Jaakko Iloniemi: ”Kyllä heikkous on hirmuinen, jos pakolaiset ovat Euroopalle liian suuri koettelemus”
Kansanäänestykset ovat poliittista pelkuruutta, sanovat kirjan julkaisseet Jaakko Iloniemi, Martti Ahtisaari ja Tapani Ruokanen.
Suomeen tuli vuoden sisällä noin 30 000 turvapaikanhakijaa, ja heistä 20 000 ollaan aikeissa karkottaa.
”Jos 5,5 miljoonan ihmisen keskuuteen tulee 10 000 uutta ihmistä, järjellä ja kohtuudella siitä ei voi tehdä suurta ongelmaa”, sanoo kokenut diplomaatti, ministeri Jaakko Iloniemi uutuuskirjassa Miten tästä eteenpäin -kirjassa (Docendo).
Kirjan kaksi muuta keskustelijaa ovat rauhannobelisti, presidentti Martti Ahtisaari ja journalisti Tapani Ruokanen. Kolmikko ruotii laajaa ajankohtaisten teemojen kirjoa: Lähi-idän kriisin aiheuttamaan pakolaisuutta, Euroopan tilaa, Venäjää, konfliktien lopettamista, Natoa, hyvinvointivaltion tilaa. Ja paljon muuta.
Ruokanen purki keskustelut kirjaksi, joka etenee trialogina, kukin kertoo vapaasti ajatuksiaan ja haastaa toisten näkemyksiä.
Kolmikko pui kirjassa myös koko Euroopan pakolaiskriisiä ja sen mittasuhteita. 500 miljoonan ihmisten maanosaan on tullut noin miljoona pakolaista.
”Kyllä heikkous on hirmuinen, jos pakolaiset ovat Euroopalle liian suuri koettelemus. Jos se kykenee hajottamaan vakavalla tavalla tämän yhteisön niin, että sen arvot järkkyvät ja sisäpoliittinen tilanne monessa maassa ajautuu kaaokseen”, Iloniemi sanoo.
”Tämä testaa EU:n elinkelpoisuutta yhteisönä, mutta myös erikseen jäsenmaita”, Ruokanen toteaa.
Ahtisaari on jyrkkä erityisesti siinä, miten Suomi on muuttanut suhtautumistaan pakolaisperheiden yhdistämiseen.
”Siinä suhteessa me olemme olleet erittäin huonoja. On pelkästään sivistymätöntä, että pyritään estämään perheitten yhdistäminen.”
Kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä 4. lokakuuta presidentti Martti Ahtisaari avasi näkemyksiään Syyrian sodan lopettamisesta.
Sota ei hänen mukaansa ratkea, ellei Venäjää ja Yhdysvaltoja saada jatkamaan suurella vaivalla käynnistettyä vuoropuhelua.
”En vielä antaisi periksi sille, että venäläiset ovat käyttäytyneet Syyriassa niin kuin ovat käyttäytyneet. Painetta pitää nyt saada lisää, jotta venäläiset ja amerikkalaiset eivät vetäydy keskustelusta.”
”Ilman sitä Syyriaan ei synny ratkaisua. Mukaan tarvitaan kuitenkin myös alueen maat.”
Kun kestävä tulitauko saadaan aikaan, päästään rakentamaan todellista rauhaa. Ahtisaaren mukaan paikalle pitää saada nopeasti rauhanturvaajia, jotta ihmiset voivat luottaa siihen, että rauha pysyy.
Myös jälleenrakentaminen pitää rahoittaa ja aloittaa mahdollisimman pian. Siihen tarvitaan ainakin alueen öljymaat, EU ja Yhdysvallat.
”Sen sijaan vaalien järjestämiseen pitää antaa riittävästi aikaa, jotta kaikki ryhmittymät jotka haluavat, pääsevät kunniallisesti mukaan.”
Ahtisaari varoittaa toimimasta samoin kuin Egyptissä tehtiin arabikevään jälkeen.
”Siellä käytännössä autettiin sotilaat valtaan.”
Ahtisaari kertoo tavanneensa Venäjän presidentti Vladimir Putinin viimeksi keväällä 2015 Elders-ryhmän matkalla.
”Rohkaisin silloin Putinia tekemään myönteisiä siirtoja Syyriassa, ja se johtikin eteenpäin. Tapaamiset Wienissä olivat tuolloin jo alkaneet.”
Myös kirjassa Ahtisaari pohtii Venäjän roolia. Hän kertoo, että häneltä kysytään toistuvasti siitä, tarvitseeko Putin vihamiehiä, jotta hänen kannatuksensa pysyy korkealla.
”Putinin täytyy keksiä länsiuhkaa pysyäkseen vallassa. Ja Nato-uhkaa, mikä on ihan roskaa. Ei kukaan lännessä halua uhata Venäjää”, Ahtisaari toteaa kirjassa.
”Venäjä on kiistatta rikkonut kansainvälistä lakia menemällä Ukrainaan, mutta ei se parane sillä että me eristämme sen täysin.”
Jaakko Iloniemi pitää Venäjän toimia Ukrainassa ja aiemmin Georgiassa vakavana ongelmana.
”Venäjä on ainoa eurooppalainen maa, joka on nyt selkeästi ilmoittanut, ettei se tyydy vallitsevaan kansainväliseen järjestykseen ja siihen, että rajat ovat loukkaamattomia. Tämä on laadullisesti suuri muutos”, Iloniemi sanoo.
Huoli on Iloniemen mielestä merkittävä, koska jos kansainvälinen järjestys järkkyy jossain muualla, me emme enää tiedä, miten siihen reagoitaisiin.
Myös muut voivat ryhtyä tulkitsemaan rajoja uusiksi.
Toisensa pitkään tunteneet Ahtisaari, 79, Iloniemi, 84, ja Ruokanen, 65, kävivät Etelärannassa presidentti Ahtisaaren toimistossa kaikkiaan 60 keskustelua maailman tämän hetken jamasta ja siitä, kuinka tästä päätään eteenpäin.
He kertovat, että keskustelut olivat hauskoja ja innottavia, vaikka teemat olivat vakavia.
Miehet ovat monessa asiassa samanmielisiä.
Esimerkiksi kansanäänestyksiin kolmikko suhtautuu kriittisesti, myös Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä järjestettävään äänestykseen.
”Jokainen kansanäänestys on epäluottamuslause edustukselliselle demokratialle”, totesi Iloniemi julkistamistilaisuudessa. ”Edustuksellisuus on kuitenkin meidän järjestelmämme lähtökohta.”
Poliitikot, joilla olisi parhaat edellytykset ja tieto tehdä päätös, delegoivatkin ratkaisun kansalle ja vetäytyvät vastuusta.
”Minusta se on poliittista pelkuruutta”, Iloniemi totesi.
Ahtisaari ilmoitti olevansa täysin samaa mieltä.
Kansanäänestysten arvaamattomia tuloksia on saatu nähdä viime aikoina niin Britanniassa, Unkarissa kuin Kolumbiassa, jossa kansa kaatoi 2. lokakuuta yllättäen hallituksen ja sissiliike Farcin neuvotteleman rauhansopimuksen niukalla ääntenenemmistöllä.
Ääriryhmät kuohuttavat nyt Eurooppaa, ja moni on verrannut aikaa jo 1930-lukuun. Pitkän linjan diplomaatti Iloniemi näkee tilanteen vähemmän synkkänä.
”Tämän päivän radikaaliliikkeet vain vastustavat tämän päivän järjestelmää. Ne eivät tarjoa mitään vaihtoehtoista ideologiaa sen tilalle”, hän sanoo.
Myöskään 1930-luvun aseistettuja ryhmittymiä ei Euroopassa ole nyt nähty.
”Radikalismi on edelleen suhteellisen vähän väkivaltaista”, Iloniemi toteaa.
Sen sijaan ongelmista, joita esimerkiksi Brexitin takana on, pitää Ahtisaaren mielestä puhua suorempaa.
”Onko joitain yleisempiä huolia, joita meidän pitäisi ratkoa EU:ssa, jottei vastaaviin tilanteisiin päädytä joka vuosi. Se olisi tärkeintä.”
Kolmikko ei kuitenkaan pidä Britannian eroa EU:sta lopullisena avioerona.
”Jos avioliitto on nyt päättynyt, avoliitto tästä vielä syntyy. Varsinaiseen asumuseroon en usko”, Iloniemi toteaa.
Erityisen huolissaan miehet ovat Unkarin ja Puolan luisumisesta eurooppalaisesta arvomaailmasta.
Itä-Euroopassa on viisi entistä Varsovan liiton valtiota, joissa yhdessäkään demokratia ei ole lähtenyt hyvin liikkeelle – vuosien EU-jäsenyydestä huolimatta.
Sen sijaan kolmessa Baltian tasavallassa, jotka olivat osa Neuvostoliittoa, demokratia voi hyvin. Siinä heidän mielestään on miettimisen aihetta.