Mitä lasten pitäisi oppia taloudesta?
Suomessa ollaan laajasti yhtä mieltä siitä, että taloustaitojen opetus on tärkeää. Erimielisyyksiä syntyy, kun pitäisi päättää mitä opetetaan ja miksi.
Talousosaamista pidetään yleisesti tärkeänä, mutta sen opetus jää suomalaisissa kouluissa pahimmillaan sisällöltään hajanaiseksi ja pedagogisesti huteraksi. Talouden eri osapuolista ei muodostu kokonaiskuvaa, ja nuoret saattavat kokea, etteivät he koulun päätyttyä ole oppineet juuri mitään oman elämän taloudenpidosta.
Talousopetusta siirretään myös paljon koulun ulkopuolisten tahojen kontolle. Opetusta järjestävät toimijat ovat usein läheisesti yhteydessä elinkeinoelämään.
Ongelmakohdat käyvät ilmi Laurea-ammattikorkeakoulun lehtorin Marilla Kortesalmen väitöskirjasta, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa helmikuussa.
Talousaiheiden opetus on peruskoulussa ja lukiossa jaettu useamman oppiaineen, kuten kotitalouden, yhteiskuntaopin ja matematiikan tunneille. Ammattikouluissa talousosaamista opetetaan kaikille yhteisissä opinnoissa.
”Talousosaamisella” tarkoitetaan kansalaisen kykyä paitsi hallita henkilökohtaista talouttaan, myös ymmärrystä laajemmista taloudellisista ja talouspoliittisista ilmiöistä.
Kortesalmen mielestä nykyisessä järjestelyssä hyvää on sen moniulotteisuus. Painotukset vaihtelevat: kotitaloudessa valmistetaan edullinen pizza, yhteiskuntaopissa puhutaan veroista, matematiikassa lasketaan korkoja.
Eklektinen talousopetus muuttuu kuitenkin helposti sekaviksi pintaraapaisuiksi. Talousopetus näyttäytyy silloin selkeän kokonaisuuden sijaan maistiaistarjoiluna.
Opetuksen ajankäyttöä Kortesalmi kuvailee sirpaleiseksi. Kurssien väleissä ehtii unohtua monta tärkeää asiaa, eivätkä saman koulun opettajatkaan aina tiedä, mitä toisessa talousaiheita käsittelevässä aineessa on jo käyty läpi.
Kortesalmen tutkimukseensa haastattelemat nuoret osasivat nimetä myös onnistumisia.
”Mieleen oli jäänyt vaikka eräs opettaja, joka lähetti oppilaat kaksieurosten kanssa lähikauppaan miettimään, mitä rahalla saisi viikon tarpeiksi”, Kortesalmi kertoo.
Talousosaamisen opetus on käytännössä ulkoistettu monissa kouluissa. Opetusta järjestävät ja materiaaleja tuottavat pankkien lisäksi esimerkiksi useiden elinkeinoelämän toimijoiden rahoittama Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -yhdistys, Pörssisäätiö, Martat, sekä kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV.
Kortesalmi haluaa painottaa, ettei hänestä ulkoistetussa opetuksessa ole itsessään vikaa, vaikka sitä kautta tarjotut näkökulmat ovat väkisinkin rajattuja eivätkä vailla järjestäjien omia intressejä.
”Luotan kyllä suomalaisten opettajien arvostelukykyyn siinä, millaisten tahojen kanssa yhteistyötä kannattaa tehdä”, hän toteaa.
Ongelma on enemmänkin ulkopuolelta tulevan opetuksen pistemäisyydessä: se tulee ja menee, eikä irtonaisiksi tapahtumiksi jäävä talousopetus kytkeydy mielekkäästi koulun arkeen.
Oikeusministeriön viime vuonna teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisten talousosaaminen on OECD-maiden keskitasoa. Nuorilla, 18–29-vuotiailla suomalaisilla, osaaminen on muita mitattuja ikäryhmiä heikompaa. Kyselytutkimuksessa mitattiin taloudellista tietämystä, käyttäytymistä ja asennoitumista.
Taloustieteen professori Panu Kalmi on mukana oikeusministeriön neuvottelukunnassa, joka seuraa vuonna 2021 julkistetun kansallisen talousosaamisen strategian toteutumista. Strategian tehtävänä on auttaa kansalaisia ”tekemään taloudenpitonsa kannalta hyviä päätöksiä”. Se muun muassa kannustaa sijoittamaan sekä torjuu ylivelkaantumista.
Taloustaitojen vahvistaminen on ollut Kalmin mukaan jo jonkin aikaa politiikassa harvinainen tavoite, joka ylittää puolue- ja hallitusrajat. Hänestä konsensukseen vaikuttivat viime vuosikymmenien tapahtumat: nuorten velkaantuminen oli nousussa koko 2000-luvun, ja 2010-luvulle tultaessa nuorten aikuisten kulutusluotot sekä maksuhäiriöt lisääntyivät roimasti.
Jyväskylän yliopiston sosiologian apulaisprofessori Hanna Kuusela tulkitsee yksimielisyyden kertovan ajastamme, jossa talous on hivuttautunut yhä useammalle elämän osa-alueelle. Samalla yksilöä vastuutetaan aina vain enemmän oman taloutensa ylläpidosta.
”Varmasti kaikki ovat ainakin ajatuksen tasolla samaa mieltä talousosaamisen tärkeydestä, mutta erimielisyyksiä syntyy, kun pohditaan, miten sitä pitäisi opettaa ja mitä päämääriä siinä tavoitellaan”, Kuusela sanoo.
Opetuksen sisältöön liittyykin Kuuselan mielestä tärkeitä kysymyksiä. Saako opetuksesta riittävän kokonaiskuvan julkistaloudesta, verotuksesta, työmarkkinoista ja muista taloudellisen hyvinvoinnin kannalta keskeisistä asioista? Kansalaisen on myös tärkeää oppia suhtautumaan kriittisesti markkinointiin ja pankkien esittämiin lupauksiin.
”Talous on epäilemättä vaikea aihe opetettavaksi, mutta sitä suuremmalla syyllä näkemysten diversiteetti olisi hyvä tuoda esiin”, hän sanoo.
”Taloudessa on lopulta hyvin vähän itsestäänselvyyksiä tai yksinkertaisia totuuksia. Sekin on tärkeää tietoa nuorille.”
Silloin tällöin on ehdotettu talouteen keskittyvän erillisen oppiaineen perustamista. Pörssisäätiön kesällä 2019 tekemän kyselyn vastaajista 80 prosenttia kannatti ajatusta. Ylen haastattelema opettajien ammattijärjestön OAJ:n erityisasiantuntija Tuomo Laakso ei sen sijaan tuolloin pitänyt omaa oppiainetta tarpeellisena.
”Opetuksen tehokkuuden kannalta erillinen oppiaine olisi minusta parempi ratkaisu”, sanoo Panu Kalmi.
Uutta oppiaineitta ei noin vain polkaista pystyyn. Ensin pitäisi löytää päteviä talouteen erikoistuneita opettajia.
Marilla Kortesalmen väitöksen osatutkimuksessa selvisi, että opettajaopiskelijat pitivät yksilölliseen kuluttamiseen liittyviä teemoja helpommin omaksuttavina kuin muita talousaiheita. Jos tarkoitus on kuitenkin opettaa muutakin kuin henkilökohtaisen talouden ylläpitämistä, on makrotalouden osaamisella merkitystä.
Uusi oppiaine vaatii tilaa lukujärjestyksistä. Pörssisäätiön kyselyn vastaajien mukaan tunnit voisi napata mieluiten uskonnon, ruotsin tai taideaineiden opetuksesta.
Kortesalmi ei ota kantaa siihen, miltä aineilta taloustieto voisi ottaa tilaa. Hän myös spekuloi, että omana aineenaan taloustieto saattaa edelleen jäädä etäiseksi, mikäli kytköstä oppilaiden arkeen ei saada muodostettua. Talousosaamisen opettamista hän kuitenkin pitää oleellisen tärkeänä.
”Jos arjen taloutta ei mitenkään osata käsitellä, niin siinä piilee paitsi yhteiskunnallisia riskejä myös inhimillisen tragedian mahdollisuudet.”