Kemijärvi pitää sellusta kiinni katkeraan loppuun saakka
Kemijärven tehdasta puolustava massaliike suunnittelee jo uutta sellutehdasta.
Teksti Petri Pöntinen
Kuva Markus Pentikäinen
”Pääministerin takaa ei saa kävellä.”
Matti Vanhasen (kesk) turvamiehellä on ihonvärinen nappi korvassa ja kättä pitempää takin alla. Nurmijärveläinen on turvannut selustansa Kemijärven-vierailullaan.
Kuusi tuntia itälappilaisten puhetta: toiveita, vaateita, uhoa.
Pääministeri muodostaa valtuustosalissa yhden miehen joukko-osaston. Hän ei peräänny linjastaan: sellunkeitto on loppu, uskokaa nyt hyvät ihmiset.
Kemijärveläiset ovat valinneet kahden rintaman taktiikan. Kaupunginjohtaja Timo E Korva (kesk) lypsää valtion työpaikkoja korvaukseksi sellutehtaasta. Ensi alkuun sata pestiä, niillä torjuttaisiin äkillistä joukkopakoa kaupungista.
Massaliikkeen johtaja, kaupunginhallituksen nokkamies Heikki Nivala (kesk) on yhtä taipumaton kuin pääministeri. Ei sovintoa, ei rauhaa – kansanliike hyväksyy vain ratkaisun, jossa sellunkeitto jatkuu.
Tehtaan tiedottaja, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Juha Pikkarainen (vas) paljastaa liikkeen uuden strategian. Rakennetaan uusi biosellutehdas entisen viereen, jos Stora Enso ei myy rakennuksia ja laitteita.
Itä-Lapin pikkukuntien johtajille on varattu tässä sanallisessa taistossa reserviläisen rooli. Kun pääministeri poistuu huoltotauolle isäntien kanssa, kunnanjohtajat saavat hankkia itse lounaansa. Pääkadulla, Vapaudenkadulla, on sentään yksi pitseria auki.
Pääministerin tilannekatsaus päättää tilaisuuden. Hän toivoo, että kemijärveläiset ottavat uuden mahdollisuuden, liimapuupalkkitehtaan, rivit suorina vastaan.
Kaupungintalon kahvipöydissä tehdas on jo tuomion saanut. Se on ristitty satutehtaaksi.
Puoli viideltä hopeanharmaa, erikoisvalmisteinen transporter hyrähtää käyntiin. Pitkä hahmo harppaa kyytiin, ovi sulkeutuu.
Maisema on pukeutunut pakkashuntuun. Sellutehtaan savut kohoavat taivaanrannassa.
Vielä sadan päivän ajan.