioon”, sanoo OAJ:n erityisasiantuntija Tuomo Laakso.

Viime kevään ylioppilaskirjoituksiin noin 5 500 opiskelijaa haki lupaa erityisjärjestelyihin. Yleisin peruste oli lukivaikeus.

Painettuja kirjoja voivat kaivata myös ne opiskelijat, joilla ei ole oppimisvaikeuksia.

”Joitakin opiskelijoita auttaa se, että tietokoneen vieressä pöydällä on auki vaikkapa tekstikirja tai muistiinpanot. Toki vastaava asia on yhä paremmin myös digitaalisesti toteutettavissa.”

Laakson mukaan opettajat saivat vielä hiljattain määritellä hyvin itsenäisesti käyttämänsä aineiston.

”Tästä on menty nopeasti siihen, että oppilaitos tai kaupunki päättää, mitä käytetään. Kun kilpailutetaan suuria eriä, saadaan hinta alas.”

Opettajan pitäisi Laakson mukaan pystyä valitsemaan sellaista materiaalia, jonka arvioi opiskelijoilleen parhaaksi.

”Oppivelvollisuuslaissakin on säädös siitä, että opetushenkilöstöä on kuultava oppimateriaalien valinnassa.”

Joissakin lukioissa on erikseen tarjolla painettuja kirjoja niitä tarvitseville. Näin ei ole kuitenkaan kaikkialla.

Viime maaliskuussa Ruotsi päätti ottaa oppimisen digitalisaatiossa askeleen taaksepäin. Oikeistohallitus myönsi tälle vuodelle 685 miljoonan kruunun eli noin 58 miljoonan euron määrärahan, jolla peruskoulut ja lukiot voivat hankkia lisää oppikirjoja ja opettajan oppaita. Rahat pitää käyttää aineistoihin, jotka ovat kokonaan tai osittain painettuja.

Vuodesta 2024 alkaen tällaisille aineistoille on varattu 500 miljoonan kruunun vuotuinen lisäbudjetti.

Printtimateriaalille osoitettujen lisärahojen suuruutta kuvastaa se, että vuonna 2019 Ruotsin koulut ja lukiot ostivat oppimateriaaleja yhteensä 961 miljoonalla kruunulla.

Opetusministeri Lotta Edholm perusteli ratkaisua sillä, että ruotsalaisten tutkimusten mukaan oppilaat oppivat paremmin luettuaan aineistoa painetusta kirjasta kuin digitaalisilta laitteilta.

”Fyysiset kirjat ovat tärkeitä oppilaiden oppimisen kannalta”, hän sanoi lisämäärärahaa koskevassa tiedotteessa.

Matematiikan opettajien liiton puheenjohtaja Tarja Ylivuori ei ole varma siitä, tarvitsisiko Suomi Ruotsin kaltaista ylhäältä johdettua siirtymää painettuihin kirjoihin.

Ylivuoren mukaan jotkut ajattelevat, että nuorten stressi ja pahoinvointi korjattaisiin palaamalla paperikirjojen maailmaan. Se kuulostaa hänestä turhan yksinkertaiselta ratkaisulta monimutkaiseen ongelmaan.

”Paras tapa ratkoa laskutoimituksia on tehdä ne kynällä ja paperilla, koska niiden käyttö on nopeaa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että oppikirjan pitäisi olla paperia.”

Pomarkun lukiossa opettava Ylivuori hyödyntää opetuksessaan painettuja kirjoja, mutta arvostaa myös digitaalisiin aineistoihin sisältyviä laskenta- ja piirrosohjelmia.

”Niiden käyttötaitoa tarvitaan paitsi kirjoituksissa myös elämässä.”

Ylivuoren mukaan toiset opettajat suosivat paperisia ja toiset digitaalisia aineistoja. Jotkut käyttävät sähköisiä aineistoja vastoin tahtoaan, koska kunta on hankkinut sellaiset rahaa säästääkseen.

Myös oppilaiden tarpeet vaihtelevat.

”Suomessa on perinteisesti ollut vahva opettajan autonomia. Toivoisin, että kukin opettaja voisi tehdä valinnan pedagogisin perusteluin huomioiden oman opetustyylinsä ja opiskelijaryhmänsä.”

Oppivelvollisuuden laajentamisen jälkeen digitalisaatiota on vauhdittanut myös se, että etenkään isoilla lukioilla ei ole ollut tarvittavia tiloja varastoida suuria määriä oppikirjoja. Ylivuoren mukaan ongelmaan on keksitty ratkaisu, joka on ”timanttinen”.

”Seinäjoella on käytössä sekä paperi- että digikirjat. Siellä lukio ostaa painetut kirjat kaupunginkirjastoon, joka hoitaa kaiken logistiikan. Kirjastoon on rakennettu itsepalvelupiste, josta lukiolaiset voivat hakea oppikirjoja.”

SK:n kustantaja Otavamedia kuuluu Otava-konserniin, joka kustantaa sekä painettuja että digitaalisia oppimateriaaleja.