Fennovoiman kohtalonhetket: Riskit pelottavat päättäjiä
Ukrainan kriisi murentaa Pyhäjoen ydinvoimahankkeen tukea eduskunnassa. Myös suomalaisten omistajien usko horjuu.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) ehdottaa torstaina 18. syyskuuta hallitukselle, että Fennovoiman ydinvoimahanke saa vihreän valon.
Sen sijaan Teollisuuden Voiman Olkiluoto 4:n jatkoaikahakemus hylätään.
Fennovoiman hankkeen kynnyskysymys on kuitenkin riittävä kotimainen omistus.
”Valtioneuvosto ei anna rakentamislupaa, ellei kotimainen omistus ole vähintään 60 prosenttia”, Vapaavuori linjasi tiedotustilaisuudessaan 15. syyskuuta.
Fennovoimalla on siis ensi kevääseen asti lisäaikaa vankistaa kotimaista omistustaan 60 prosenttiin. Rakentamislupa pitää hakea viimeistään kesäkuun lopussa 2015.
Muutenkin johtava hallituspuolue kokoomus antaa vahvan tukensa Fennovoiman ydinvoimahankkeelle.
Pääministeri Alexander Stubb sanoi 14. syyskuuta pääministerin haastattelutunnilla, että hän ei ”lähtisi hirveästi jännittämään” Fennovoiman ja venäläisen Rosatomin suhdetta, joka askarruttaa monia Ukrainan kriisin takia. Rosatom on voimalan rakentaja, ja se omistaa Fennovoimasta 34 prosenttia.
Stubb muistutti, että jopa Ukrainassa 50 prosenttia energiasta tulee ydinvoimasta, jonka tuottaa yleensä Rosatom.
”Jos katsoo heidän toimintaansa, niin ei ole ollut minkään näköisiä ongelmia. Uskon, että ydinvoima on kuitenkin niin vakava asia, että siinä ei kannata valtapolitiikan kanssa pelata”, Stubb sanoi.
Pääministeripuolueen ja Sdp:n johdon tuesta huolimatta Fennovoiman ydinvoimalahankkeen poliittiset näkymät ovat kuitenkin heikentyneet, vaikka Rosatom onkin välttynyt EU:n Venäjä-pakotteilta.
Ympäristöministeri Ville Niinistö kertoi pian Vapaavuoren tiedotustilaisuuden jälkeen, että vihreät lähtevät hallituksesta, jos se hyväksyy elinkeinoministerin Fennovoima-ehdotuksen.
Kokoomus ja vihreät – erityisesti Vapaavuori ja Niinistö – ovat riidelleet Fennovoimasta jo aikaisemminkin. Niinistö ihmetteli esimerkiksi Stubbin Rosatom-lausuntoa.
Ydinvoimayhtiö Fennovoima jätti työ- ja elinkeinoministeriölle selvityksen omistuspohjastaan. Vapaavuori oli vaatinut selvitystä, jotta hallitus voisi tehdä niin sanotun täydennetyn periaatepäätöksen Fennovoiman ydinvoimahankkeesta.
Jos hallituksen kanta on positiivinen, päätös menee vielä eduskunnan vahvistettavaksi. Poliitikkojen pitää lain mukaan tehdä ratkaisunsa ”yhteiskunnan kokonaisedun” mukaisesti.
Mikäli eduskuntakin sanoo ”jaa”, Fennovoima hakee rakentamislupaa Pyhäjoen Hanhikivelle suunniteltua voimalaansa varten ensi kesään mennessä. Hankkeen aikataulun mukaisesti voimala tuottaisi sähköä vuonna 2024.
Fennovoiman poliittisten ongelmien taustalla on Ukrainan kriisi.
Fennovoiman osakas, teknologian ja ydinraaka-aineen toimittaja ja yrityksen tuottaman sähkön osaomistaja Rosatom ei ole mikä tahansa venäläinen yritys, vaan valtion organisaatio, joka on suoraan Kremlin käskyvallan alla.
Eduskunnassa Rosatomiin liittyvä poliittinen riski on lisännyt hankkeen vastustusta, kun Ukrainan tilanne on kärjistynyt.
Kun eduskunta harkitsee uudelleen Fennovoiman tapausta, kansanedustajat voivat hyväksyä tai hylätä hallituksen ehdotuksen.
Eduskunnan edelliseen päätökseen verrattuna Fennovoiman koko peruskuvio on muuttunut Rosatomin mukaantulon myötä. Esimerkiksi laitosratkaisu ja siihen liittyvä teknologia ovat erilaiset kuin alkuperäisessä suunnitelmassa, joka noudatti saksalaista kehikkoa.
Ylen kyselyn mukaan kansanedustajien tuki Fennovoiman ydinvoimaluvalle on selvästi vähentynyt sitten viime maaliskuun, ja kannanmuutos johtuu juuri Ukrainan konfliktista ja Venäjän tilanteesta.
Nyt vain 55 kansanedustajaa ilmoitti äänestävänsä Fennovoiman ydinvoimaluvan puolesta. Maaliskuussa Fennovoimaa kannatti eduskunnan enemmistö, 101 edustajaa.
Eniten Fennovoimalla oli tukijoita kokoomuksessa ja keskustassa. Vasemmistoliiton ja vihreiden edustajista ei löytynyt yhtään kannattajaa.
Vastustajien lisäksi myös epävarmojen ja vastaushaluttomien määrä oli kasvanut. Yhteensä vastaajia oli 127.
Seura-lehden Fennovoima-gallupin mukaan myös äänestäjät suhtautuvat hankkeeseen kriittisesti. Yli 60 prosenttia Taloustutkimuksen tekemän kyselyn vastaajista hyllyttäisi koko projektin.
Samaan aikaan Fennovoiman kotimaisen omistusyhtiön Voimaosakeyhtiö SF:n on entistä hankalampaa koota kotimainen tai poliittisesti muuten hyväksyttävä omistuspohja.
Osa Fennovoiman omistajista on jo äänestänyt jaloillaan.
Alkuun omistajien lista oli massiivinen: 60 omistajaa. Mukana olivat esimerkiksi hankkeen primus motor Outokumpu ja sen adjutantti Rautaruukki, Kesko, S-ryhmä plus suuri joukko kunnallisia ja alueellisia sähköyhtiöitä.
Uusin luettelo suomalaisista osakkaista on selvästi lyhyempi. Mukana on enää 48 osakasta. Poissa ovat esimerkiksi S-ryhmä, teollisuusyritykset AGA, Boliden, Componenta, Ovako ja Talvivaara ja moni kunnallinen energiayhtiö.
Vapaavuoren mukaan voimayhtiö SF:llä on Fennovoimasta nyt yhteensä 53,8 prosenttia ja ilman epäselvää Keskon osuutta 50,9 prosenttia. Rosatomin osuudeksi tulee nyt siis enimmillään 49,1 prosenttia. Suurin yksittäinen suomalainen osakas on Outokumpu, jolla on 12,5 prosenttia.
Suuremman kotimaisen prosenttiosuuden – noin 54 prosentin – totuusarvo on kuitenkin sikäli kyseenalainen, että kaikkien Voimayhtiö SF:n osakkaiden osallistuminen ei ole varmaa, koska niiden halu investoida ydinvoimaan on heikentynyt.
Keskon tytäryhtiö Kestra on ilmoittanut, että se ei osallistu Fennovoiman jatkorahoitukseen. Kestran osuus Fennovoimasta on lähes kolme prosenttia.
Tilanne on hankala, sillä Suomen hallitus on antanut ymmärtää, että Rosatomin osuuden olisi syytä jäädä alle 40 prosentin.
Vapaavuori, hankkeen esittelijä hallituksessa, kelpuuttaisi ”kotimaisiksi” omistajiksi myös muiden ETA- (Euroopan talousalue) ja EU-maiden lipun alla toimivat omistajat.
Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) taas sanoo, ettei hän halua mukaan muita ulkomaisia kuin ruotsalaisen SSAB:n, Rautaruukin uuden omistajan. Toisaalta Rinne laskee kotimaisen omistuksen rimaa ja hyväksyy sen, että suomalaisilla on ”reilu” enemmistö.
Voimayhtiö SF:n omistajapohjaa tosin vahvistivat Oulun kaupunki ja kaksi nosturiyritystä, raahelainen E. Helaakoski Oy ja torniolainen Havator Oy.
Tulokkaat eivät silti poista epävarmuutta kotimaisen omistuksen riittävyydestä. Esimerkiksi Helaakosken ja Havatorin yhteinen osuus nousee tuskin yli prosentin.
Osakaskunta on pikku hiljaa havahtunut siihen, että ydinvoimahanke vie paljon rahaa, ennen kuin se alkaa tuottaa sähköä. Pienille kunnallisille ja yksityisille sähköyhtiöille voi tehdä tiukkaa, kun Fennovoima pyytää lisää rahaa omistajilta. Kysyä voi myös sitä, moniko kunnallisten energiayhtiöiden takana olevista kunnista on olemassa kymmenen vuoden kuluttua.
Muille kuin sähköyhtiöille tai suurille teollisuusyhtiöille Fennovoima ei ole houkutteleva sijoituskohde niin sanotun Mankala-periaatteen takia: ”osingot” tulevat sähkönä. Tosin tähän ongelmaan voitaisiin teoriassa kehittää luovia ratkaisuja, toisin sanoen institutionaalinen sijoittaja voisi myydä sähkön eteenpäin.
Julkisuudessa on spekuloitu, että eräät eläkeyhtiöt ovat ”katsoneet” sitä sijoituskohteena, mutta vetäytyneet pian jatkokeskusteluista, koska tulevaisuutta koskeva epävarmuus on liian suuri.
Ydinvoimala on vaikea investointikohde jo siksi, että sen valmistumisaika on niin pitkä. Rakentamislupaa haettaisiin vuonna 2015, mutta voimalan odotetaan valmistuvan vasta vuonna 2024.
TVO:n Olkiluoto 3 osoittaa, että ydinvoimalan aikatavoite voi lykkääntyä vuosikaupalla.
Seuraavan vuosikymmenen kysyntää ei tiedä kukaan. Kyse on siitä, onko Fennovoiman sähköstä enää tarvetta vai ei. Investoinnin laskelmat perustuvat sähköntarpeen kasvuennusteeseen. Kun hanke käynnistettiin vuonna 2007, vallitsi huippusuhdanne ja sähkön kysyntäennusteet olivat aivan toisenlaiset kuin nyt. Vuoden 2010 jälkeen kulutus ei kuitenkaan ole kasvanut Suomessa.
Lisäksi sähkön hintaan liittyy suuri epävarmuus. EU pakottaa tekemään uusiutuvaa energiaa, jonka tarjonnan kasvu – mukana myös tuontisähkö – voi kymmenen vuoden päästä heikentää ratkaisevasti tuotannon kannattavuutta.
Investoinnin hintalappu ei ole tiedossa senkään takia, että ydinjätteen säilytysratkaisua ei ole tehty. Sen kustannusten suuruus ei ole luotettavasti arvioitavissa, sillä jätteen säilytyspaikkaakaan ei ole vielä ratkaistu.
Hanhikiven voimalan hintalappu on Länsi Suomi -lehden tietojen mukaan ainakin 7 miljardia euroa. Suomalaisten omistajien pitäisi löytää yhteensä noin 1,8 miljardin euron osakepääoma. Pelkästään Outokummun investointi maksaa siis 225 miljoonaa euroa.
Omistajan riski on suuri, jos Fennovoiman tarjonta ei mahtuisikaan markkinoille kuin huonolla hinnalla, sillä Mankala-voimayhtiössä osakkaat vastaavat laitoksen kiinteistä kustannuksista maailman loppuun asti.
Sitä paitsi voimayhtiön osakepääoma ei ole alkuunkaan koko tarina. Investointimenot ovat suurimmillaan vuosina 2018–2024. Osakkaiden pitää vastata myös lainoista, joiden määrä noussee 5 miljardiin euroon.
Turussa ja Oulussa on syntynyt kunnallispoliittinen kalabaliikki kaupunkien osallistumisesta Fennovoimaan. Hankkeen perustietoja ja kannattavuuslaskelmia salaillaan päättäjiltä, joille ei ole annettu tietoa Fennovoiman osakassopimuksestakaan.
Oulu päätti mennä mukaan kesäkuussa 2014, vaikka ratkaisu synnytti kovaa kritiikkiä kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa.
Julkisuuteen vuotaneiden dokumenttien perusteella voi päätyä siihen, että Fennovoiman omistajille lupailema 50 euron hinta megawattitunnilta ei enää riittäisi kattamaan yhtiön menoja, kun 12 vuoden hintatakuu päättyy.
Silloin loppuu myös Rosatomin järjestämä rahoitus, ja osakkaat joutuvat kuolettamaan yhtiön lainoja. Se puolestaan nostaa sähkön omakustannushintaa.
Oulun Energia totesi lausunnossaan kaupungille, ettei Fennovoiman hanketta voi osoittaa liiketaloudellisesti kannattavaksi.
”Investoinnin tuotto-odotukset suhteessa hankkeen riskeihin jäävät alhaisiksi arvioinnissa käytetyillä oletuksilla”, energiayhtiön johtokunta arvioi.
Löytyisikö muita ydinvoiman rakentajia, jos Rosatomin ja Fennovoiman yhteinen taru päättyisi?
Etelä-Koreassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa on toki ydinvoimaloiden toimittajia, jos Olkiluodossa epäonnistunut Areva ei kelpaisi.
Japanin Toshiba oli alun perin mukana Fennovoiman kaavailuissa. Myös amerikkalaisen General Electricin ja japanilaisen Hitachin yhteenliittymä on vakavasti otettava vaihtoehto.
Niiden tarjoamat rahoituspaketit tuskin kuitenkaan olisivat yhtä avokätisiä kuin Rosatomin, ja näillä näkymin on selvää, että omistajan riskiä ei halua kantaa mikään muu kuin Rosatom.
Fortumin toimitusjohtaja Tapio Kuula sanoi keväällä Ylen haastattelussa, että yhtiö jatkaisi mielellään ydinvoimatuotantoaan Loviisassa, kun nykyisten yksiköiden käyttöikä päättyy vuoden 2030 paikkeilla. Sen sijaan Fennovoiman osakkaaksi Fortum ei ole lähdössä, vaikka tällainen tilaisuus tulisi.
Kuula ei kuitenkaan torjunut ajatusta siitä, että Fortum voisi olla asiantuntijan roolissa Fennovoiman hankkeessa.
Asiantuntijoista Fennovoimalla voi hyvinkin olla kysyntää, varsinkin hankkeen johtotehtäviin.
Fennovoima ja Voimaosakeyhtiö SF julkistivat 9. syyskuuta 2014 mielenkiintoisia johtajien eroja ja rekrytointeja.
Rautaruukin energiajohtaja Toni Hemminki siirtyi Fennovoiman toimitusjohtajaksi. Voimayhtiö SF:n kehitysjohtaja Elina Engman taas nousi yhtiönsä toimitusjohtajaksi.
Hemmingin edeltäjä Juha Nurmi jäi Fennovoiman neuvonantajaksi, mutta Voimayhtiö SF:n edellinen toimitusjohtaja Pekka Ottavainen puolestaan lähti heti.
Vaihtoon meni myös Voimaosakeyhtiö SF:n hallituksen puheenjohtaja, kun Outokummun energiajohtaja Antti Koskelainen poistui ja tilalle tuli Vantaan Energian toimitusjohtaja Pertti Laukkanen.
Elina Engman selitti muutoksia sillä, että Fennovoima on edennyt ”projektivaiheeseen”, joten organisaatiota on hyvä täydentää uudella osaamisella.
Se on periaatteessa hyvä selitys, sillä jo laki asettaa ydinvoimayritykselle poikkeuksellisen tiukat osaamisvaatimukset.
Hallituksen ja eduskunnan täytyy varmistaa, että Fennovoimassa on riittävästi suomalaisia huippuluokan ydinvoimaosaajia, kuten Imatran Voimassa oli jo 1970-luvulla, kun se tilasi Rosatomilta Loviisan voimalan.
Sikäli Engmanin selitys kuitenkin ontuu, että Fennovoiman ja Voimayhtiö SF:n henkilöstöpolitiikka on ollut jo aikaisemmin varsin myrskyisää ja johtanut melkoiseen aivovuotoon. Yhtiöstä on lähtenyt nimenomaan ydinvoimaprojektien kokeneita ammattijohtajia.
Toimitusjohtaja Tapio Saarenpää sai potkut lokakuussa 2012 johdettuaan Fennovoimaa viisi vuotta eli yhtiön perustamisesta lähtien. Aikaisemmin Saarenpää oli hankkinut kokemusta esimerkiksi Teollisuuden Voiman Olkiluoto 3 -hankkeen johtotehtävistä.
Ydintekniikkajohtaja Juhani Hyvärinen siirtyi professoriksi Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon ja rakentamisjohtaja Timo Kallio, samoin entinen TVO:n mies, lähti Gasumiin.
Pekka Ottavainen oli taustaltaan Pohjolan Voiman (PVO) entinen ydinvoimajohtaja, joka oli vastannut PVO:ssa TVO:n ydinvoimahankkeista. Myös Juha Nurmi kuului alun perin PVO:n tiimiin.
Ymmärrettävästi myös Vapaavuori on sanonut, että avainhenkilöiden vaihtuminen kesken kaiken herättää huolia.
Juttu julkaistu 15.9. klo 15.22, juttua korjattu klo 19.15 ja 19.38: tekstiä päivitetty Jan Vapaavuoren ja Ville Niinistön julkaisupäivänä antamien lausuntojen pohjalta.