Luetko salaa lapsesi saamia viestejä? Rikot kirjesalaisuutta, sanoo lakimies – Höh, miten lasta sitten voi suojella?
Vanhempien olisi hyvä sopia lasten kanssa etukäteen pelisäännöistä.
Lapsen yksityisyyttä suojelee kirjesalaisuus. Vaikka oman lapsen puuhat huolestuttavat vanhempaa, viestejä ei voi mennä tuosta vain urkkimaan.
Lapsella on lähtökohtaisesti samat oikeudet kuin aikuisella säilyttää yksityisyytensä ja viestisalaisuutensa. Perustuslain mukaan ”kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”.
Laki siis suojaa lapsen yksityisyyttä, mutta samaan aikaan vanhemman pitäisi suojella lasta. Myös se sanotaan laissa. Maalaisjärjellä ajateltuna nämä kaksi asiaa joutuvat ristiriitaan, kun herää epäily oman lapsen käytöksestä.
Vanhempi voi ajatella, että viestejä urkkimalla hän saa selvyyttä esimerkiksi kiusaamisesta, masentuneisuudesta tai päihteiden käytöstä.
Vai voiko viestisalaisuuden rikkoa, jos tarve vaatii?
”Viestisalaisuus ei ole rikkomaton, mutta viestisalaisuuteen oikeutettu puuttuminen on mahdollista vain hyvin rajoitetusti”, sanoo lapsiasiavaltuutetun toimiston lakimies Merike Helander.
Perustuslain mukaan kirjesalaisuuden voi rikkoa, jos yksilön tai yhteiskunnan turvallisuus on uhattuna. Tarkalleen ottaen se sanotaan näin:
”Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.”
Valitettavasti ei ole olemassa mitään selkeää ja yksityiskohtaista ohjeistusta, josta vanhempi saisi rautalangasta väännetyt ohjeet.
”Kun lapsen oikeutta yksityisyyteen arvioidaan, on otettava huomioon suojelun tarve”, Helander selittää. ”Vanhemmilla on yhtä lailla velvollisuus kunnioittaa lapsen yksityisyyttä, ja samaan aikaan vanhemmilla on vastuu lapsen suojelemisesta.”
Kyse on näiden kahden velvollisuuden välisen tasapainon hakemisesta. Suojelun tarve kasvaa mitä vakavammasta tilanteesta lapsen terveyden tai turvallisuuden kannalta on kyse.
”Lapsen iälläkin on vaikutusta. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi suojelun tarve yleensä on”, Helander muistuttaa. ”Mutta isompienkin lasten suojelusta on huolehdittava.”
Helanderin mukaan on aina arvioitava tapaus- ja tilannekohtaisesti, onko viestisalaisuuden rikkominen tarpeellista ja oikeutettua. Viestisalaisuuden rikkomisen sijaan voi löytyä muitakin tapoja selvittää kyseessä olevaa asiaa.
Vanhempien olisi hyvä sopia lasten kanssa etukäteen pelisäännöistä.
”Lapsen iällä ja kehitystasolla on tietysti merkitystä, millaiseksi säännöt sovitaan.”
Vanhemmille ei ole olemassa rautalangasta väännettyjä ohjeita.
Medialukutaidon opettaminen ja mediakasvatus ovat nykyajan vanhemmuudessa tärkeitä asioita. Helander ohjeistaa huoltajia kyselemään lapsiltaan, mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu ja kenen kanssa lapsi viestittelee.
”Kun vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen elämästä yleensäkin, muutenkin kuin vain silloin, kun lapsella näyttää olevan huolia ja murheita, on lapsen helpompi jutella asioistaan, jos eteen tulee ongelmia tai pelottavia ja vaikeita tilanteita.”
Onko minkäänlaista peukalosääntöä, milloin kirjesalaisuuden voi rikkoa?
”Peukalosääntö, ja pääsääntö, on ennemminkin se, että sitä ei rikota”, Helander sanoo. ”Vaaditaan aina lapsikohtaista tilannearviota, voiko viestejä lukea. Ensisijaisesti tulisi pyrkiä siihen, että jos vanhempi lukee lapsen viestejä, ne luetaan yhdessä ja lapsen luvalla.”
Vanhemmat ovat hyvin erilaisia ja huolestumisen kynnys voi olla eri tasolla. Yksi huolestuu, kun lapsi liikkuu myöhään illalla ulkona, mutta toinen vasta sitten, kun herää epäily vaikkapa huumeiden käytöstä.
”Jos vanhemmalle herää huoli lapsen esimerkiksi huumeidenkäytöstä tai muusta vakavasta lasta vahingoittavasta toiminnasta, tai jos lapsella näyttää olevan jokin häntä vaivaava asia, olisi siihen puututtava”, Helander pohtii.
”Ensisijainen keino on keskustella lapsen kanssa asiasta ja pyytää viestejä nähtäväksi tai jollain muulla tavoin selvittää asiaa. Vanhemman velvollisuus on suojella lasta.”
Tilannekohtaisesti on arvioitava, onko viestien lukeminen ainut keino selvittää ongelmaa vai voisiko se selvitä juttelemalla tai esimerkiksi hankkimalla asiantuntija-apua.
”Eksaktien rajojen määrittely on vaikeaa.”
Kovin heppoisin perustein kirjesalaisuutta ei voi kuitenkaan mennä rikkomaan. Jos huoltaja on oikein herkkä, hän saattaa huolestua suuresti, kun epäilee lapsen käyttävän rumaa kieltä somessa.
”Epäily pelkästään siitä, että lapsi kiroilee esimerkiksi WhatsAppissa, ei mielestäni ole kyllä syy rikkoa kirjesalaisuutta”, Helander pohtii. ”Jos sellaista epäilee, lasta tulisi tällaisessa tilanteessa ohjata ja opastaa, miten käyttäydytään sosiaalisessa mediassa ja muissa viestintävälineissä asiallisesti.”
Entä saako lapsen sosiaalisen median tilejä käydä tutkimassa salaa?
”Kyllä viestin salaisuus koskee yhtä lailla näitä henkilökohtaisia tilejä, joihin pääsy on salasanan takana”, Helander sanoo.
”Toki vanhempi voi olla esimerkiksi Facebookissa lapsensa kaveri ja nähdä siten mitä siellä seinällä kirjoitetaan, jos tilin omistaja ei ole rajannut päivitystensä näkyvyyttä. Mutta yksityisviestithän näkyvät vain sille, jolla on tunnus ja salasana käytössä. Niiden lukeminen lapsen tietokoneelta tai puhelimesta ei ole sallittua ilman lapsen lupaa.”
Luottamus lapsen ja vanhemman välillä on kaikkein tärkeintä. Kirjesalaisuus ei rajoita lapsen oikeutta näyttää saamansa viestin vanhemmilleen.