Hyvän lukemisen ja hyvän kirjoittamisen puolesta - Jarmo Papinniemi 1968-2012
Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi. Kuva Petri Kaipiainen / Kuvaryhmä / SKOY.
Kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi kuoli tiistaina 2. lokakuuta sairauskohtaukseen Helsingissä.
Papinniemi työskenteli Parnasson päätoimittajana vuodesta 2005. Uransa aikana hän kirjoitti myös muun muassa Demariin ja Uuteen Suomeen. Ennen Parnasson päätoimittajuutta Papinniemi työskenteli Yleisradiossa.
Jarmo Papinniemi tunnettiin paitsi toimittajana, kirjailijana ja kirjallisuuskriitikkona, myös aktiivisena kulttuurikeskustelijana. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi Sävelten siivillä (Otasva 2011), joka kertoo säveltäjä Ilkka Kuusiston elämästä.
”Viimeksi eilen illansuussa istuimme toimituksessa miettimässä tulevia lehtiä. Ja kuten aina, opin häneltä taas jotain ihmisten ja heidän tekstiensä rakastamisesta”, kirjoitti Parnasson toimittaja Karri Kokko lehden verkkosivuilla keskiviikkona.
”Kun tarvitaan punnittu mielipide kirjallisuudesta, ei ole epäilystäkään siitä, keneltä kysyä. Tietenkin kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittajalta Jarmo Papinniemeltä”, kirjoitti SK:n toimittaja Riitta Kylänpää jutussa Hyvän kirjan puolesta, joka julkaistiin Suomen Kuvalehden numerossa 51-52/2010.
Hyvän kirjan puolesta
Juttu on alun perin julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 51-52/2010.
60 vuotta täyttävän Parnasson päätoimittajaa Jarmo Papinniemeä harmittaa, että Suomessa kaikki lukevat saman kirjan.
Kun tarvitaan punnittu mielipide kirjallisuudesta, ei ole epäilystäkään siitä, keneltä kysyä. Tietenkin kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittajalta Jarmo Papinniemeltä, 43. Hän puolustaa laatua markkinameininkiä vastaan:
2000-luvun ilmiö ovat käyntikorttikirjailijat, jotka kulkevat juhlissa ilmoittamassa, että pian minulta ilmestyy tätä ja tätä… Monet nuoret naisesikoiset kuvataan sellaisina suurisilmäisinä, uteliaina ja hauraina hahmoina…
Papinniemi on helmikuussa 60 vuotta täyttävän Parnasson yhdeksäs päätoimittaja.
Mielipidevaikuttaminen on asemaan kuuluva etu, jota ei sovi vältellä.
Aloittaessaan viisi vuotta sitten tehtävässä hän kuvitteli tulleensa tuuliselle paikalle, mutta lukijat ovat olleet tyytyväisiä.
”Päätoimittaja Jarkko Laine näki, että Parnasso on kirjailijoiden lehti. Minulle Parnasso on kirjallisuuden lehti, kaunokirjallisuuden äänenkannattaja.”
Kritiikki on repliikki
Nyt Papinniemi toivoo, että proosan puolella käynnistyisi vastaavaa keskustelua kuin runouden kentällä käydään: Minkälaista kirjallisuus on ja mitä sille on tapahtumassa?
”Keksittyjen juttujen valtakausi näyttää olevan ohi. Kirjailijat kirjoittavat tekstin sisälle itsensä tai kirjan synnyn. Pelkkä kuvitelma ei riitä, rinnalle halutaan kosketuksia tosielämään.”
Parnasson yleisönosasto on saanut toistuvasti kehuja kulttuurilehtien laatukilpailussa.
Papinniemi haluaa, että asiat nähtäisiin puheenvuoroina eikä lopullisina totuuksina.
”Harmittaa, että keskustelu usein henkilöidään. Nyt kysytään, mistä tulee uusi Sofi Oksanen. Mutta tulossa ei ole Sofi, vaan joku ihan muu.”
Lehtien kulttuuritoimittajia hän arvostelee siitä, että he kopioivat keskustelun aiheet Helsingin Sanomista, myös kirjallisuuden alalla. Seuraukset ovat tunnetut: ”Suomessa kaikki lukevat saman kirjan. Se on ajattelun velttoutta.”
Parnasson ydintä ovat kirja-arvostelut. 200 kritiikkiä enempää lehteen ei mahdu vuoden aikana. Toinen vaihtoehto olisi lyhentää kritiikkejä, mutta silloin ne eivät enää olisi yhtä paneutuneita.
”Hyvä kritiikki puolustaa hyvää lukemista ja hyvää kirjoittamista. Kritiikki ei ole palautetta kirjailijoille eikä ostovinkkejä lukijoille, vaan punnittua kirjoitusta kirjallisuudesta. Osa vuoropuhelua, merkittävä repliikki siitä, mitä yksi kirja on saanut aikaan yhden lukijan päässä.”
Vivahteiden hurmaa
Papinniemi sanoo, että kirjallisuus voi hyvin ja huonosti.
”Minulle aihe ei ole niin tärkeä kuin kieli ja se, miten kirjailijan ajattelu kulkee.”
Paljon lukevana ihmisenä Papinniemestä tuntuu usein siltä, että ”tämänkin olen jo lukenut”.
”Olen oppinut jättämään myös kesken. Mutta sitten tulee Olli Jalosen Poikakirja, Markus Nummen Karkkipäivä tai Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta. Vavahduttavia lukukokemuksia.”
Töitä tehdessään Papinniemi kuuntelee klassista jazzia Spotifysta. Hän käy oopperassa ja seuraa musiikkikilpailuja.
Kirjallisuus ei ole hänelle pyhempää kuin muut taiteet.
Hän harrastaa myös tennistä ja viinejä, vetää viininmaistelutilaisuuksia. Hän on kirjoittanut kirjallisuudesta kertovia kirjoja.
”Jazztrumpetistin soolo, sopraanon aaria ja hyvä viini antavat samaa vivahteiden hurmaa kuin hyvä kirja.”
Teksti Riitta Kylänpää.