Entistä useampi ottaa surutta velkaa - "2000-luku ollut uskomaton"
Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja Leena Veikkola seuraa aitiopaikalta suomalaisten velkaantumista. ”Joka tilanteessa ei pitäisi käyttää luottoa. Pitäisi edelleen pystyä käyttämään käteismaksua tai muuten hoitamaan maksu kerralla.”
Kuvitus Outi Kainiemi.
Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja Leena Veikkola seuraa aitiopaikalta suomalaisten velkaantumista. Kun Veikkola aloitti työnsä 19 vuotta sitten, Takuu-Säätiö myönsi takauksia vain mielenterveys- tai päihdekuntoutujille sekä entisille vangeille. Takauksen määrä velkaantuneille oli korkeintaan 17 500 euroa. Nykyään säätiö takaa lainan kaikenlaisille velkaantuneille 34 000 euroon asti, mikä ei Veikkolan mukaan tahdo useissa tapauksissa riittää alkuunkaan.
”Ihmisillä on vakuudetonta velkaa paljon enemmän kuin 34 000 euroa, ja keskimääräinen myönnettävä takaus nousee koko ajan. Joillakin asiakkailla asuntolaina jää vielä takauksen ulkopuolelle”, hän sanoo.
Veikkolan mukaan osan velkaantumisesta selittää luotonantaminen, joka on kokenut mullistuksen. Hän muistelee, että 1980-luvun puolivälissä pankkiin tultiin hattu kourassa lainaa pyytämään. Rahaa ei herunut niin vain. Vuonna 1987 kulttuuri muuttui, kun pankkien luotonanto vapautui ja asuntoluottojen saaminen helpottui. Sen jälkeen tulivat kulutusluotot.
”2000-luku on ollut uskomaton. Nykyään luoton ottaminen on ihan tavallista ja sitä otetaan surutta. Varmasti siihen liittyy myös se, että on keksitty näitä uusia luottovaihtoehtoja. Esimerkiksi luottojen korot ovat olleet alhaalla ja pankit ovat markkinoineet lainoja tehokkaasti.”
Kyse on myös asenteiden muuttumisesta. Ennen nuoret parit ostivat ensin pienen asunnon, säästivät ja vaihtoivat isompaan, kun lapsia alkoi syntyä.
”Nyt kun katselen omien lapsieni ikäisiä nuoria, he ostavat asunnon, jossa kuvittelevat asuvansa pidempään, vaikka eivät vielä sen kokoista tarvitsisikaan. Ajattelutapa on eri. Siihen ollaan menossa, että ajatellaan kolmikymppisenä elämän olevan ohi.”
Veikkola on huolissaan myös asuntolainojen alhaisista koroista, jotka saattavat hämätä monia. Kun korot ovat alhaalla ja pankit markkinoivat lainoja, moni unohtaa, etteivät korot pysy alhaalla ikuisesti. Veikkola kertoo laskeneensa useiden asiakkaiden kanssa, että jopa puolen prosentin koronnousu vaikeuttaa radikaalisti muiden lainojen hoitoa.
Ja niitä muita lainoja suomalaisilla tuntuu riittävän; tavalliset ihmiset velkaantuvat tavallisista asioista. Unelmat ja toiveet pystytään periaatteessa toteuttamaan heti, luottoa ottamalla. Vaivihkaa velkaa kertyy isojakin summia. Kun päälle lyödään asumiskustannukset joko vuokrasta tai lainanlyhennyksistä sekä muut laskut, menoeristä tulee hallitsemattomia.
”En näe että maksumoraali olisi heikentynyt, mutta ihmiset luottavat aika paljon siihen, että he selviävät. Moni elää kädestä suuhun. Ostetaan koko ajan uutta, ja esimerkiksi kodinelektroniikkaa myydään pitkälti pelkällä luotolla.”
Kuinka pohjoissuomalainen Tuire perheineen ajautui velkakierteeseen? Miksi asuntolainoissa piilee riski? Lue SK:sta 33/2010 (ilm. 20.8.).