Kanava: Päivi Räsäsen oikeudenkäynti on maailman äärikonservatiiveille osa suurta taistelua Euroopan sielusta

Räsästä tukevat oikeudenkäynnissä amerikkalaisen viharyhmän lisäksi järjestöt, joilla on siteitä jopa Kremliin ja Euroopan äärioikeistoon.

Kanava
Teksti
Juha Meriläinen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

”Suomalaisen kansanedustajan yhteydet Yhdysvalloissa viharyhmäksi luokiteltuun äärikonservatiiviseen lobbausjärjestöön ovat jääneet vähälle huomiolle”, kirjoittaa  teologian tohtori Juha Meriläinen Kanava-lehden numerossa 2/2022. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

 

Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) oikeusprosessi, jossa hän on syytettynä kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, on nostamassa Suomea kansainvälisen uskonnollistaustaisen vaikuttamisen kohteeksi.

Konkreettisiin toimenpiteisiin ovat toistaiseksi ryhtyneet Yhdysvalloissa viharyhmäksi luokiteltu oikeusapua antava lobbausjärjestö, espanjalainen mutta osin venäläisrahoitteinen katolinen internetverkosto, konservatiivisten luterilaisten kirkkojen yhteenliittymä sekä erilaiset uskonnolliset ja poliittiset toimijat Unkarissa ja Venäjällä.

Ilmiö on Suomessa uusi, mutta se on osa laajempaa kansainvälistä kehitystä. Euroopan unioniin ja sen jäsenvaltioihin kohdistuva konservatiivinen kristillinen lobbaustoiminta on kasvanut voimakkaasti 2010-luvulta lähtien.

European Parlamentary Forum for Sexual & Reproductive Rightsin tutkimuksen mukaan uskonnollistaustaiset äärikonservatiiviset verkostot ja organisaatiot käyttivät vuosina 2009–2018 yli 700 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria niin sanottuun anti-gender-toimintaan eli sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien jarruttamiseen Euroopassa.

Summasta hieman yli 60 prosenttia tuli Euroopasta, runsas neljännes Venäjältä ja hieman yli 10 prosenttia Yhdysvalloista.

Rahoitus tuli enimmäkseen uskonnollistaustaisilta organisaatioilta sekä rikkailta yksityishenkilöiltä. Joiltakin osin se oli kytköksissä äärioikeistolaisiin ryhmittymiin ja valtiollisiin toimijoihin.

 

Yhdysvaltain oikeusministeri Jeff Sessions nousi elokuussa 2018 puhujalavalle Alliance Defending Freedom -järjestön (ADF) kokouksessa. Kyse ei ollut ainutkertaisesta tapahtumasta. Sessions oli puhunut ADF:n kokouksessa myös 2017, mikä oli herättänyt paljon mediahuomiota.

Ääriryhmiä tarkkaileva ihmisoikeusjärjestö Southern Poverty Law Center oli vuotta aiemmin luokitellut ADF:n viharyhmäksi, samaan kategoriaan kuin Aryan Brotherhood, Ku Klux Klan ja Proud Boys.

Sessions aloitti puheenvuoronsa välittämällä kuulijoilleen presidentti Donald Trumpin kiitokset työstä, jota ADF oli tehnyt uskonnonvapauden hyväksi. Hetkeä myöhemmin seurasi puheen kohokohta.

”Te ette ole viharyhmä”, oikeusministeri julisti. Sessionsin mukaan järjestöön kohdistuneet syytökset olivat median yritystä vaientaa uskonnonvapautta, kansalaisoikeuksia ja perustuslakia puolustavat konservatiiviset organisaatiot, koska ne eivät suostuneet alistumaan.

Sessionsin ylistämä ADF on vuonna 1993 perustettu voittoa tavoittelematon lakifirma ja lobbausjärjestö, joka tuli Yhdysvalloissa tunnetuksi niin sanottujen WC-kanteiden myötä. Vuosina 2016–2017 ADF nosti kymmeniä kanteita, joiden avulla se pyrki estämään transsukupuolisten nuorten pääsyn koulujen sukupuolitettuihin WC-tiloihin.

ADF kannatti myös transseksuaalisten ihmisten pakkosterilisaatiota ja kampanjoi homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin puolesta.

Sessions ei ole ainoa Trumpin hallinnon ministeri, jonka nimi kytkeytyy järjestöön. Opetusministeri Betsy DeVosin appivanhempien säätiö, Richard and Helen DeVos Foundation, rahoittaa konservatiivisia ajatushautomoita ja on tehnyt useita lahjoituksia myös ADF:lle.

Neljän säätiönsä kautta Richard ja Helen DeVos ovat käyttäneet lobbaustoimintaan Euroopassa lähes 700 miljoonaa dollaria, joista tosin vain murto-osa on mennyt suoraan ADF:lle.

Lisäksi Betsy DeVosin vanhemmat, Edgar Prince ja Elsa Zwieb, ovat osallistuneet äärikonservatiiviseen lobbaustoimintaan Euroopassa lähes 50 miljoonalla dollarilla perustamansa Prince Foundationin kautta.

Trumpin virkakautensa loppumetreillä pikavauhtia korkeimman oikeuden tuomariksi nimittämä Amy Coney Barrett joutui vuonna 2017 selittämään Yhdysvaltain senaatille ADF-yhteyksiään. Coney Barrett oli toiminut palkattuna luennoitsijana järjestön koulutustilaisuuksissa.

ADF International on aktiivisesti levittänyt Räsäsen oikeudenkäyntiä koskevia tulkintojaan kansainvälisille konservatiivisille ja uskonnollisille medioille.

ADF ei ole rajoittanut toimintaansa pelkästään Yhdysvaltoihin. Vuonna 2014 se perusti kansainvälisen alaosaston, ADF Internationalin, jonka toiminta kasvoi nopeasti. Vain kolme vuotta perustamisensa jälkeen ADF Internationalin 3 000 juristin armeijalla oli käynnissä lähes 600 anti-gender-oikeudenkäyntiä noin 50:ssä maassa.

Nykyisin ADF International on 23,3 miljoonan dollarin panostuksellaan yhdeksänneksi suurin anti-gender-lobbaaja Euroopassa. Sillä on Euroopassa viisi lakitoimistoa, jotka on sijoitettu Euroopan parlamentin, Euroopan neuvoston ja YK:n keskuspaikoille Brysseliin, Strasbourgiin, Geneveen, Wieniin ja Lontooseen.

Järjestön tavoitteena on levittää maailmalle ”LGBTQI-ideologian” vastustamista koskevaa amerikkalaista osaamista ja kokemusta. Vuonna 2018 Euroopan neuvosto eväsi ADF Internationalilta kansalaisjärjestöille tarkoitetun läsnäolo-oikeuden, koska järjestö ei ”kunnioita ja puolusta Euroopan neuvoston arvoja ja periaatteita”.

ADF:n toimintaa ei Suomessa juuri tunneta, mutta järjestö ylitti uutiskynnyksen maaliskuussa 2020, kun Svenska Yle uutisoi ADF:n huippujuristien antavan oikeusapua kansanedustaja Päivi Räsäselle. ADF International on myös aktiivisesti levittänyt Räsäsen oikeudenkäyntiä koskevia tulkintojaan kansainvälisille konservatiivisille ja uskonnollisille medioille.

Suomalaisen kansanedustajan yhteydet Yhdysvalloissa viharyhmäksi luokiteltuun äärikonservatiiviseen lobbausjärjestöön ovat kuitenkin jääneet vähälle huomiolle.

Tammikuussa 2022 viisi yhdysvaltalaista senaattoria, mukaan lukien republikaanien entinen presidenttiehdokas Marco Rubio ja Donald Trumpin näkyvimpiin tukijoihin lukeutuva Josh Hawley, lähettivät USA:n uskonnonvapaussuurlähettiläs Rashad Hussainille avoimen kirjeen, jossa he ilmaisivat huolensa Suomen sanan- ja uskonnonvapauden tilasta. Senaattorit pyysivät suurlähettilästä ottamaan oikeudenkäynnin kriittiseen tarkasteluun Suomen hallituksen kanssa.

Sekä Rubio että Hawley ovat aiemmin tehneet yhteistyötä ADF:n kanssa – Hawley ADF:n palkkaamana luennoitsijana – joten ADF:n roolia aloitteessa ei voitane sulkea kokonaan pois.

 

Maaliskuussa 2017 Madridin katuja kiersi tummansininen bussi, joka herätti ohikulkijoiden huomiota. Sen kylkeä koristi iso kuva huulipunalla meikatusta Adolf Hitleristä, jonka sotilaslakin kokardina oli naissukupuolta merkitsevä symboli. Kuvan alla oli Twitterin aihetunniste ”#StopFeminazis”.

Kyse oli espanjalaisen Hazte Oír -järjestön (”Tee itsesi kuulluksi”) kampanjasta, joka kyseenalaisti sukupuolittuneen väkivallan käsitteen ja kritisoi Espanjan uutta tasa-arvolakia miessukupuolen syrjimisestä. Kampanja haastoi keskusta- ja oikeistopuolueiden johtajia purkamaan naisten sekä LGBTQI-yhteisön oikeuksia suojaavaa lainsäädäntöä.

Hazte Oírin maanlaajuiset bussikampanjat nousivat ensimmäistä kertaa julkisuuteen kaksi vuotta aiemmin, jolloin kaupunkeja kiertäneen oranssin bussin kylkeen oli kirjoitettu suuri teksti: ”Pojilla on penis, tytöillä vulva. Älä anna heidän huijata sinua. Jos olet syntynyt mieheksi, olet mies. Jos olet nainen, niin tulet olemaan jatkossakin.”

Vuonna 2001 perustettu Hazte Oír keskitti toimintansa aluksi espanjankieliseen maailmaan. Se organisoi internet-kampanjoita, joissa se hyökkäsi nais- ja LGBTQI-järjestöjä vastaan ja nimitti niitä ”homoinkvisitioiksi” ja ”gender-diktatuureiksi”.

Hazte Oírin väitetään tekevän yhteistyötä paitsi espanjalaisen oikeistopopulistisen Vox-puolueen myös meksikolaisen äärioikeistolaisen ja puolisotilaallisen El Yunque -ryhmän kanssa.

Vuonna 2019 sosialistien hallitsema Espanjan sisäministeriö poisti Hazte Oírilta yleishyödyllisen kansalaisjärjestön statuksen, jonka konservatiivihallitus oli kuusi vuotta aiemmin sille myöntänyt.

Hazte Oíria on luonnehdittu ultrakatoliseksi, mutta se on ennen muuta poliittinen toimija, jonka siteet katoliseen kirkkoon ovat löyhät. 2010-luvulla Hazte Oír muuttui kansainväliseksi verkostomaiseksi toimijaksi, jolla on omat sivuhaaransa vaikuttamistoimintaa, sosiaalisen median kansalaisaktivismia sekä äärioikeistolaisuuden ja uskonnollisen konservativismin varaan rakentuvaa uutisointia varten.

 

Merkittävin Hazte Oírin sivuhaaroista on vuonna 2013 perustettu CitizenGO, joka on paitsi Hazte Oírin käsivarsi sosiaalisessa mediassa myös sen uusi englanninkielisen maailman brändi. Vuonna 2018 CitizenGO:lla oli yhteensä 15 toimistoa neljällä eri mantereella, ja se operoi verkkosivujensa mukaan yli 50 maassa 12 eri kielellä. Kielivalikoimassa silmiin pistää itäeurooppalaisten kielten runsas määrä.

Vuosina 2009–2018 Hazte Oír ja CitizenGO käyttivät lähes 33 miljoonaa dollaria Euroopassa tapahtuvaan vaikuttamistoimintaan, mikä tekee verkostosta kuudenneksi suurimman Euroopassa toimivan anti-gender-lobbarin.

Vuoden 2021 lopulla CitizenGO kiinnostui Suomesta. Helsingin Sanomat uutisoi marraskuun alussa, miten valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen hukkui maailmanlaajuiseen palautevyöryyn.

Artikkelin mukaan CitizenGo-järjestön delegaatio oli yrittänyt päästä valtakunnansyyttäjän puheille ja oli halunnut luovuttaa yli 200 000 allekirjoittajan maailmanlaajuisen kansalaisadressin, jossa ilmaistiin tukea Päivi Räsäselle. Helmikuuhun 2022 mennessä allekirjoittajien määrä oli kohonnut lähes 350 000:een.

CitizenGo ei ole ainoa eikä edes suurin katolilaistaustainen anti-gender-toimija Euroopassa. Brasiliassa 1960 perustettu mutta 2000-luvulla päämajansa Puolaan siirtänyt ultrakonservatiivinen Tradition, Family and Property (TFP) -verkosto käytti vuosien 2009–2018 välillä anti-gender-lobbaukseen Euroopassa peräti 113 miljoonaa dollaria.

Kameleonttimaisen TFP:n laajuutta ja vaikutusvaltaa on vaikea hahmottaa, koska verkoston kansallisilla osastoilla ja toiminnallisilla haaroilla on kullakin omat nimensä. TFP:n juridinen käsivarsi on vuonna 2013 perustettu puolalainen ajatushautomo Ordo Iuris, joka tekee aktiivista työtä koulujen seksuaalivalistuksen ja abortin kieltämiseksi sekä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisemään pyrkivän Istanbulin sopimuksen aseman rapauttamiseksi.

Ordo Iurisin riveistä on noussut useita puolalaisia kansanedustajia, ja sen presidentti Aleksander Stepkowski on toiminut maan hallituksessa varaulkoministerinä. Niin Puolan katolinen kirkko kuin maan suurin puolue Laki ja oikeus (PiS) ovat antaneet julkisen tukensa Ordo Iurisin abortinvastaisille kampanjoille.

TFP:llä on ollut aktiivista toimintaa useissa Länsi-Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Alankomaissa, Italiassa, Belgiassa ja Sveitsissä. On tulkinnanvaraista, voidaanko espanjalaista Hazte Oíria pitää TFP:n espanjalaisena osastona, mutta ainakin se on ammentanut monet toimintaperiaatteensa TFP:lta. TFP:n yhteistyökumppaneihin lukeutuu myös ADF International.

Nykyisin TFP pyrkii Ordo Iurisin johdolla levittäytymään voimakkaasti Keski- ja Itä-Eurooppaan. Se on synnyttänyt puolalaisen rahan turvin soluja ainakin Viroon, Liettuaan, Slovakiaan, Unkariin ja Kroatiaan. Ordo Iurisilla on myös konsultatiivinen rooli YK:n talous- ja sosiaa¬lineuvostossa, mikä tarjoaa sille erinomaisen väylän kansainväliseen lobbaukseen.

 

”Olemme vilpittömästi valmiita maksamaan yhdensuuntaisen lipun jokaiselle, joka aikoo muuttaa [pois Venäjältä] ja voi toimittaa lääkärintodistuksen, joka todistaa hänen olevan sodomiitti tai jollain muulla tavalla perverssi.”

Venäjän FoxNewsiksi kutsutun Tsargrad TV -kanavan juontaja Andrei Afanasev otti kesäkuussa 2017 kärkevästi kantaa Kalifornian osavaltion lupaukseen myöntää pysyvä oleskelulupa Venäjän seksuaalivähemmistöille. Myöhemmin televisiokanava vahvisti tarjouksen olevan todellinen. Siihen tarttuminen olisi tosin ollut mahdotonta, sillä homoseksuaalisuutta ei ole luokiteltu sairaudeksi Venäjällä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä toistuvasti pilkkaavan Tsargrad TV:n sekä pääomasijoitusyhtiö Marshall Capital Partnersin omistaja Konstantin Malofejev on toinen kahdesta venäläisestä oligarkista, jotka rahoittavat merkittävällä tavalla eurooppalaista anti-gender-toimintaa.

Sekä Malofejevilla että Venäjän rautateiden entisellä johtajalla Vladimir Jakuninilla on läheisiä siteitä paitsi Kremliin ja Venäjän ortodoksiseen kirkkoon (VOK) myös eurooppalaiseen äärioikeistoon. Malofejevin ja Jakuninin kaltaisten toimijoiden kiinnostus konservatiivista kansainvälistä lobbaustoimintaa kohtaan on seurausta kahdesta venäläisen politiikan trendistä.

Venäjän koko merkitystä eurooppalaiselle anti-gender-toiminnalle ei täysin tunneta.

Vladimir Putinin kolmannen presidenttikauden alkua 2012 on kutsuttu konservatiiviseksi käänteeksi Venäjällä. Kreml alkoi luoda omaa narratiivia, jossa ”venäläinen maailma” oli vastavoimana lännelle ja sen suitsuttamille demokratialle ja ihmisoikeuksille.

Sekasortoista länttä ja sen heikkoja johtajia vastaan asetettiin narratiivissa ”perinteiset arvot” ja vahva venäläinen johtaja. Samoihin aikoihin soft power nousi yhä vahvemmin Venäjän ulkopolitiikan välineeksi.

Putinin konservatiivisen identiteettipolitiikan keskeisenä ideologina on pidetty uusfasistista filosofi Aleksandr Duginia, joka lukeutuu länsimaiden pakotelistalla olevan ja talouspetoksista sekä vakoilusta syytetyn Konstantin Malofejevin lähipiiriin.

Malofejevistä ja Jakuninista tuli Venäjän soft powerin lähettiläitä sekä eurooppalaisen anti-gender-toiminnan merkittäviä rahoittajia. Vuosina 2013–2018 he käyttivät erilaisten yksityisten säätiöidensä kautta anti-gender-lobbaukseen Euroopassa lähes 190 miljoonaa dollaria.

Venäjän koko merkitystä eurooppalaiselle anti-gender-toiminnalle ei kuitenkaan täysin tunneta. Venäjän julkisten säätiöiden lahjoitusten määrä ei ole tiedossa. Lisäksi eurooppalaiselle äärioikeistolle ja anti-gender-toimijoille virtaa todistetusti myös miljoonien arvosta rikollista rahaa Venäjältä ja Azerbaidžanista.

Jakunin ja Malofejev ovat kumpikin säätiöidensä kautta espanjalaisen CitizenGO:n rahoittajia, mikä tekee CitizenGO:sta ainakin välillisesti venäläisen soft powerin välineen. Lisäksi Malofejevin perustaman Pyhän Vasili Suuren säätiön, Venäjän suurimman ortodoksisen hyväntekeväisyysrahaston, kansainvälisestä toiminnasta vastaava Aleksei Komov istuu CitizenGO:n hallituksessa.

Komov on Venäjän perhepolitiikkaa luotaavan analyysikeskuksen presidentti, joka Jakuninin ja Malofejevin tavoin istuu myös VOK:n Pyhän Synodin vuonna 2011 perustamassa patriarkaalisessa perheasiainkomiteassa.

 

Yksi kiinnostavimmista amerikkalaisia, eurooppalaisia ja venäläisiä anti-gender-toimijoita kokoavista foorumeista on Yhdysvalloissa vuonna 1997 perustettu World Congress of Families (WCF), joka kerää massatapahtumiinsa ”perinteisiä perhearvoja puolustavia” kristillisen oikeiston ja konservatiivisen uskonnollisuuden edustajia eri puolilta maailmaa.

WCF:n taustaorganisaatioihin lukeutuu CitizenGO, ja sitä rahoittavat niin Jakunin kuin Malofejevkin.

Venäjän edustaja WCF:ssä on Aleksei Komov. WCF:n tapahtumissa ovat vierailleet puhujina muun muassa Unkarin pääministeri Viktor Orbán, Moldovan presidenttinä 2016–2020 ollut Igor Dodon, Vatikaanin ulkoministeri, kardinaali Pietro Parolin sekä VOK:n perheasiainkomitean puheenjohtaja, isä Dimitri Smirnov.

Venäjän ortodoksisen kirkon rooli uskonnollisessa anti-gender-toiminnassa on katolisen kirkon tavoin ollut huomattava. VOK omaksui 2000-luvulla ”ortodoksisen sivilisaation” käsitteen, mikä sisälsi ajatuksen yhteisöllisyyden sekä tiettyjen kulttuuristen ja eettisten normien erityislaatuisuudesta.

VOK:n mukaan ”ortodoksinen sivilisaatio” sulki sisäänsä ”venäläisen maailman” (russkiy mir), joka oli puolestaan uuden venäläisen kansallisen identiteetin ja nationalismin keskeisiä käsitteitä.

Moskovan patriarkka Kirill on pyrkinyt viime vuosina kasvattamaan kansainvälistä rooliaan. Hän on korostanut ortodoksisen sivilisaation puolustavan perinteisiä arvoja suhteessa liberaaliin ja moniarvoiseen Eurooppaan.

Kyse on ollut samalla venäläisen soft powerin käytöstä ortodoksisessa maailmassa ja sen ulkopuolella. Kirillin profiloituminen perinteisten perhearvojen puolustajaksi on tehnyt hänestä kiinnostavan kumppanin niin katolisen kirkon kuin Yhdysvaltain ja Euroopan kristillisen oikeistonkin parissa.

”Suomalaiseksi vapaustaistelijaksi” kutsuttu Räsänen vieraili Unkarin parlamentin rukousaamiaisella.

Venäläiset kirkot reagoivat Päivi Räsäsen saamaan syytteeseen marraskuussa 2021 allekirjoittamalla yhteisen julkilausuman, jossa ne ilmaisivat huolensa syytteen johdosta. Allekirjoittajat ilmaisivat tukevansa ”niitä kristittyjä, jotka liberalismin kasvavasta vaikutusvallasta huolimatta säilyvät uskollisina uskonsa perinteisille periaatteille ja jotka eivät lakkaa puolustamasta raamatullisia moraaliarvoja”.

VOK:n ulkoasiainosaston johtajan, metropoliitta Hilarionin mukaan länsimaiset protestanttiset kirkot alistuvat ”ajan suuntauksille” ja ”poliittiselle korrektiudelle” tarkistaessaan raamatullisia moraalinormeja.

”Jos nyt Suomessa on jo rikos lainata Raamattua, niin mitä aikoja me sitten elämme”, Hilarion kritisoi.

Vastaavia yhteisvetoomuksia Räsäsen puolesta ovat laatineet myös konservatiivisten luterilaisten kirkkojen yhteenliittymä International Lutheran Council (ILC), joukko latvialaisia kansalaisjärjestöjä sekä Unkarin evankelinen allianssi (Hungarian Evangelical Alliance, HEA).

Räsäsen oikeudenkäynti on Venäjääkin vahvemmin ollut esillä Unkarissa, missä se on nostettu symboliksi länsimaiden ”liberaalidiktatuurista”. ”Suomalaiseksi vapaustaistelijaksi” kutsuttu Räsänen vieraili lokakuussa 2021 Unkarin parlamentin rukousaamiaisella ja maalaili puheenvuorossaan erilaisia Raamatun sensurointiin ja kristittyjen itsesensuuriin liittyviä uhkakuvia tulevaisuuden Suomesta.

Unkarin uskonnollis-konservatiivinen identiteettipolitiikka muistuttaa paljon Venäjän identiteettipolitiikkaa. Varapääministeri Zsolt Semjén on kutsunut Unkarin nykyhallitusta kristinuskon puolustajaksi. Vihollisena näyttäytyy ”uusmarxilainen ja illiberaali” länsi, joka yrittää hivuttaa kirkkojen sisälle LGBTQI-ideologiaa.

Hallitus hyödyntää retoriikassaan historiallisia kipupisteitä, kuten turkkilaismiehitystä ja kommunismin valtakautta, ja ammentaa niistä EU:hun liitettyjä uhkakuvia. Näiden uhkakuvien luomisessa hyödynnetään nyt myös Päivi Räsäsen oikeudenkäyntiä.

 

Kansainvälisessä mittakaavassa pieni mutta Räsäsen oikeudenkäyntiprosessin kannalta keskeisin kansainvälinen toimija on konservatiivinen yhdysvaltalainen luterilainen kirkko Missouri-synodi (Lutheran Church – Missouri Synod, LCMS).

Varakas LCMS on jo yli vuosisadan profiloitunut konservatiivisten luterilaisten kirkkojen hengellisenä ja taloudellisena tukijana. Se on myös konservatiivisten luterilaisten kirkkojen pienen maailmanlaajuisen liittouman, International Lutheran Councilin (ILC), perustaja, rahoittaja ja suurin jäsen. Missouri-synodi ja ILC ovat linkittyneet Räsäsen oikeudenkäyntiin monin tavoin.

Yksi Räsäsen saamista syytteistä kohdistui hänen vuonna 2004 kirjoittamaansa ja Suomen Luther-säätiön julkaisemaan pamflettiin Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen, jossa Räsänen valtakunnansyyttäjän mukaan esittää ”homoseksuaaleja halventavia mielipiteitä ja tietoja”.

Kyseisen pamflettien sarjan rahoitti Lutheran Heritage Foundation, joka on LCMS:n perustama säätiö ja sen uskonnollisten julkaisujen kustantaja. Kyse ei siis ollut vain Räsäsen ja Luther-säätiön vaan välillisesti myös Missouri-synodin julkaisusta. Pamfletin julkaisemisesta syytteen saanut Juhana Pohjola, Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan piispa, on opiskellut teologiaa LCMS:n pappisseminaarissa St. Louisissa.

Heinäkuussa 2021 kaksi pientä äärikonservatiivista luterilaista liittoumaa, ILC ja Confessional Evangelical Lutheran Conference, julkaisivat vetoomuksen, jossa ne kutsuivat Räsäsen ja Pohjolan saamia syytteitä törkeiksi ja epäreiluiksi ja korostivat Räsäsen näkemysten vastaavan kristikunnan enemmistön näkemyksiä. Vetoomus lähetettiin muun muassa Suomen valtakunnansyyttäjälle sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.

Se, että LCMS:n johtama ILC antaa julkisen tukensa Räsäselle ja Pohjolalle tapauksessa, jossa näitä syytetään LCMS:n rahoittamasta julkaisusta, ei ole yllättävää. Tapaukseen liittyy kuitenkin kaksi mielenkiintoista näkökohtaa.

Kansainvälisestä perspektiivistä käsin ILC:n kiinnostus Räsäsen oikeudenkäyntiin liittyy sen kirkkopoliittiseen pyrkimykseen hajottaa suuria, liberaaleina pitämiään luterilaisia kirkkoja sisältäpäin. ILC pyrkii myös murentamaan kilpailijaksi kokemaansa Luterilaista maailmanliittoa, johon valtaosa maailman luterilaisista kuuluu.

ILC on rakentanut narratiivissaan naispappeudesta ja samaa sukupuolta olevien avioliitoista kynnyskysymyksiä, jotka määrittävät, onko luterilainen kirkko pysynyt uskollisena opilleen ja perinteelleen.

Se on kohdistanut huomionsa erityisesti Afrikan, Aasian ja Itä-Euroopan luterilaisiin kirkkoihin, jotka ovat Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja mutta joiden jäsenistö on valtaosin konservatiivisia perhe- ja seksuaalieettisissä kysymyksissä.

ILC tavoittelee näitä kirkkoja jäsenikseen tai vaihtoehtoisesti yrittää irrottaa niiden sisältä konservatiivisia hiippakuntia ja järjestöjä huomaansa. Räsäsen oikeudenkäynti tarjoaa ILC:lle mahdollisuuksia vahvistaa asemaansa konservatiivisten suomalaisten luterilaisten liikkeiden keskuudessa.

 

LCMS on luterilaisten kirkkojen joukossa harvinaisen aktiivinen anti-gender-toimija, jolla lienee ollut jonkinlainen rooli siinä, että Päivi Räsäsen oikeudenkäynti ylipäätään levisi laajasti kansainväliseen tietoisuuteen.

Viitteitä tästä oli nähtävissä, kun Juhana Pohjola matkusti marraskuussa 2021 ILC:n kutsusta Yhdysvaltoihin laajalle puhujakiertueelle, jolla hän kertoi Suomen uskonnonvapaustilanteesta sekä nostatti tietoisuutta edessä olevasta oikeudenkäynnistä.

Pohjola kiersi LCMS:n ydinalueita ja vieraili ILC:n johdon kanssa Alliance Defending Freedomin päämajassa. LCMS:n ja ADF:n välillä on ollut aiemminkin yhteistyötä, eikä liene sattumaa, että juuri ADF päätyi tarjoamaan oikeusapua Päivi Räsäselle.

Vuonna 2016 ADF ja LCMS julkaisivat yhdessä opaskirjan Protecting Your Ministry from Sexual Orientation, Gender Identity Lawsuits. Kirjasessa ohjeistetaan synodin papistoa, seurakuntia ja kouluja siitä, millä tavalla ne voivat välttää oikeudenkäyntejä tai puolustautua niissä silloin kun ne ajautuvat ongelmiin anti-gender-kannanottojensa vuoksi.

Paitsi että Räsänen julkaisi LCMS:lle ja ADF:lle tyypillistä sanomaa ensiksi mainitun rahoittamassa julkaisussa, hän voi oikeudenkäynnissään turvata niiden suunnittelemiin puolustustaktiikoihin ja oikeusapuun.

Vaikka Päivi Räsäsen oikeudenkäynti mittaa kansanedustajan sananvapauden rajoja sekä sanan- ja uskonnonvapauden rajapintoja Suomessa, se on eurooppalaisille, amerikkalaisille ja venäläisille äärikonservatiiveille osa suurta taistelua Euroopan sielusta.

LCMS:n presidentin, pastori Matthew C. Harrisonin, anti-gender-opaskirjaan kirjoittamassa esipuheessa kannustetaan lukijoita kompromissien sijasta käymään järkähtämättömään taisteluun: ”[o]lkaa te vahvoja älkääkä menettäkö rohkeuttanne. Te saatte teoistanne palkan.” (2. Aikakirja 15:7).

 

Kirjoittaja Juha Meriläinen on teologian tohtori, yleisen kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa ja arkkipiispan teologinen erityisavustaja.

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 2/2022. Kanavan voit tilata täältä. Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan mediaperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.