Mieluummin suomalainen
Tutkija Katalin Miklóssy tietää omakohtaisesti, kuinka Orbánin propagandakoneisto toimii Unkarissa.
Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Katalin Miklóssy lopetti Unkarin politiikan kommentoinnin julkisesti muutama vuosi sitten.
Ensin hän oli saanut uhkaussoittoja ja sähköpostiviestejä Suomessa asuvilta kansallismielisiltä unkarilaisilta. Kuten unkarilaiset kotimaassaan, myös Suomen unkarilaisyhteisö on jakautunut pääministeri Viktor Orbánin kannattajiin ja hänen vastustajiinsa.
Sitten nimettömiä puheluja alkoi tulla myös Miklóssyn kahdeksankymppisille vanhemmille Budapestissa. Soittajat väittivät, että Suomessa asuva tytär on ”epäisänmaallinen” ja toimii ”Unkarin vastaisesti”. ”Tiedämme, mitä hän tekee.”
Puhelut olivat pelottavia. Ne suistivat vanhusten arjen raiteiltaan, sillä heillä ei ollut käsitystä tyttärensä työstä tutkijana. He lukkiutuivat kotiinsa useaksi kuukaudeksi.
”Silloin minulta putosi kynä kädestä. En kirjoittanut mitään Unkarista, enkä kommentoinut medialle Unkariin liittyviä kysymyksiä”, Miklóssy sanoo.
”Sensuroin itse itseni, vaikka vanhempani eivät syyllistäneetkään minua. Se oli ainoa keino suojella heitä.”
Enää Miklóssyn ei tarvitse olla varpaillaan vanhempiensa takia. Äiti kuoli vuonna 2018. Isän hautajaiset olivat tammikuussa 2022. Hyvästellessään isänsä Budapestin talvessa hän jätti hyvästit myös opiskeluvuosiensa Unkarille, josta hän oli ollut niin ylpeä muuttaessaan Suomeen keväällä 1988.
”Silloin ilmapiiri oli toiveikas ja paljon vapaampi kuin nyt. Ihmiset halusivat uudistuksia, eivät kaataa järjestelmää. Minäkään en uskonut, että valtiososialismi romahtaisi elinaikanani.”
Miklóssy on arvostettu Unkarin ja itäisen Keski-Euroopan asiantuntija. Hän on Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti. Vuodesta 1998 Miklóssy on työskennellyt Aleksanteri-instituutissa, jossa hän parhaillaan tutkii demokratian edellytyksiä pitkällä aikavälillä.
Demokratia on vastatuulessa kaikkialla. Erityisen heikossa hapessa se on Unkarissa.
Amerikkalainen oikeustieteilijä Kim Lane Scheppele sanoi The New Yorker -lehdessä elokuussa 2021, että Viktor Orbán on 2000-luvun diktaattori: fyysisen sorron sijasta ihmisiä hallitaan pelon ja rahan voimalla. Scheppele tapasi Orbánin työskennellessään 1990-luvulla Unkarin perustuslakituomioistuimessa.
Myös Miklóssy pitää Unkarin nykymenoa pöyristyttävänä.
”On ollut kauheaa katsella, miten lyhyeksi demokratiakokeilu jäi, ja miten nopeasti se pystyttiin hautaamaan, vieläpä EU-jäsenyyden aikana. Hävettää Unkarin puolesta, siksi sanon olevani mieluummin suomalainen.”
Orbán on johtanut Unkaria yhtäjaksoisesti 12 vuotta, lähes koko ajan kahden kolmasosan enemmistöllä. Hän oli pääministeri myös jo 1998–2002. Kesällä 2014 hän nimesi järjestelmänsä illiberalismiksi (illiberális demokrácia) ja kyseenalaisti avoimesti länsimaisen demokratian. Sittemmin Orbán on puhunut kristillisdemokratiasta.
Miklóssyn mielestä Orbánin kristillisdemokratialla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi Saksan kristillisdemokraattisen CDU:n tai sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n kanssa.
”Niillä on pitkät demokratian perinteet, ja ne ovat sitoutuneet eurooppalaisiin arvoihin. Orbánille kristillisyyskin on vain politiikan työkalu. Hän ei jätä yhtään kiveä kääntämättä.”
Viime aikoina Orbán on avoimesti syleillyt Euroopan oikeistopopulisteja. Ratkaiseva käänne oli vuosi sitten, kun keskustaoikeistolainen Euroopan kansanpuolue EPP savusti Unkarin valtapuolueen Fideszin ryhmästä. Sen jälkeen Orbán on aktiivisesti etsinyt kumppaneita perustaakseen Eurooppaan uuden laitaoikeistolaisen puolueperheen.
Erityisen lämmin suhde Orbánilla on Ranskan Kansallisen liittouman Marine Le Peniin, joka pyrkii presidentiksi. Ranskan vaalit ovat huhtikuussa, mutta Le Penillä on ollut vaikeuksia rahoittaa kampanjaansa. Mediatietojen mukaan kaksi Orbánia lähellä olevaa unkarilaispankkia on luvannut Le Penille yli 10 miljoonan euron lainan.
”On selvää, ettei tämä ole normaalia pankkitoimintaa vaan poliittisen toiminnan rahoittamista.”
Myös Unkarissa on vaalikevät. Uusi parlamentti valitaan 3. huhtikuuta, viikko ennen Ranskan presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta. Viktor Orbán tavoittelee neljättä peräkkäistä kautta. Äänestämään pääsee jo sukupolvi, jolla on demokratiasta vain Orbánin malli.
Vaalit poikkeavat edellisistä siinä, että ideologisesti kirjavalla oppositiolla on yhteiset ehdokkaat, myös oma pääministeriehdokas. Yhteistyön ansiosta oppositio voitti syksyn 2019 paikallisvaalit isoissa kaupungeissa ja sai siitä uutta virtaa. Viime vuoden gallupeissa oppositio hengitti aivan Fideszin niskassa. Vaalien lähestyessä sillä on ollut vaikeuksia salata vanhaa eripuraansa.
Miklóssy ei usko opposition voittoon. Myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan on joidenkin kyselytutkimusten mukaan lisännyt valtapuolueen kannatusta, sillä Orbán yrittää pitää Unkarin sodan ulkopuolella.
Vaikka oppositio voittaisi, Unkarin paluumatka demokratiaan on sudenkuoppia täynnä.
Valta on keskitetty. Mediasta 85 prosenttia on hallituksen ohjauksessa. Tärkeimmät instituutiot, myös syyttäjälaitos, korkein oikeus ja perustuslakituomioistuin, on miehitetty Orbánin tukijoilla pitkälle tulevaisuuteen. Pankkeja ja yrityksiä on jaettu hallitukselle lojaaleille oligarkeille. Valtion omaisuutta on siirretty yksityisille säätiöille ”turvaan” vaalitappion varalta.
Unkari tarvitsisi kokonaan uuden perustuslain.
”Kestääkö yhteisrintama tällaisissa paineissa? Ja onko sillä tarpeeksi viisautta välttää kostomentaliteetti, jotta vastakkainasettelusta päästäisiin? Jos rintama hajoaisi, Fidesz tulisi rytinällä takaisin. Opposition uskottavuus olisi lopullisesti mennyttä.”
Miklóssyn lapsuus- ja nuoruusvuosien Unkarissa oli yksipuoluejärjestelmä mutta sosialistinen markkinatalous, sillä se salli pienyrittäjyyden. Järjestelmää kutsuttiin ”gulassikommunismiksi”.
”Emme olleet vallankumouksellisia. Elimme hyvin mutta sopeuduimme järjestelmään kuten suurin osa kansasta.”
Isä oli ison valtiontehtaan pääinsinööri eikä taivutteluista huolimatta ottanut puolueen jäsenkirjaa. Äiti oli estetiikan tutkija, mutta kouluttautui järjestelmään sopivampaan ammattiin, lastentarhanopettajaksi. Tuttavapiirissä ei edes ollut kommunisteja, mutta vanhemmat suhtautuivat aina muihin suvaitsevasti.
Lapsuuskodista kumpuaa myös Miklóssyn oma maailmankatsomus. Hän on liberaali humanisti ja painottaa sivistystä ja yksilön ponnistelua. Työtä on tehtävä itseä säästelemättä ja sata lasissa. Kollegat luonnehtivat Miklóssya työnarkomaaniksi.
”Tutkijan työ on minulle elämäntapa ja intohimo”, Miklóssy kuittaa.
Vanhemmat kannustivat kolmea tytärtä hankkimaan kunnon ammatit. Kun 12-vuotias Katalin ilmoitti haluavansa historioitsijaksi, isä piti sitä järjettömänä.
”Siksi menin oikeustieteelliseen. Mutta aloin lukea lakia myös siksi, että 1980-luvun Unkarissa valtiososialismia oli mahdollista muuttaa sisältä liberaalimmaksi oikeusteitse.”
Lakia opiskelevien riennoissa Miklóssy tutustui myös nuoreen Viktor Orbániin, joka tuli vaatimattomista oloista konservatiiviselta maaseudulta. Miklóssy taas oli kaupunkilaisen kulttuurikodin kasvatti.
”Juopa maaseudun ja liberaalin kaupunkiälymystön välillä oli syvä ja näkyy yhä Unkarin politiikassa.”
Orbán esiintyi opiskeluvuosinaan ja poliittisen uransa alussa ”liberaalina kommunismin kaatajana”. Miklóssyllä oli jo tuolloin tunne, että Orbánilla oli vain yksi päämäärä.
”Hän ei ollut varsinaisesti ideologi tai syvällinen keskustelija. Häntä kiinnosti enemmän jalkapallo ja se, miten valta otetaan.”
Demokratian karikot -kirjassa (Gaudeamus, 2018) Miklóssy perkaa syitä demokratian riemumarssin pysähtymiseen Unkarissa. Miklóssy kirjoitti ja toimitti kirjan Jouko Nikulan kanssa. Miklóssyn mukaan Unkarin nykytilanne ei selity vain demokratian perinteen ohuudella ja sosialistikauden perinnöllä, vaikka niillä onkin merkittävä rooli.
Itäisen Keski-Euroopan maista vain Tšekkoslovakiassa oli toimiva parlamentaarinen demokratia maailmansotien välissä. Unkari oli amputoitu Trianonin rauhansopimuksessa 1920. Tynkävaltiota johti amiraali Miklós Horthy. Hän ei hyväksynyt uusia rajoja ja rakensi loisteliasta menneisyyttä sekä kristillis-konservatiivisia arvoja korostavan puoliautoritäärisen järjestelmän.
Monet näkevät Orbánin Unkarissa Horthyn ajan henkeä. Miklóssyn mukaan taipumus keskittää valtaa ja työntää liberaalit sekä vasemmisto syrjään on syvemmällä Unkarin historiassa.
”Niin tehtiin jo Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiassa. Uskottiin, että vain vahva hallitus pystyy suojelemaan päätöksenteon itsenäisyyttä ja pitää keisarin erossa Unkarin asioista. Liberaaleja pidettiin heikkoina ja konsensushakuisina jaarittelijoina, vasemmisto taas haastoi keskusvaltaa alhaalta.”
Myös valtiososialismin jälkeinen villi kapitalismi murjoi unkarilaisten käsitystä demokratiasta. Valtion omaisuutta myytiin eniten tarjoavalle. Eläkkeitä leikattiin. Palkkojen ostovoima heikkeni. Ihmiset menettivät työnsä, monet myös ihmisarvonsa, koska sosiaalista turvaverkkoa ei ollut.
Länsi oletti, että kaikki muu järjestyy, kunhan monipuoluejärjestelmä, vapaat vaalit ja markkinatalous saadaan toimimaan. Idässä taas tehtiin, mitä lännen kuviteltiin haluavan. 1990-luvun loppuun mennessä Unkarista oli tullut ”näyteikkunademokratia” ja tytäryhtiötalous.
”Oli niin kiire, ettei ehditty miettiä, mitä demokratia tarkoittaa. Monet yhdistävät liberalismin kaaokseen ja raakaan kapitalismiin. Liberaali demokratia tavallaan tuli lihaksi väärällä tavalla”.
Orbánin kaltaisen vahvan ja isänmaallisen oikeistojohtajan nousulle oli tilausta. Kim Lane Scheppelen sanoin ”Orbán oli täydellinen paketti”. Samalla Orbán syvensi yhteiskunnan polarisaatiota. Myös perheet jakautuivat toisilleen vihamielisiin leireihin.
Miklóssy koki kehityksen henkilökohtaisesti. Hänen vanhempansa olivat pieneläkeläisiä. Fideszin sosiaalinen jakopolitiikka alkoi puhutella myös heitä.
”Lopulta ei ollut enää järkeä keskustella politiikasta heidän kanssaan.”
Äkkirakastuminen on aivotutkijoillekin mysteeri. Se yllätti myös patarationaalisena itseään pitäneen Katalin Miklóssyn 1980-luvun Budapestissa. Hän törmäsi suomalaisnuorukaiseen, joka tuolloin opiskeli Upsalassa.
”En uskonut, että minulle voisi tapahtua tällaista. Lähdin hänen mukaansa, ja menimme naimisiin Tukholmassa. Ja 34 vuoden jälkeenkin seuraisin perässä, vaikka hän päättäisi lähteä Marsiin”, Miklóssy sanoo.
Suomessa Miklóssysta tuli se, mistä hän oli lapsena haaveillut: historioitsija. Myös hänen käsityksensä länsimaisesta demokratiasta on syventynyt Suomessa.
”Demokratia on ikään kuin imeytynyt minuun jokapäiväisessä elämässä.”