Harhaiset narsistit
The Economist ei julkaise toimittajien nimiä juttujen yhteydessä juuri koskaan. Parhaimmillaan käytäntö ruokkii yhteistyötä toimituksessa. Kukaan ei ole tähtitoimittaja.
Haluatko todelliseksi vaikuttajaksi, kysyi Ilta-Sanomat kesätoimittajahakumainoksessaan tammikuussa. Iltalehden toimittaja Tommi Parkkonen kommentoi kilpailijan rekryilmoitusta Twitterissä hyvin: toimittajat ovat jo valmiiksi sen verran ”harhaisia narsisteja”, ettei näitä piirteitä kannattaisi vahvistaa höpinällä vaikuttajaksi hakeutumisesta.
Harhaisen narsistisessa mediaympäristössä on pakko ihailla brittilehti The Economistia. Lehdessä ei julkaista toimittajien nimiä juttujen yhteydessä juuri koskaan. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta jutuilla on yksi ja sama tekijä, The Economist.
Kun lehti perustettiin vuonna 1843, anonyymiys oli eurooppalaisessa lehdistössä valtavirtaa. 1900-luvulla muoti muuttui, ja 1950-luvulla toimittajan nimen merkitseminen ”bylineen” oli jo nimettömyyttä yleisempää.
Nykyään The Economist on ainoa merkittävä journalistinen julkaisu, joka yhä noudattaa vanhaa käytäntöä. Lehti perustelee: ”Se, mitä kirjoitetaan, on aina tärkeämpää kuin kuka kirjoittaa.” The Economistin kollektiivinen ääni on olennaisempi kuin toimittajien identiteetit.
Kyse ei ole vain ylevästä periaatteesta. Anonyymiydestä on monen lehdessä työskennelleen toimittajan mielestä myös käytännön hyötyä.
Edward Lucas on kirjoittanut, että se suojelee yksittäisiä toimittajia valtaapitävien hyökkäyksiltä. Se vie pohjan toimittajien henkilöön perustuvalta kritiikiltä.
Parhaimmillaan käytäntö ruokkii yhteistyötä toimituksessa. Kukaan ei ole tähtitoimittaja. ”Anonyymiys karsii toimituksesta egomaanikot, joita muualla journalismin piirissä niin paljon on”, Lucas kirjoittaa.
The Economistia tutkineen professorin Ángel Arresen mukaan anonyymiys on yksi selitys lehden menestykselle. Kirkkaimpana eivät koskaan loista toimittajien henkilöbrändit. Lehden brändi on aina ykkönen.
Kaikenlaiseen journalismiin anonyymiys ei sovi.
Ei kannata tehdä kuten Seinäjokinen. Sen joulukuisesta jutusta uutisoi Iltalehti. Paikallislehti julkaisi arviot paikkakunnan kaupunginvaltuutetuista. Kaikki haukuttiin – kaikki paitsi päätoimittajan puoliso, joka on myös lehden hallituksen puheenjohtaja. Hän sai arvioitsijalta parhaan arvosanan. Kolme peukkua! Lehden tavallisesta linjasta poiketen arviot oli tehnyt anonyymi avustaja.