Entinen virkamies arvostelee järvilohen elvytyshanketta: sähköyhtiölle kuuluvia kustannuksia siirretty veronmaksajille

Tammikuussa 2018 maa- ja metsätalousministeriö tiedotti erittäin uhanalaisen Saimaan järvilohen kannalta merkittävän ja myönteisen uutisen.

Juha Sipilän (kesk) hallitus oli päättänyt rahoittaa 1,2 miljoonalla eurolla hanketta, jossa järvilohelle rakennetaan laaja lisääntymisalue Pielisjoen Kuurnan voimalan yhteyteen. Paikka sijaitsee Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella.

Valtion lisäksi hankkeeseen osallistuivat 1,2 miljoonan euron summalla sähköyhtiö Kuurnan Voima Oy sekä useat muut alueen yritykset ja kunnat.

Jokiosuudelle rakennettiin usean hehtaarin laajuinen lisääntymis- ja poikastuotantoalue, johon kaloilla on esteetön pääsy.

Samalla Kuurnan Voiman täysin omistama tytäryhtiö Laurinvirta Oy sai rakentaa nykyisen tulvapadon yhteyteen uuden pienvesivoimalan. Näin ympärivuotinen virtaus saatiin johdettua järvilohen lisääntymisalueelle.

Hyvää tarkoittavasta hankkeesta on kuitenkin tullut ilmi kyseenalaisia asioita, joita Suomen Kuvalehti on selvittänyt.

Sähköyhtiö Laurinvirta ja Pohjois-Savon ely-keskus laativat vuonna 2018 lupaviranomaisen eli Itä-Suomen aluehallintoviraston (avi) tietämättä sopimuksen, jossa päätetään hankkeen vastuista ja velvoitteista.

Käytännössä pienvesivoimalaitoksesta, sen rahoituksesta, rakentamisesta, käytöstä ja poikastuotantoalueen vedestä vastaa Laurinvirta Oy.

Sen sijaan poikastuotantoalueesta ja siihen liittyvistä selvityksistä, suunnittelusta, rahoituksesta, kunnossapitotöiden käytännön toteutuksesta ja alueen jatkokunnostamisesta vastaa Pohjois-Savon ely-keskuksen kalatalouspalvelut.

Suomen Kuvalehti on nähnyt sopimuksen, jonka myös lupaviranomainen on saanut tiedoksi lähes seitsemän vuotta sen allekirjoittamisen jälkeen.

Vuonna 2018 hankkeen vesilain mukaista lupaa Itä-Suomen avissa oli ratkaisemassa ympäristöneuvos Antti Ylitalo.

Nykyään eläkkeellä oleva Ylitalo kertoo, että alun perin hanke esiteltiin sähköyhtiön hankkeena, jonka suunnittelussa oli useita yhteistyötahoja, esimerkiksi Luonnonvarakeskus.

Ylitalon mukaan sopimus todistaa, että ely-keskus on ottanut vastuun niistä kustannuksista, jotka todellisuudessa kuuluisivat lupaa hakeneelle sähköyhtiölle.

”Hanke markkinoitiin merkittävänä vaelluskalahankkeena ja se sai toteutukseen valtion kärkihankerahoitusta. Onkin hyvin kyseenalaista, että sen lisäksi tällaisista pitkäaikaisista vastuista on sovittu erikseen”, Ylitalo sanoo.

Entisen virkamiehen mukaan tilanne on todella ongelmallinen, sillä sähköyhtiö on jo esittänyt, että kunnostuksen kehittämistä koskevan luvan tarkistamista lykättäisiin.

”Ely on tietenkin jäävi lausumaan tarkistamisen lykkäämisestä, koska kunnostuksen kehittäminen on salatussa sopimuksessa siirretty täysin sen itsensä vastuulle.”

”Silti ely on jo antanut lausunnon ja puoltanut Laurinvirta Oy:n esitystä tarkistamishakemuksen lykkäämisestä”, Ylitalo sanoo.

Ylitalon mukaan lupaviranomainen tiedosti jo alun alkaen, että järvilohen elinolosuhteiden parantaminen ja siinä onnistuminen on erityinen projekti, joka voi myös epäonnistua.

Siksi viranomainen velvoitti sähköyhtiötä laatimaan hakemuksen, jossa kunnostuksia tarkastellaan ja parannuksia tehdään tarvittaessa.

Ylitalon mielestä Pielisjoella toteutettu järvilohihanke on esimerkki siitä, kuinka lupaviranomaista on johdettu harhaan ja roolit vastuista ja kustannusten jakautumisesta ovat menneet sekaisin.

”On selvää, että jos lupaviranomainen olisi tiennyt vuonna 2018, että ely ja sähköyhtiö ovat laatineet ennakkosopimuksen vastuiden ja velvoitteiden jakamisesta, olisi tämä huomioitu lupakäsittelyssä.”

Maa- ja metsätalousministeriö, Pohjois-Savon ely-keskus ja sähköyhtiö tulkitsevat osapuolten välistä sopimusta eri tavoin kuin sen esittelystä vastannut ympäristöneuvos Antti Ylitalo.

Elyn ja ministeriön mukaan kyse on ollut sähköyhtiön ja hallinnon yhteisestä hankkeesta, joka jakautuu pienvoimalan rakentamiseen ja sen alapuolisen uoman kalataloudelliseen kunnostukseen.

”Sopimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, mitä katsotaan sisältyvän kuhunkin hankkeeseen sekä niihin kuuluvat vastuut ja kustannukset. Ely-keskus ei ole luvan hakijana, eikä tiedä miksi asiakirjaa ei liitetty lupahakemukseen”, kirjoittavat Pohjois-Savon ely-keskuksen kalatalousbiologi Helena Haakana ja johtava kalatalousasiantuntija Timo Takkunen kirjallisessa vastauksessaan SK:lle.

Sopimuksen perusteluissa puhutaan ”hankekokonaisuudesta”, eli kyse ei ole ollut kahdesta eri hankkeesta.

SK pyysi elyltä selvitystä myös kustannuksista, joita sille on sopimuksen velvoitteista tullut. Ely ei ole toimittanut kustannuslaskelmaa ainakaan toistaiseksi.

SK:n tietojen mukaan poikastuotantoalueen kehitys- ja kunnostuskustannukset voivat olla helposti kymmeniätuhansia euroja vuosittain.

Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Jouni Tammi kirjoittaa vastauksessaan, että hanke on noudattanut valtionapusäännöksiä ja sen toteutuksessa ja rahoituksessa ei ole kyse pelkästään voimayhtiölle kuuluvista velvoitteista.

Tammen mukaan hankkeen jatkokunnostuksiin on pystytty sitoutumaan, koska valtiolla on budjettirahoitusta ja sitä on osoitettu äärimmäisen uhanalaisen järvilohen elvyttämistoimiin.

Yleensä hankkeisiin haetaan kuitenkin rahoitusta vuodeksi kerrallaan eikä yksittäisille hankkeille korvamerkitä rahaa budjetista. Tammi ei kysyttäessä tarkentanut asiaa.

Mutta miksi sopimusta ei alun perin toimitettu aviin?

Kuurnan Voiman toimitusjohtajan Jari von Beckerin mielestä lupaharkinnassa ei oteta kantaa hankkeen rahoitukseen, eikä myöskään sähköyhtiön ja sen yhteistyökumppanin välisiin sopimuksiin.

Tämän vuoksi elyn ja sähköyhtiön sopimusta ei ole alun perin liitetty avin lupahakemusasiakirjoihin. Elyn, ministeriön ja yhtiön mukaan sopimusta ei ole tietoisesti salattu.

Kaiken kaikkiaan järvilohen elvytysoperaatio Pielisjoella on ollut vaikeuksissa jo vuosia. Esimerkiksi sähkökalastuksilla saadut poikasmäärät ovat olleet erittäin vähäisiä. Poikastuotantoalue valmistui Pielisjoen Laurinvirtaan syksyllä 2019.

Yksi merkittävä ongelma on SK:n tietojen mukaan vähäinen putouskorkeus. Kutukynnyksen ja lisääntymisympäristön käyttöön varattiin kosken putouskorkeudesta vain noin puoli metriä.

Toimitusjohtaja Becker ei ota kantaa SK:n tietoihin. Hän mainitsee vastauksessaan, ettei yhtiöllä ole suunnitelmissa muuttaa putouskorkeutta. Se vaatisi toimitusjohtajan mukaan teknisen ratkaisun täydellistä uudistamista.

Pielisjoen hanke maksoi noin kuusi miljoonaa euroa, josta uuden pienvesivoimalaitoksen osuus oli noin 3,6 miljoonaa euroa ja poikastuotantoalueen 2,4 miljoonaa.