Hölmöilyn vastapuoli

Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Ari Laaksonen taistelee ilmastonmuutoksen epäasiantuntijoita vastaan. Ja saa siitä suurta hupia.

hän
Teksti
Virpi Salmi
Kuvat
Jarmo Wright

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

”Ihmiskunta aiheuttaa kasvihuonekaasujen päästöt, joiden takia lämpötila on noussut. Jos päästöt onnistutaan lopettamaan, lämpötilan nousu loppuu. Ei se sen kummempaa ole.”

Kommentti on yksi Ilmatieteen laitoksen tieteellisen johtajan Ari Laaksosen vastauksista pitkässä Twitter-ketjussa, josta voisi äkkivilkaisulla olettaa, että asiantuntijat siinä keskustelevat ilmastosta. On kuvia erilaisista käppyröistä ja käytetään termejä, kuten holoseeni, R2- ja F-luvut ja ENSO3-mittausalue.

Laaksosen kommentista voi jo päätellä, että useimmat keskustelukumppanit eivät ole alan asiantuntijoita, vaikka ovat Laaksoselle Twitteristä tuttuja. Asiantuntijoille ei tarvitsisi tviittailla tämän tason itsestäänselvyyksiä.

Sosiaalisen median aikakaudella jokainen pääsee kertomaan mielipiteensä mistä tahansa ja yllättävän monet ovat päättäneet ryhtyä julistamaan eriäviä mielipiteitään esimerkiksi ilmastotutkimuksesta Laaksosen kaltaiselle ympäristöfysiikan tohtorille.

Kaikista keskusteluketjuun liitetyistä taulukoista, käyristä ja tieteellisistä termeistä huolimatta Laaksonen joutuu yhä uudelleen palaamaan perusasiaan: ilmasto lämpenee ja ihminen aiheuttaa sen.

Useimmiten tvitteröinti tuottaa Laaksoselle hupia, mutta välillä se käy hermoon. ”Kyllä minua ärsyttää epärationaalisuus ihan helvetisti.”

Viisi minuuttia aiemmin on satanut ensin rakeita ja perään räntää, mutta nyt kevätaurinko paistaa anteliaasti Laaksosen ikkunoiden ulkopuolella itäisessä Helsingissä.

Laaksonen kertoo keittiönpöytänsä ääressä aloittaneensa Twitter-harrastuksensa vuonna 2017. Toisinaan hän saattaa iltaisin unohtua sohvalle tviittailemaan puolilleöin.

”Kyllä se tuottaa minulle pääasiassa paljon hupia.”

Se on osasyy, miksi Laaksosesta on tullut ahkera ilmastoasioiden selittäjä Twitterissä.

Hupi tulee siitä, kuinka sinnikkäästi jotkut ovat päättäneet kieltäytyä uskomasta tieteeseen ja etsivät mistä tahansa internetin syövereistä linkkejä, jotka tukevat omia uskomuksia. Sellaisten kanssa keskusteleminen jos mikä on vastapainoa tieteelliselle tutkimustyölle.

Osittain läsnäolo Twitterissä on työtäkin.

Laaksosen työnantaja ei ole pannut lainkaan pahakseen sitä, että hän oikoo usein piikikkäästi vääriä käsityksiä ilmastonmuutoksesta. Ei ole vielä niin tavallista, että fysiikan tohtorit viitsivät selvittää tavalliselle kansalle erikoisalaansa.

Laaksonen on myös kansainvälisesti arvostettu tutkija. Mitä enemmän tutkimuksiin viitataan, sitä enemmän se tiedemaailmassa kertoo arvostuksesta.

Laaksosen tutkimuksiin ilmakehän pienhiukkasista ja niiden ilmastovaikutuksista on viitattu niin usein, että Laaksonen on Highly Cited Researchers -listalla, jonne pääsee 0,1 prosenttia maailman tutkijoista. Uusimalla reilut 6 000 nimeä kattavalla listalla on 27 suomalaista tutkijaa.

Silti sosiaalisessa mediassa moni päättää haastaa Laaksosta.

Esimerkiksi näin: ”Kyllä olet kova valehtelemaan. Aurinkon vaikutuksista ei kukaan edes tiedä varmasti ja nämä tietokone datat on yhtä hölynpölyä. Aurinko lämmittää koko planeettaa eniten kaikki muu on spekulointia. Samoin kun CO2 ilmakehän lämmittäjänä on täyttä potaskaa.”

Vaikka useimmiten tvitteröinti tuottaa Laaksoselle hupia, välillä se käy hermoonkin: ”Kyllä minua ärsyttää epärationaalisuus ihan helvetisti.”

 

Mitä tavallisen ihmisen sitten pitäisi tietää ilmastosta?

”Olisi hyvä tietää, että kasvihuonepäästöt aiheuttavat ilmaston lämpenemistä ja lämpenemisellä on huonoja seurauksia”, Laaksonen sanoo.

Mikäli ei halua ryhtyä väittelemään fysiikan tohtorin kanssa, tämä totuus riittää.

Monille se on syystä tai toisesta vaikeaa. He haluavat etsiä todisteita sille, että ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa ilmaston lämpenemiseen. Juuri tällainen tarkoitushakuisuus ottaa Laaksosta päähän.

”Ei minulla tutkijana ole mitään insentiiviä osoittaa, että ihminen on ilmaston lämpenemiselle syyllinen. Näin tiede kuitenkin näyttää.”

Ihmisen toimien sijaan epäasiantuntijat yrittävät etsiä selityksiä ilmaston lämpenemiselle vaikkapa auringosta, siitä, että on maapallon ilmasto ennenkin vaihdellut – ja tietysti tutkimustulosten vääristelystä eli salaliitoista.

Ilmastotutkijana Laaksonen on joutunut tutustumaan monenlaisiin salaliittoteorioihin.

”Minulle ovat soitelleet muun muassa niin kutsut chemtrail-ihmiset, jotka uskovat, että lentokoneiden vanat ovat kemiallisesti tehtyjä ja johtuvat siitä, että kaikki maailman lentäjät ja ilmastotieteilijät ovat salaliitossa keskenään”, Laaksonen kertoo huvittuneena.

Lentokoneiden vanat eli tiivistymisjuovat ovat tiivistynyttä vesihöyryä ja pakokaasun hiukkasia.

Laaksosen kokemuksen mukaan jotkut geologit kokevat tietävänsä ilmastosta enemmän kuin ilmastotutkijat.

”He saattavat perustella, että ihminen on maapallolla vain mitätön, pieni hyttynen”, Laaksonen sanoo, ja häntä naurattaa.

Myös insinöörit ja diplomi-insinöörit ovat hyvin edustettuina joukossa, joka saattaa esimerkiksi väittää, ettei valtamerien lämpeneminen johdu ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä vaan siitä, että aurinko lämmittää maapalloa.

Tai he esittelevät vanhoja lehtileikkeitä, joiden mukaan 1900-luvun alussakin on ollut kylmiä ja lämpimiä jaksoja. Ja kysyvät yhä uudelleen, mihin perustuu tutkijoiden konsensus siitä, että ihmisen ilmakehään tuottama hiilidioksidi lämmittää maapalloa. Salaliittoonko?

Heille Laaksonen saattaa vastata näin: ”Kaikkeen mitä tiedetään menneistä ilmastovaihteluista. On täysin epänormaalia, että globaali keskilämpötila nousee asteen 150 vuodessa. Täysin epänormaalia.”

Kärkkäimmät väittävät, että Laaksonen valehtelee ja koko Ilmatieteen laitoksen väelle pitäisi antaa potkut.

Ilmastotutkimus voi todella mennä tunteisiin.

”Joitakin harmittaa, että ilmaston lämpeneminen on ihmisen vika, ja jotkut haluavat loistaa väittelytaidoillaan. Energia on ihmisille myös tärkeä asia, siihen menee paljon rahaa”, Laaksonen sanoo.

Laaksosen missiona ei ole käännyttää tyyppejä, jotka inttävät omilla googlaustuloksillaan tutkijoita vastaan. Hän ei myöskään kovin helposti blokkaa eli estä tilejä Twitterissä.

”Yksi skeptikko on ilmoittanut minulle yksityisviestillä, että on näiden keskustelujen myötä alkanut ajatella asioista toisin.”

Joitakin myös ärsyttää, että hän kommentoi huruväitteitä ja antaa korkeasta asemastaan huomiota inttäjille.

”Ketä vastaan siellä sitten taistelisin”, Laaksonen sanoo ja virnistää.

 

Juupas–eipäs-väittely ilmastonmuutoksesta ei ole mikään kovin tuore juttu.

”Väitteet menevät läpi maallikoille, mutta eivät vakavasti otettaville tutkijoille. Skeptikot penkovat esiin vanhojen tutkimusten virheitä. Niiden löytyminen ei vaikuta lopputulokseen, eli siihen, että ihmisen toiminta lämmittää ilmastoa”, Laaksonen kommentoi Vihreässä Langassa jo vuonna 2008.

Toisaalta ilmaston lämpenemisestä on tiedetty pääosin samat asiat jo 1980-luvulla, jolloin fysiikan opiskelija Laaksonen muistelee kuulleensa aiheesta ensi kertoja.

”Jenkit tekivät silloin jo tietokonemallinnoksia, jotka ovat pitäneet hämmästyttävän hyvin paikkansa.”

Laaksonen päätyi opiskelemaan fysiikan laitokselle Helsingin yliopistoon, kun sisäänpääsy silloiseen Teknilliseen korkeakouluun jäi pari pistettä vajaaksi. Fyysikoksi kahden matemaattisten aineiden opettajan lapsi tiesi ryhtyvänsä jo vähän yli kymmenvuotiaana

”Olin innostunut tiedemiehistä ja luin moneen kertaan vanhempien hyllystä Matematiikan miehiä -kirjaa, jossa oli kuuluisten matemaatikkojen elämäkertoja antiikista lähtien. Ja tiesin tietysti Einsteinin.”

Opinnot eivät edenneet rivakasti. Maisteriksi valmistuminen vei kymmenen vuotta. Sitten Laaksonen pääsi professorin, nykyisen akateemikon Markku Kulmalan tutkimusapulaiseksi ja teoreettisen mallintamiseen makuun.

”Kulmala on mahtavin multitaskaaja, jonka tiedän. Hän pystyy aivan luontevasti keskustelemaan kanssasi samaan aikaan kuin naputtelee tietokoneellaan jotain aivan muuta asiaa”, Laaksonen kehaisee ystäväänsä.

Laaksosen gradu käsitteli sitä, miten stratosfäärin aerosolit liittyvät otsonikatoon. Se oli ilmastokeskustelun keskipisteessä 1980- ja 1990-luvulla. Laaksonen huomauttaa, että sen ihmiskunta korjasi kieltämällä freonien käytön.

”Tosin freoniyhdisteet häviävät ilmakehästä hitaasti. Niitä on siellä vielä joitakin kymmeniä vuosia.”

Nykyään otsoniaukoista ei juurikaan puhuta. Viime talvena pohjoisella pallonpuoliskolla oli silti kaikkien aikojen isoin otsonikato. Mutta se johtui säästä.

”Pohjoisnavalla oli kylmä talvi ja stratosfäärissä paljon pilviä.”

Gradu ponkaisi liikkeelle väitöskirjan, ja Laaksonen väitteli tohtoriksi vain puolitoista vuotta maisteriksi valmistumisen jälkeen. Hänen onnistui kuvata teoreettisesti veden ja alkoholin nukleaatio, mitä kukaan muu ei ollut tehnyt.

”Siitä tuli sellainen vau-elämys. Se oli hienoa aikaa, saatoin olla laitoksella 12 tuntia kerrallaan.”

Nukleaatiossa kaasuista muodostuu hiukkasia, tai kuten Laaksonen muotoilee: ”Nukleaatio tapahtuu kun useampi höyrymolekyyli törmää keskenään muodostaen pienenpienen pisaran.”

Laaksonen jatko-opiskeli pari vuotta Chicagossa. Vuonna 1998 hänet valittiin silloiseen Kuopion yliopistoon apulaisprofessoriksi, jonne hän perusti ympäristöfysiikan linjan. Ilmatieteen laitokselle Laaksonen meni ensin ilmastotutkimusyksikön päälliköksi vuonna 2008.

Ari Laaksonen Hallainvuoren metsässä Helsingissä.
Ari Laaksonen Hallainvuoren metsässä Helsingissä.

Sen sijaan, että ihmisten aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä kiistellään, Laaksosesta olisi paljon kiinnostavampaa pohtia, miksi hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n ennustehaarukka ilmaston lämpenemisestä vuosisadan loppuun mennessä ilman rajoitustoimia on niin iso eli 2,5–4 astetta.

”Yksi isoista syistä tähän ovat aerosolit. Ne viilentävät ilmaa, mutta kuinka paljon, siitä on vielä iso epävarmuus.”

Ollaan Laaksosen omimmalla alueella eli aerosolifysiikassa. Aerosolit ovat ilmakehän pieniä hiukkasia, jotka vaihtelevat kooltaan ja koostumukseltaan. Nyt niistä tiedetään se, että ne viilentävät ilmaa, paitsi nokiaerosoli, joka on mustaa. Se lämmittää ilmaa.

”Tämän ilmiön merkitys globaalisti on kiinnostavaa, mutta toistaiseksi sitä on tosi vaikea esittää luotettavasti.”

Laaksosella aihe on kuitenkin ”kovasti agendalla”.

Toukokuun alkupäivinä hän sai tietää olevansa jatkossa akatemiaprofessorihaun toisessa vaiheessa. Jos Laaksonen valitaan yhdeksi kymmenestä uudesta akatemiaprofessorista seuraavaksi viideksi vuodeksi, se tuo mukanaan 220 000 euroa tutkimusrahaa per vuosi.

 

Akatemiaprofessoriksi haku vie sen verran aikaa, että Laaksonen ilmoitti jo Twitterissä vähentävänsä tviittailuaan ainakin kesäkuun puoliväliin asti.

”Siitäkin tuli heti jotakin kuittia.”

Tosin suurin osa Laaksosen seuraajista on toivottanut onnea ja toivoo asiantuntijaa pian takaisin. Änkyröiden aktiivisuus voi joskus hämätä, mutta Laaksosen sanoin: ”Suurin osa ihmisistä kyllä tajuaa, mistä tässä on kyse.”

Vaikka Laaksonen jaksaa selittää ilmastonmuutosta yhä uudelleen, hän on tieteen asialla eikä politiikan. Siksi hän ei halua puuttua eikä jaella neuvoja siitä, mitä poliitikkojen pitäisi ilmastonmuutokselle tehdä.

”Keinoja kyllä on, kuten hiilen verotus, ydinvoima ja uusiutuva energia, jos niitä vain otetaan käyttöön.”

Laaksonen kuitenkin toivoo, että asian ratkomisen ympärille syntyisi positiivinen kierre.

”En tykkää yhtään siitä, että tässä syyllistetään yksittäisiä ihmisiä. Tämä on kolmen tahon yhteinen asia, poliitikkojen, kuluttajien ja firmojen.”