Vuoden 10 kiinnostavinta kirjaa

18-vuotias Alice elää elämänsä kesän saaristossa vuonna 1976, muuttaa isäpuolensa perheen luokse kaupunkiin koulunkäyntiä varten, rakastuu ja kirjoittaa. Ympärillä kuohuu, yhteiskunnallisesti ja tuttujen ihmisten elämissä. Monika Fagerholm on kehittänyt omanlaisensa ilmaisun ja vinhan juonenkuljetustavan. Tekstiin latautuu valtava energia, kun kertoja ei aivan malta olla paljastamatta jo tulevaakin. Kokonaisuus on huimaava. 

Outi Hytönen

---

Joel Hohkon esikoisromaanissa suomenvenäläinen Konstantin päätyy sopimussotilaaksi Ukrainan rintamalle. Suomessa hän on tuntenut ulkopuolisuutta, vaikka on kansalainen ja veronmaksaja. Yhdet ryssittelevät, toiset vaativat kiitollisuutta. Liberaali kulttuuri ”sateenkaarijuttuineen” tuntuu fasistiselta. Ukrainaa Konstantin syyttää Naton talutushihnassa kulkemisesta, ja Venäjä on lähinnä viaton uhri. Sotaretki osoittautuu kuitenkin moraaliseksi hukkareissuksi. Konstantin tulee sotketuksi julmuuksiin, ja sota menettää hänen silmissään oikeutuksensa. Hohko kirjoittaa sodan kauhuista suorasanaisesti. Preesensissä kulkeva minämuotoinen kerronta luo tekstiin intensiteettiä. ”Minulla ei ole enää arvoja. En tiedä mihin uskon, mutta en ainakaan tähän vitun sotaan.” 

Tommi Melender

---

Huhhuh. Mariia Niskavaaran esikoisromaani on ehdottomasti vuoden omaperäisimpiä teoksia. Taitava kirjailija kulkee tyylipuhtaasti absurdin kirjallisuuden perinteessä. Millainen olisi maailma, jossa ajateltaisiin koko ajan pelkästään lihaa? Syvätasolla yhteiskuntakriittinen romaani ei tuomitse lihakeskeistä elämäntapaa, se vain esitetään. Kerronta on ihailtavan ketterää, vaikka ainekset ovat yksipuoliset. Liha­maail­man rinnalla t­eos kuvaa kipeän inhimillistä surua: lapsettomuutta. 

Virpi Alanen 

---

Kirjan alussa on kartta lentokoneen matkustamosta. Siellä istuvat muun muassa Onnekkuus, Feministi, Ilmastoinnista kysyjä, Pyry, Tekoäly, Gintonic ja Häviäjä. Kerronta sukeltaa pitkän lennon matkustajien ja stuertin ajatuksiin. Heitä yhdistää halu päästä pois, parempaan paikkaan. Hanna Weseliuksen neljännen romaanin matkustajat elävät ajassa, joka vaikuttaa todellisen maailman mahdolliselta tulevaisuudelta. Uusi, nimeämätön sienilaji on levinnyt joka paikkaan. Dys­tooppisesta aineksesta huolimatta päällimmäisinä hehkuvat kaipuu luontoon ja ihmetys olemassaolosta. Havainnot ovat älykkäitä ja sanankäyttö jykevää. Pronominit häiritsee mieltä pitkään ja haastaa ajattelemaan. ”Kertomus on ehkä paikka, jonka äärellä ihmiset voivat surra omaa kuolemaansa”, kertoja kommentoi. ”Mutta se voi olla myös rakkaudesta tehty teko.” Tämä kirja voisi olla juuri sellainen. Rakkaudesta elämään tehty teko. 

Outi Hytönen

---

Ruotsalaisen kirjailijan ja kärkevän kulttuuritoimittajan novellit käsittelevät naisten itsenäisyyttä ja riippuvuutta, erityisesti suhteessa muihin naisiin. Tutkielma ei ole sisaruuden ylistys. Yhdessä novellissa kaksi naista kiusaa kolmatta luokkatapaamisessa, toinen kiusaaja alentaa myös kaveriaan. Neljäs puolustaa kiusattua, mutta kiusatun kiit­täessä epäilee tämän tarkoitusperiä. Luonnekuvat ovat nerokkaita. Itseään hyveellisinä pitävät ihmiset ajattelevat auttavansa toisia, mutta onnistuvat vain solvaamaan, kehuen samalla itseään. Piinallisissa näytöksissä läpivalaistaan ihmisten moraalisia ristiriitaisuuksia ja itsepetosta. Loppuvuoden paras käännösteos. 

Herman Raivio

---

Kairos on mestarillinen tutkielma vallasta ja rakkaudesta. Se liikkuu yksilötasolla mutta laajenee yhteiskunnallisiin ja historiallisiin ulottuvuuksiin. 1980-luvun lopun Itä-Saksassa parikymppinen Katharina ja viisikymppinen Hans tapaavat sattumalta kadulla. Heistä tulee rakastavaisia, mutta tasavertaisesta suhteesta ei voi puhua, sillä Hans ottaa itselleen opettajan roolin ja alistaa sanoilla ja välillä myös piiskalla. Jenny Erpenbeckin kuvaus DDR:n viimeisistä vuosista jättää syvemmän jäljen kuin lukuisat ajanjaksosta lukemani kirjat ja näkemäni dokumentit.

Tommi Melender

---

”Täällä mikään ei unohtunut ainakaan viiteen sukupolveen.” Silkkiin kääritty kivi sijoittuu Tornionjokilaaksoon kuten Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Teos valottaa Pajalaa repivien sukuriitojen yhteiskunnallisia ja historiallisia taustoja. Ydintapahtumat sijoittuvat 1930-luvun alkuun, jolloin ruotsalaista kansankotia vasta luotiin. Tien rakentaminen nostaa pintaan porvariston ja työväen väliset jännitteet. Vuoteen 2017 sijoittuvassa prologissa kaivinkoneen kauhaan tarttuu ruumis. Kun arvoitus lopussa selviää, romaanin kokonaishahmo avautuu ja palkitsee lukijan. Tekstissä kerrontatekninen taito lyö kättä esteettisen muodontajun kanssa. 

Tommi Melender

---

Ulvilan tapahtumista on useita kirjoja, joista Oikeusmurha on perustelluin. Se keskittyy väitettyihin seksuaa­lirikoksiin, mutta myös Jukka S. Lahden murhan pääpiirteet käydään läpi. Tutkivien toimittajien kirja näyttää, miten pahasti poliisit, psykologit, lääkärit ja käräjätuomarit olivat lapsille syötettyjen sepitteiden vietävissä. Eri mieltä olleiden viranomaisten ja asiantuntijoiden mielipiteet työnnettiin maton alle. Salattuun aineistoon tukeutuen kirjoittajat osoittavat, miten kieroutuneesti oikeusjärjestelmä voi toimia. 

Tero Alanko

---

Mistä ovat peräisin sanat kynä, konstaapeli ja norsu, ja mitä ne ovat alun perin tarkoittaneet? Tämän ja paljon muuta kertoo Kansalliskirjaston tietoasiantuntija ja muusikko hurmaavassa teoksessaan. Etymologia on tutkimusala, joka selvittää sanojen alkuperää pitkälti niiden äänneasun perusteella ja tutkii sanojen merkitysten historiaa. Kirja koostuu temaattisesti rajatuista luvuista, joista jokainen on kuin täydellinen pienoisessee. Tässä on vuoden paras tietokirja. 

Silvia Hosseini

---

Ylistetyn kirjailijan ja toisinajattelijan muistelmateos on vaikean äitisuhteen kuvaus ja viiltävä analyysi Intian muutoksesta. Monet muistelmat ovat herkullisimmillaan kuvatessaan nuoruuden vaikutuksille alttiita vuosia ja hyytyvät aikuistumisen myötä ansioluetteloksi. Turvani ja myrskyni jännite kestää loppuun asti. Royn romaanien maailma saa taustoitusta samalla kun äidin ja tyttären taistelu voimistuvia poliittisia vihollisia vastaan jatkuu katkeriin loppuihin asti. Hilkka Pekkasen suomennos tavoittaa tekstin sävyt. 

Taru Torikka

---