Jo Tšetšenian raakuuksien olisi pitänyt herättää maailma – Suomalainen puoluejohtaja vertasi Vladimir Putinia Hitleriin vuonna 1999
Liberaalien puheenjohtaja pelkäsi Vladimir Putinin luistavan maan uuteen diktatuuriin ja vaati länneltä diplomaattis-kaupallisia vastatoimia.
Venäjän Ukrainassa aloittama raakalaismainen sota on synnyttänyt Suomessa viime viikkoina keskustelua siitä, miksi meillä suhtauduttiin pitkään Vladimir Putiniin niin hyväuskoisesti.
Suomessa oli ainakin Krimin valtaukseen vuonna 2014 asti vallalla käsitys, jonka mukaan Putinin Venäjän kanssa oli mahdollista tehdä tiivistä yhteistyötä ilman, että siitä aiheutuisi minkäänlaista turvallisuusriskiä. Talous- ja muun yhteistyön arveltiin hyväuskoisesti jopa edistävän Venäjän demokratisoitumista.
Venäjän uhkasta varoitelleet ja Natoon kiirehtineet Baltian maat saivat täkäläiseltä ulkopoliittiselta johdolta koulumestarimaisia kehotuksia olla liioittelematta idästä tulevaa vaaraa. Presidentti Tarja Halonen jopa väitti virolaisten potevan ”jälkineuvostolaista stressiä” ja panikoivan sen takia aivan turhaan.
Viime viikot ovat kuitenkin osoittaneet, että virolaisten käsitys Putinin Venäjästä on ollut realistisempi kuin Suomessa elätelty kuva hyvästä tsaarista, jonka kanssa kaikki kääntyy lopulta parhain päin.
Näitä syytöksiä vastaan on puolustauduttu vetoamalla siihen, että 2000-luvun alussa Putin oli aivan toinen mies kuin nyt, eikä kukaan voinut ennustaa, millainen hirviö hänestä vuosien saatossa kuoriutuisi.
Paitsi että ennusti.
Pienen Liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtaja, työministeriössä virkamiehenä pitkään työskennellyt Altti Majava kirjoitti 1999 puolueensa jäsenlehden Polttopisteen vuoden viimeiseen numeroon kolumnin, jossa hän vertasi – siis jo runsaat 22 vuotta sitten – Putinia Adolf Hitleriin.
Kimmokkeen kirjoitukseen Majava oli saanut nähtyään televisiouutisissa pätkän, jossa Putin ja tuolloinen presidentti Boris Jeltsin esiintyivät rinnakkain.
”Kuvia katsellessa vanhemman polven mieleen nousee etsimättä vastaavanlainen asetelma lähes 67 vuoden takaa: terveytensä menettänyt vanha valtiomies ja ihmisoikeuksista piittaamaton korkeimman vallan tavoittelija kättelemässä toisiaan”, Majava kirjoitti.
Vanhan kuvan henkilöt olivat Saksan 85-vuotias valtakunnanpresidentti Paul von Hindenburg ja valtakunnankansleriksi eli pääministeriksi 1933 noussut Hitler.
Myös Putin oli 1999 jo pääministeri ja valmistautui tavoittelemaan seuraavaksi presidentin paikkaa.
”Vaaliasetelmat muistuttavat valitettavan suuresti Saksassa 1932 vallinnutta tilannetta”, Majava vertasi.
”Talous on kaaoksessa, yhteiskunnalliset erot jyrkkiä ja poliittiset olot epävakaita. Taitavaa propagandaa ruokitaan estoitta uhkaavilla viholliskuvilla. Hitler valitsi vihansa maalitauluksi juutalaiset; Putinin hyökkäyskohteena ovat tšetšeenit.”
Toisessa Tšetšenian sodassa kaatui 1999–2002 noin 4 500 venäläistä ja lähes 20 000 tšetšeenitaistelijaa. Erityisen pahaa jälkeä sota teki Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissä, jonka venäläiset tuhosivat samalla tavalla kuin Ukrainassa Mariupolin.
Majavan mielestä Venäjän johdon ”raaka voimankäyttö” Tšetšeniassa oli sellainen ennusmerkki, joka ulkomaailman oli otettava vakavasti huomioon:
”Jos Vladimir Putin valitaan presidentiksi ja presidentin valtaoikeudet pysyvät nykyisellään, vakaasta kansanvaltaisesta kehityksestä ei ole takeita”, hän kirjoitti 1999.
”Hyökkäys Tšetšeniaan on loukannut vuonna 1996 solmittua rauhansopimusta, ja venäläisjoukkojen toiminta siviiliväestöä kohtaan on suoranaista kansanmurhaa.”
Liberaalien puheenjohtaja piti mahdollisena, että Putinin johdolla Venäjän orastava demokratia tukehtuisi alkuunsa.
”Pääministeri Putinin toimien johdosta on kysyttävä, uhkaako Venäjää luisuminen uuteen diktatuuriin. Venäjän ulkopuolella on osattava varautua uhkakuvan toteutumiseen. Tätä seikkaa ei pidä Suomessakaan unohtaa, kun esimerkiksi Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista keskustellaan.”
Majava harmitteli, että muun maailman kritiikki Venäjän Tšetšeniassa toimeenpanemia hirveyksiä kohtaan oli ollut ”luvattoman vaisua ja hampaatonta”. Hänen mukaansa venäläisille oli tehtävä selväksi, ettei ydinasevallan sovi harjoittaa väkivaltaa kokonaista kansakuntaa kohtaan.
”Enää eivät pelkät vastalauseet riitä, vaan diplomaattis-kaupalliset vastatoimet on otettava käyttöön”, hän vaati.
1930-luku oli tässäkin pelottavana esimerkkinä.
”Länsivallat antoivat myöntyvyydellään Hitlerille alkupalaksi Tšekkoslovakian. Vastaava virhe ei saa toistua: Venäjä on taivutettava lopettamaan Tšetšenian sota, ennen kuin sen ruokahalu kaikkine seuraamuksineen pääsee valloilleen”, Majava kirjoitti.
Kirjoitusta ei Suomessa juuri noteerattu.