Halpaa jäähdytystä kotiin: Talon ryömintätila tuplaa ilmalämpöpumpun tehon
Asennus kuulosti järjettömältä, mutta kokemukset yllättivät.
Parasta kesässä on päivänpaiste, mutta sillä on sananmukaisesti varjopuolensa, koska monessa kodissa kärvistellään jo mukavuusalueen ulkopuolella.
Ilmalämpöpumpun viilennystoiminto tuo helpotuksen helteiseen arkeen. Skeptikot tapaavat tässä kohtaa todeta, kuinka ilmalämpöpumpulla tapahtuva jäähdyttäminen tuhlaa lämmityskäytössä saavutetut säästöt.
Lisäksi mainitaan, kuinka kovalla pakkasellakin ilmalämpöpumpulla lämmittäminen on kannattamatonta; hyötysuhde on olematon, ja laitteen sulatustoiminto jatkuvasti päällä.
Kumpikin edellä mainituista myyteistä tuli kumottua, kun ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö asennettiin taloni ryömintätilaan.
Idea asennuksesta kuulosti ensin järjettömältä, mutta kokemukset yllättivät.
Kun ulkona on paahtava helle, käyttää ulkoyksikkö ryömintätilan viileää ilmaa (alle +10 astetta) ja toimii erittäin energiatehokkaasti.
Talvipakkasilla hyötysuhde on vieläkin parempi, sillä pakkasilla laite kykenee hyödyntämään ilmaista maalämpöä.
Ilmalämpöpumppu asennettiin 120 neliön suorasähkölämmitteisen omakotitalomme ryömintätilaan jo kolme vuotta sitten.
Hellekaudella viilennystä on haettu jäähdytystoiminnolla, jonka sanotaan yleisesti tuhlaavan laitteen lämmittämisellä säästetyn energian. Totuus on kuitenkin toinen.
Kun ulkoyksikkö sijaitsee viileässä ryömintätilassa, kykenee se jäähdyttämään hämmästyttävän pienellä tehontarpeella. Kun taloa jäähdytetään tehokkaasti (17 asteen puhalluslämpötila) ja ulkolämpötila on 28 astetta, kuluttaa laite vain 500 W sähköä.
Lisäbonuksena ulkoyksikkö puhaltaa jäähdytystoiminnolla ryömintätilaan lämmintä ilmaa talven varalle, jolloin sitä tarvitaan lämmittämiseen.
Vertailun vuoksi vastaavanlainen mutta perinteisellä ulkoasennuksella +28 asteen lämpötilassa toimiva laite tarvitsi jäähdyttämiseen samassa talossa sähkötehoa 900W!
Ilmalämpöpumppuhan kykenee tuottamaan mallista ja ulkolämpötilasta riippuen lämpöä positiivisella hyötysuhteella, jolloin esimerkiksi yhden kilowatin sähköteholla kyetään tuottamaan kolme kilowattia lämpötehoa.
Hyötysuhde ilmoitetaan lämpökertoimella, joka edellä mainitussa esimerkissä olisi COP 3.
Kun ulkona on pakkanen, putoaa ilmalämpöpumpun COP-arvo. Lisäksi laitteen sulatustoiminto on toistuvasti päällä, jona aikana lämmittäminen ei onnistu.
Tuulettuvia alapohjarakenteita on toteutettu Suomessa jo vuosisatoja, ja niissä on tyypillisesti lämpötila plussan puolella läpi vuoden, sillä maaperästä nousee lämpöä.
Suomen maaperässä lämpötila on keskimäärin +4 astetta, joten energiaa on tarjolla. Tähän myös perustuu maalämpöjärjestelmien toiminta.
Talon alla on tavallaan maapatteri, josta ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö kerää maalämpöä kierrättämällä ilmaa ryömintätilassa. Näin tapahtuu myös kovalla pakkasella.
Minkäänlaisia kalliita keräinputkisto- tai porakaivojärjestelmiä ei tarvita, sillä talon alla oleva paljas maapinta toimii lämmönvaihtimena siirtäen lämpöenergiaa ilmavälitteisesti lämpöpumpulle.
Lämmitystoimintoa ajatellen asennustavan ainoa erityispiirre on, että ulkoyksikön lämmönvaihtimelle kondensoituva vesi on ohjattu saattolämmityskaapelilla varustetun kuivakaivon kautta talon alla olevaan pääviemäriin.
Sivuiltaan (sokkeli) ja päältä (lattialaatta) lämpöeristetyssä ryömintätilassa on myös ilmanvaihtokanavat, eli ”kissanluukut”, jotka ovat talvella suljettuna. Näin kaikki lämpö saadaan kerättyä ilmalämpöpumpun hyödynnettäväksi.
Ilmalämpöpumppu on ollut keskeytyksettä päällä jo kolmena talvena marraskuusta maaliskuun loppuun saakka ja lämpötilansäätö sisäyksikössä on pidetty noin 25–30 asteessa.
Ulkoyksikön asentamisesta ryömintätilaan kuultiin lukuisia varoituksen sanoja, sillä laite kuulemma nostaa tilan kosteusprosenttia, jolloin syntyy homeriski. Jääräpäisyys kuitenkin voitti, sillä halusin nähdä, mihin tämä väite perustuu betonisessa rossipohjassa.
Ulkoyksikön toiminta talvella toki jäähdyttää ryömintätilaa, mutta vasta kovimmilla pakkasilla ollaan nollan tuntumassa. Myös kosteusprosentti on ryömintätilassa kohonnut, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta betonirakenteisiin.
Kokonaan toinen tilanne voisi olla puurakenteisessa ryömintätilassa, jossa riittämätön ilmanvaihto yhdistettynä kosteusrasitukseen voi aiheuttaa vahinkoa.
Kesäaikaan ryömintätilan ilmavaihtokanavat on avattu, jolloin kosteusprosentti laskee ja lämpötila kohoaa noin +10 asteen tietämille.
Kolme vuotta jatkuneen käytön jälkeen ryömintätilassa ei ole aistihavaintoihin perustuvaa kosteusvauriota tai hometta. Itse ulkoyksikkö on pysynyt pölyltä puhtaana ja toiminut ilman huoltotarpeita.
Ensimmäinen kokeiluvuosi tuotti iloisen yllätyksen. Vuosittainen sähkönkulutus putosi peräti 5000 kWh – laite maksoi itsensä takaisin kahdessa vuodessa.
Perusteita asennustavan tehokkuudelle löytyy myös suoritettujen testien perusteella.
Lämpökerroin on laitekohtainen ominaisuus mutta lämpötilan ollessa noin +7 astetta, laitteet kykenevät vielä COP-arvoon 4, jopa ylikin.
Pakkasella hyötysuhde heikkenee, ja vain parhaat laitteet kykenevät COP2:een ulkolämpötilan laskiessa alle –20 astetta. Jo tämänkin perusteella voi todeta, että rossipohja-asennus tuplaa laitteen tehon pakkasella.
