Ehdokas Paavo Lipponen, minkä sortin sosialisti olisitte presidenttinä?

Paavo Lipponen
Teksti
Pekka Ervasti
Euron puolesta etulinjassa. Paavo Lipponen perustelee riihimäkeläisille eläkeläisille, miksi markkaa ei tarvita takaisin. Kuva Kaisa Rautaheimo.

Herranen aika! Mooses twiittaa!

Sdp:n tiedotussihteeri Ismo Kainulainen on innoissaan. Vanhalla ylioppilastalolla on useampi valkokangas – anteeksi screen – joista demarien Eurooppa-seminaarin vieraat voivat seurata presidenttiehdokas Paavo Lipposen verkkokeskustelua reaaliajassa. Siis livenä. Juuri nyt.

Ihanko oikeastiko Mooses omilla sormillaan siellä jossakin virtuaalimaailmassa näpyttelee twiittejä? No ei nyt ihan, Kainulainen kertoo. Lipponen istuu Hakaniemessä mainostoimiston tiloissa ja sanelee vastauksia näppäräsormisille avustajille, jotka naputtelevat lyhyet viestit verkkoon.

Mutta ehdokas itse ottaa tapahtumasta jälkeenpäin kaiken ilon irti.

”Tulen juuri twiit-sessiosta. Maineeni hidaspuheisena miehenä saattaa olla pilalla”, Lipponen lohkaisee, kun hän viimein saapuu Vanhalle.

Demaripitoinen yleisö naurahtaa lämpimästi. Lipponen on oikeassa. Vanha, vakaa maine seuraa entistä pääministeriä ja puhemiestä kuin pitkä, raskas laahus. Siihen ei oikein vikkelä twiittailu istu. Häntä pidetään vanhan liiton miehenä, ellei peräti poliittisena dinosauruksena. Hän on Sdp:n tyrannosaurus rex.

Lipposen lähtö presidenttikisaan oli yllätys paitsi kansakunnalle kokonaisuudessaan, myös suurelle osalle Sdp:n vaikuttajia. Samana elokuisena päivänä vähän ennen kuin Lipponen ilmoitti aikeestaan, kirjailija ja entinen meppi Lasse Lehtinen (sd) vielä hehkutti omaa ehdokkuuttaan. Kun Mooses astui kehiin, Lehtinen heitti sinne pyyhkeen alle aikayksikön.

Yllätetyksi tuli myös entinen puoluejohtaja, puhemies Eero Heinäluoma. Myös hänellä arveltiin olevan hinkua presidenttikisaan. Myös hän väistyi vikkelästi Lipposen tieltä.

Kaikesta huolimatta Sdp järjesti vielä jäsenäänestyksenkin, vaikka tulos oli ennalta aivan selvä. Yhteisen edun nimissä itsensä panivat likoon varapuheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kantola ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen. He hävisivät – tietenkin – ja saivat vielä kauniisti kehua voittajaansa Sdp:n puoluevaltuuston edessä, kun Lipponen virallisesti voideltiin ehdokkaaksi lokakuussa Helsingissä.

Viimeinen ristiretki

Mutta miksi Lipponen päätti lähteä presidenttikisaan? Miksi kaiken nähnyt ja kokenut, 70-vuotias veteraanipoliitikko vielä haluaa lähteä mukaan kampanjarääkkiin varsinkin, kun kisassa näyttäisi olevan aivan ylivoimainen ennakkosuosikki, kokoomuksen Sauli Niinistö?

Lipposen luultiin vetäytyvän kirjoittelemaan muistelmiaan, kun hän luopui eduskunnasta vuoden 2007 vaaleissa. Ehei! Hän kävi vielä pikakampanjan päästäkseen EU:n presidentiksi. Tappion hetkellä masentunut ja väsähtänyt Lipponen ilmoitti, että kyseessä oli ”Indiana Jonesin viimeinen ristiretki”.

Mutta Lipponen ei kerta kaikkiaan pysty istumaan syrjässä, kun maailma näyttää menevän väärään suuntaan. Asialle on tehtävä jotain. Nimenomaan Lipposen on tehtävä asialle jotain.

”Demokratia on vaarassa”, hän perusteli lähtöään presidenttikisaan. Väkivallanteot ulkomailla ja erityisesti Norjan joukkosurma viime kesänä herättivät huolen, mutta ennen kaikkea perussuomalaisiin pesiytyneet ääriainekset ovat saaneet Lipposen liikkeelle.

Persujen maahanmuuttoänkyröihin lukeutuvan kansanedustaja Jussi Halla-ahon verkkokirjoitus, jossa tämä toivoi talouskriisin runtelemaan Kreikkaan sotilasjunttaa ja tankkeja kaduille, on Lipposen mielestä huolestuttava osoitus demokratian halveksumisesta korkealla parlamentaarisella tasolla.

”Vähemmistöihin suhtaudutaan huonosti. Seuraava askel voi olla väkivalta”, hän varoittaa.

Toinen pääsyy Lipposen lähtöön presidenttikisaan on globaali talouskriisi ja euroalueen sekä EU:n kurimus erityisesti. ”Kyseessä on suurin talouskriisi maailmansodan jälkeen.”

Demarimakkaraa torilla

Lipponen on kiertänyt maata ahkerasti. Ei nyt ihan joka kunnassa kuten keskustan veteraaniehdokas Paavo Väyrynen, mutta jokaisessa maakunnassa kuitenkin.

Kampanjoissa on eroja. Kun demarit kierrättivät 1980-luvulla Mauno Koivistoa maakunnissa, ehdokas seurueineen matkusti komeasti hyvin varustetussa luksusbussissa. Mukana matkasi paitsi runsaasti lehdistöä, myös esiintyviä taiteilijoita kuten edesmennyt Topi Sorsakoski.

Nyt demarien ehdokasta roudaa kampanjapäällikkö Esko Ranto vihreällä pösöllään.

Ranto harmittelee, että kampanjarahaa on ollut kaikkien vaalirahakohujen jälkeen todella vaikea saada.

Juuri ennen Lipposen joulukuista vaalitilaisuutta Riihimäellä, hänellä on kuitenkin harvinaisen iloisia uutisia: ”Kun katsoin tänä aamuna sähköpostia, siellä oli ilmoitus, että eräs taho lahjoittaa kampanjaan 22 000 euroa.”

Sattuma tai ei, mutta juuri edellisenä päivänä Metalliliiton demarit ilmoittivat tukevansa Lipposta.

Ranto parkkeeraa autonsa vähän sivummalle Riihimäen Prisman jäiselle parkkipaikalle. Lipponen pääsee lähestymään yleisöään kuin varkain. Hän ilmaantuu demarien punaiselle vaaliteltalle äänettömästi kuin iso uroshirvi metsäaukion reunaan. Ilma on kolea ja ehdokkaan hengitys huuruaa. Hän on pukeutunut tummaan ulsteriin ja punaiseen kaulahuiviin. Myös solmio on aatteen värinen.

Riihimäen työväenyhdistyksen soittokunta päräyttää ilmoille reippaan marssin yli satavuotiaan orkesterin ammattitaidolla.

Nyt ei pidetä mitään puheita. Syödään vain demarimakkaraa ja jutustellaan rahvaan kanssa.

Kaikkien vaalitilaisuuksien vakiovieraat, äkäiset eläkeläiset, piirittävät Lipposen nopeasti. Alkaa armoton väittely eurosta ja sen kriisistä. Markkaa vaaditaan takaisin. Lipponen kuuntelee tyynesti, mutta jostakin syystä ehdokkaasta näyttäisi nousevan höyryä koko ajan enemmän.

Kekkonen olisi varmasti vienyt Suomen EU:hun”, Lipponen rauhoittelee vanhoja hyviä aikoja haikailevaa porukkaa.

”Ei pidä panna päätä pensaaseen kuten Soini. Hän on täysi romantikko ja niin on Väyrynenkin – ja taitaa olla Niinistökin.”

Puheille tunkee myös romaniyhteisöä edustava Henrik Hörman. Lipponen lupaa viedä tämän terveiset valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle (sd) ja esittää vielä kutsun tulla keskustelemaan aiheesta lisää Linnaan, jos tulee valituksi. ”Minä pidän romanien puolta. Olen ollut mukana monissa projekteissa.”

Oman vähemmistöryhmänsä muodostavat myös Henry ja Rami, jotka mussuttavat makkaraa teltan kupeella. Ilmaistarjoilulla ei ole ollut sponsorin toivomaa vaikutusta herrojen poliittisiin mielipiteisiin.

”Niinistö voittaa”, Henry veikkaa. ”Ei vaikuta mitään, kuka siellä on”, Rami arvelee.

Henry nyökkää: ”Me juostaan jo muutenkin loppusuoraa. Antaisivat litran pirtua joka aamu, niin nopeammin meistä pääsisivät.”

Härkä pääministeriksi

Demarit ovat pitäneet presidentinlinnan avaimia 30 vuotta.

”Yleensä kun me sosiaalidemokraatit valitsemme itsellemme presidenttiehdokkaan, hänestä myös tulee presidentti”, puoluejohtaja Urpilainen linjasi itsevarmasti lokakuussa puoluevaltuustossa.

Vaikka presidentin valtaoikeuksia on pikku hiljaa nakerrettu, vetää Linna puolueita puoleensa kuin hunajakakku mehiläisiä. Presidentti-instituutio on edelleen yksi tasavallan valtakeskuksia. Jos Niinistö voittaisi vaalit, kokoomus olisi vaihteeksi kukkulan kuningas. Sillä on jo pääministerin paikka ja suurimman eduskuntapuolueen asema. Demareita asetelma kauhistuttaa, vaikka ei siitä niin kauan ole, kun puolue oli samassa asemassa.

Demarien ykköstykki kokoomushegemonian torjumiseksi on nyt Lipponen. Häntä kehuessaan demarit eivät säästele sanoja. He muistuttavat, että Lipponen on pisimpään yhtämittaisesti pääministerinä toiminut suomalaispoliitikko. Hän nosti Suomen lamasta ja vei Euroopan ytimeen. Vahva arvojohtaja, visionääri, kansakuntaa kokoava voima, pätevin, jämerin, aikamme suuria miehiä, pehmeiden arvojen kova johtaja, maailma huutaa tällaista osaajaa…

Lipponen on eittämättä yksi Suomen kokeneimpia poliitikkoja.

Hän liittyi demareihin jo 1960-luvulla ja hääri pitkään puoluetoimistolla eri tehtävissä. Vasta pääministeri Koiviston avustajana 1979-1982, hän murtautui suuren yleisön tietoisuuteen.

Vara-Manu sai jopa tuurata isäntää joissakin vuoden 1981 presidentinvaalien tenteissä. Koivistolta Lipponen sanoo muun muassa oppineensa kuuluisan ilmaisun ”Nahkurin orsilla tavataan!” Sille onkin ollut käyttöä Lipposen uran myöhemmissä vaiheissa.

Myönteisestä näkyvyydestä huolimatta ensimmäiset yritykset nousta puoluesihteeriksi ja puoluejohtajaksi epäonnistuivat.

Vasta kun Sdp joutui sekaannuksen tilaan vuoden 1991 vaalitappion ja puoluejohtaja Ulf Sundqvistin skandaalimaisen eron jälkeen, hän sai tilaisuutensa. Lipposesta tuli puoluejohtaja 1993. Kaksi vuotta myöhemmin vaaleissa tullut hurja 16 lisäpaikan voitto nosti hänet pääministeriksi.

Lipponen peri Esko Ahon (kesk) porvarihallitukselta maan, joka huohotti laman jälkikouristuksissa. Kansakunta joutui Lipposen ja valtiovarainministeri Iiro Viinasen (kok) ja myöhemmin Sauli Niinistön (kok) johdolla käymään läpi rankan taloudellisen matokuurin.

Paineet olivat kovat ja meno sen mukaista. Noilta vuosilta on peräisin Lipposen hurja runnojan ja jyrääjän maine. Osansa pääministerin lekasta saivat niin oman puolueen toisinajattelijat kuin poliittiset vastustajatkin. Aivan erityinen paikka pääministeri Lipposen örkkigalleriassa oli medialla.

Vaikka meno oli hurjaa, tuloksia syntyi. Vaalikauden loppupuolella suomalaisten ostovoima ohitti jo ruotsalaisten ostovoiman.

Lipposen toisella pääministerikaudella Suomi meni mukaan euroon ja siitä on totisesti riittänyt puhetta näissä presidentinvaaleissa. Euroratkaisun synnit tuntuvat painavan eniten juuri Lipposta. Hänen silloinen valtiovarainministerinsä ja nykyinen vastaehdokkaansa presidentinvaalissa, Sauli Niinistö, näyttää onnistuneen paremmin ottamaan etäisyyttä valuuttaratkaisuun.

Vuoden 2003 vaaleissa Lipposen ote viimein kirposi. Keskustan Anneli Jäätteenmäki voitti vaalit, joita varjosti Irakgate-skandaali. Demarien puheenjohtaja jättäytyi hallituksen ulkopuolelle ja vetäytyi eduskunnan puhemieheksi.

Lipposen mielestä kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään arvonalennus. Puhemieshän tulee tasavallan protokollassa heti presidentin jälkeen. Eduskunnassa elettiin arvon mukaisesti. Arkadianmäellä alkoi hulppea hovinpito ja vilkkaan ulkomaanmatkailun kausi. Satavuotisjuhlallisuuksista Lipposen seuraaja Niinistö teki oikein rahankäytön varoittavan esimerkin.

Missä puoluesihteeri?

Vaikka demareilla on ehdokkaana valtiomies raskaimmasta sarjasta, mielipidemittauksissa kansalaiset eivät oikein tunnu innostuvan Lipposesta. Gallupit laahaavat. Paikka kakkoskierroksella ei ole lainkaan varma. Mikä mättää?

”Se on liian vanha. Kannattas nyt hoitaa ne lapset vaan”, perusäänestäjät Anneli Ekholm ja Leena Rössi tuumivat Riihimäen Prisman edustalla.

”Paavo on juuttunut kahden tähden loukkuun – Soinin ja Niinistön”, analysoi puolestaan europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd) Vanhalla Eurooppa-seminaarissa.

Jos kerran ehdokas on parasta A-ryhmää, niin kenen on vika, kun homma ei luista?

”Puoluesihteeri Mikael Jungnerin”, vastaa ex-kansanedustaja ja demarien Hämeen piirin puheenjohtaja Minna Lintonen, joka on tullut Hämeenlinnaan ehdokkaan tilaisuuteen.

”Tämä on niin päin honkia hoidettu kampanja kuin vain voi olla”, Lintonen puhisee. ”Puoluesihteeri häärii jossakin netissä, mutta ei meidän väki siellä ole. Se on täällä”, Lintonen heilauttaa kättään Hämeenlinnan kävelykadun päähän pystytetyn vaaliteltan suuntaan. Paikallisten demarien keittämä riisipuuro tekee kauppansa, mutta lähes kaikki asiakkaat ovat eläkeikäisiä.

Eläkkeellä on myös ex-kansanedustaja Timo Roos, joka niin ikään ilmaantuu Hämeenlinnan tilaisuuteen. Hän on pari päivää aikaisemmin kirjoittanut pakinoitsijanimimerkillään Nieminen V. kipakan tekstin Uutispäivä Demariin.

”Kun ehdokkaamme Paavo Lipponen kiertää ympäri maata, niin puoluesihteeri on kovin näkymätön. On kuulemma ulkoistanut vaalityön vetämisenkin pois itseltään. On ollut hyvänä tapana, että juuri puoluesihteeri tekee ja vetää näkyvästi vaalityötä jättäen muut hommat vähemmälle.”

Turhautuneet demarit paitsi syyttävät puoluesihteeriä, odottavat myös jonkinlaista ihmeenomaista käännettä parempaan. Lipponen itsekin puhuu ”siunatun joulun” jälkeisestä ajasta kuin uudesta poliittisesta ylösnousemuksesta.

”Paavo ottaa kyllä vielä paikkansa. Hän on sitä valtiomiessarjaa, jonka Koivisto aloitti”, uskoo Riihimäen demarien puheenjohtaja Kari Kaistinen.

”Kyllä me kone vielä saadaan liikkeelle”, vakuuttaa puolestaan Riihimäen valtuuston demaripuheenjohtaja Kirsti Tolvanen. Hän jättää kuitenkin takaportin auki: ”Eikä se sitä paitsi mikään maailmanloppu ole, vaikka emme voittaisikaan. Ei presidentillä enää niin paljon valtaa olekaan.”

Kaikkien sukulainen

Hämeenlinnassa ehdokas saa korkata auki työväenyhdistyksen uuden kokoushuoneen. Se on hyvällä paikalla kävelykadun varrella.

Tuoreen maalin haju sekoittuu glögin ja piparien tuoksuun, kun ex-ministeri ja ex-varapuhemies Tarja Filatov (sd) huhuilee väkeä puuroteltan sisätiloihin.

Lipponen kättelee vastaanottokomitean, jota johtaa kaupunginjohtaja Tapani Hellsten (sd). Aikoinaan hänkin hääri vuosia demarien politrukkina pääkaupungissa.

Jonkinasteinen hämmästys kulkee demaripitoisen yleisön läpi, kun paikalle saapastelee myös naapuripitäjä Hattulan kunnanjohtaja, julkikepulainen ja entinen maatalousministeri Martti Pura.

”No, tulin, kun ollaan Paavon kanssa vanhoja tuttuja eduskuntavuosilta”, Pura selittelee. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin hakeutuu takariviin, mahdollisimman huomaamattomiin.
Live-keikan yleisön edessä Lipponen hallitsee rutinoidummin kuin twiittauksen. Hän astuu joukon eteen, ottaa jämäkän haara-asennon ja lasauttaa poliittisen tilannekatsauksen, jossa on syvyyttä, leveyttä – ja melkoisesti myös pituutta.

Suomessa ei taida olla sellaista pitäjää, johon Lipposella ei olisi jonkinlaista kosketusta. ”Me pysähdymme täällä Hämeenlinnassa aina tyttöjen kanssa Mäkkärillä…”

Joka pitäjään Lipposella tuntuu olevan myös sukusiteitä. Yleisö saa nyt kuulla, että Hämeen linnan perustaja Birger-jaarli on Lipposen kaukainen sukulainen. Oliko jaarli mahdollisesti myös demari, sitä Lipponen ei mainitse.

”Kiva, että olette täällä kaikki minua tällä tavalla tukemassa”, ehdokas lämmittelee konettaan. Kepulainen Pura katselee kenkänsä kärkiä takarivissä.

Lipponen puhuu rauhallisesti, moosesmaisesti. Sanat putoavat kuin lyijypuntit. Puhuja räpyttelee silmiään kuin niissä olisi pölyä. Joskus hän pitää silmiään kiinni pitemmän aikaa. Vaikka silmät sulkeutuvat, puhe jatkuu.

Lipposen vaaliteemat ovat kristallisoituneet kampanjan mittaan. Ääri-ilmiöitä ei pidä hyväksyä. EU on meidän paikkamme. Euro on meidän valuuttamme. Presidentin on tuettava hallitusta ja parlamentarismia. Mutta jos Ei, ei! -linja tuntuu voittavan, presidentin on kuljettava vastavirtaan.

Yleisön joukossa on enimmäkseen varttunutta väkeä. Ihmekö tuo, sillä tilaisuus on keskellä päivää. Työikäiset ovat töissä ja nuoremmat koulussa. Nuorta väkeä on kuitenkin sen verran, että saadaan pystyyn nuordemarien kyselytunti. Toinen tenttaajista on Filatovin tytär. Heillekin ehdokkaalla on mistä jakaa: ”Ihminen on nuori niin kauan kun hänellä on ihanteita.”

Parin yleisökysymyksen jälkeen estradille nousee Kansallisoopperan entinen johtaja Erkki Korhonen. Hän kertoo, että Lipposen lisäksi ketään toista presidenttiehdokkaista ei aikoinaan näkynyt oopperan katsomossa. Tai näkyi yksi toinenkin, joka oli paikalla puoli esitystä, ”koska hän oli juuri silloin kihloissa silloisen kulttuuriministerin kanssa”. Johan nauraa Lipponenkin.

Korhonen istuu vanhan pianorumiluksen ääreen kokoushuoneen perällä. Ammattimies takoo kauhtuneesta instrumentista ilmoille Finlandian mahtipontisesti Kun hätä on suurin, pedaali on lähinnä -periaatteella. Soittajan sormet tulevat pölystä valkoisiksi ja ruuvit tuntuvat lentelevän pianon nurkista, kun sinivalkoinen hymni sinkoilee kokoustilassa.

Kun sävelet soljuvat rukousosan suvantoon, vanhempi eläkeläisrouva hivuttautuu kohti naulakkoa ja ottaa sieltä varovasti sauvakävelykepit mukaansa ja katoaa vähin äänin ulko-ovesta kävelykadun hämärään.

”Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa…”

”Olen erittäin hyvässä kunnossa”

Minkä sortin sosialisti olisitte presidenttinä?

”Sosiaalidemokratian arvopohjan mukaisesti tasa-arvo ja ihmisten välinen yhteenkuuluvuus ovat taustalla. Juuret menevät kristinuskon lähteille kuten vuorisaarnaan.”

Monet pitävät teitä liian vanhana presidentiksi.

”Kysymys on täysin ymmärrettävä. Aivan oikeasti olisin eurooppalaista keski-ikää presidenttinä. Hyvä ystäväni Itävallan presidentti Heinz Fischer on 73-vuotias. Kun hän jättää tehtävänsä, hän on saman ikäinen kuin minä olisin, kun jätän tehtäväni.”

Kuinka voitte?

”Olen erittäin hyvässä kunnossa, eikä minulla ole sellaisia terveysongelmia, jotka estäisivät täysipainoisen toiminnan. Teen normaalistikin töitä 8-10 tuntia päivässä.”

Vuotosivusto WikeLeaksin mukaan te 2004 puhemiehenä selostitte presidentti Halosen ja Venäjän presidentin Putinin keskusteluja Yhdysvaltain suurlähettiläälle. Hyväksyisittekö presidenttinä vuodon neuvotteluistanne?

”Siinä oli sellainen kummallinen käsitys, että minun kaltaiseni ihminen, joka käy näitä keskusteluja eri tasoilla jatkuvasti, olisi joku viestinviejä. Tähän nimenomaiseen tapaukseen en ole löytänyt omista lähteistäni edes vahvistusta. Jos minulla on tietoa, jolla voin tehdä Suomen politiikkaa ymmärrettäväksi, niin tällaisia ihmisiähän meillä tarvitaan. Nyt nähdään jonkinlaisena halpana vuotajana.”

Olisiko Suomi jo Natossa, jos Martti Ahtisaari olisi jatkanut toiselle presidenttikaudelle ja te olitte pääministeri?

”En ole milloinkaan esittänyt, että Suomen pitää liittyä Natoon. Edustimme esimerkiksi Irakin kysymyksessä toista linjaa kuin Yhdysvallat. Me painotimme YK:n roolia. Yhdysvallat lähti yksipuoliseen toimintaan. Se entisestään loitonsi mahdollisuutta, että Suomi liittyisi Natoon.”

”Minä olen ainoa presidenttiehdokkaista, joka on analysoinut tätä kysymystä ja esittänyt laajasti perusteluja kannalleni, että miksi ei ole nyt aika hakea Naton jäsenyyttä.”

Olette kuitenkin sanonut vuosia sitten Frankfurter Allgemeine Zeitungin haastattelussa, että on vain ajan kysymys, milloin Suomi liittyy Natoon.

”Enhän minä mitään aikaväliä siinä määritellyt. Jäsenyys on tietenkin edelleenkin mahdollista.”

Äänestäjä voi kuitenkin ihmetellä, että mikä se Lipposen linja oikeasti on?

”Kaikkihan tapahtuu ajassa. Oleellista on, mitä perusteluja esitetään. Meillä on kovin harvinaista vähänkään analyyttinen keskustelu tästä asiasta.”

Vaaleissa on puhuttu paljon europolitiikkaa. Eihän se edes kuulu presidentille.

”Vaaleissa pitää voida keskustella mistä tahansa. Nyt pitää keskustella Euroopasta. Presidentin pitää vaikuttaa siihen, mikä on linjamme. Hänen tulee tukea hallitusta siinä, että se pitää kiinni linjastaan.”

”Jos sitten näyttää siltä, että tältä linjalta ollaan vetäytymässä Ei, ei, ja vielä kerran ei! -linjalle, kyllä sitten pitää isommastikin puuttua asioihin.”

Mitä mahdollisuuksia perustuslaki siihen enää presidentille antaa?

”Jos presidentillä on kokemusta, näkemystä ja kykyä, hän voi konsultoida hallitusta. Asioista pitää puhua hallituksen kanssa. Tarvittaessa voi olla tiukkanakin.”

Teitä pidetään EU-myönteisimpänä ehdokkaana.

”En lähde etuilemaan. Minä olen mielestäni kaikkein realistisin. Ymmärrän parhaiten ja tuon esille (EU-maiden) keskinäisen riippuvaisuuden. On aivan oikein, että Suomi on tiukalla linjalla – ja on tässä Saksan linjassa. Mutta ilman jonkinlaista yhteisvastuuta euroa ei voida pelastaa.”

Pitäisikö eurosta erota?

”Me emme pääse eurosta mihinkään. Jos me kesken kaiken lähtisimme irrottautumaan, niin me olisimme keskellä aivan mahdotonta revohkaa. Samalla muut yrittäisivät pelastaa ne markkinat, jossa mekin olemme niin syvällä. Jos vientimarkkinat kaatuisivat Saksalta, ne kaatuisivat myös meiltä. On pelkkää realismia hakea oikeaa yhdistelmää tiukkuutta ja yhteisvastuuta.”

Olette sanonut, että EU:ssa on aika nostaa kissa pöydälle. Olkaa hyvä!

”Sellainen menettelytapa ei ole kestävää, kun Saksa ja Ranska panivat viime hetkellä (joulukuun huippukokouksen alla) toiset tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Erityisesti minua huolestuttaa, että tällä tavalla ohitetaan parlamentaarinen prosessi. Nämä kaksi ikään kuin kaatoivat muiden päälle keskinäisen kyvyttömyytensä sopia asioista. Tämä tyyli on uutta EU:ssa. Sivuutetaan instituutiot. EU:n presidenttiä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Hänen paperinsa pantiin ö-mappiin suoraan. Tämä on hyvin näköalaton unioni.”

Entä missä on se kuuluisa Suomen tuoli, jonka piti meillä olla päättäjien pöydässä, kun kerran kaikkiin EU:n ytimiin on pyritty?

”Ei tämä välttämättä ole pysyvä olotila. Nyt on kriisiolosuhteet. Sinänsä on hyvä, että nämä kaksi maata kantavat vastuuta. Mutta niiden pitäisi kantaa vastuuta myös siitä, että unioni säilyy mahdollisimman ehyenä. Riski on erittäin suuri, että nyt syntyy erilaisia ryhmittymiä ja nousee erilaisia raja-aitoja.”

”Saksan ja Ranskan täytyy ottaa toisenlainen asenne. Ratkaisut pitää kuitenkin yhdessä panna toimeen.”

Olitte konsultti venäläis-saksalaiselle kaasuputkiyhtiö Nord Streamille. Teitte siinä hyvän tilin. Onko soveliasta, että entinen pääministeri näin hyödyntää poliittista painoarvoaan ulkomaisen yhtiön ja omaksi taloudelliseksi hyödykseen?

”Tämä tehtävä tuli vuosia sen jälkeen, kun olin ollut pääministeri. Olin sitä ennen jo ryhtynyt Pohjolan Voiman konsultiksi. Kyse oli siitä, että on tiettyä osaamista. Minä näin, että on huolehdittava, että Suomen hallituksenkin tukema projekti toteutetaan niin, että ympäristönäkökohdat tulevat huomioiduksi. Tässä onnistuttiin erittäin hyvin. Minun tehtäväni oli toimeksiantajalleni korostaa, että Suomessa pitää mennä kirjan mukaan. Minulla oli hyvä yhteistyö myös Suomen hallituksen kanssa.”

Mitä tarkasti ottaen teitte?

”Koko ajan piti perehtyä, että missä mennään. Myös juridinen puoli oli tärkeä. Kävin myös jatkuvasti keskusteluja.”

Kenen kanssa?

”Suomen hallituksen, pääministerin, kauppa- ja teollisuusministerin ja ympäristöministerin kanssa, siis hallintoon päin. Ei minulla kuitenkaan sellaista roolia ollut, että olisin jonkun niskaan koko ajan huohottanut ja valvonut.”

Suomen hallitus näki putken vain ympäristökysymyksenä. Sen jälkeen Venäjä on muun muassa ilmoittanut ydinohjusten tuomisesta alueelle ja sukellusveneiden lisäämisestä. Eikö putkella todellakaan ole turvallisuuspoliittisia vaikutuksia?

”Minun tehtäväni ei ollenkaan koskenut tätä. Suomen hallitus ei tehnyt tästä turvallisuuspoliittista kysymystä. Suomi ja myös EU ovat nähneet tämän hankkeena, joka vahvistaa vakautta ja rauhaa.”

”En näe, että putki olisi johtanut johonkin sotilaalliseen kehitykseen.”

Olette kuulemma pitänyt koko kesän harjoitustyynyä, johon teidän vaimonne on voinut lyödä ja potkia valmistautuessaan karaten ruskean vyön kokeeseen. Auttaako se teitä kestämään myös vastaehdokkaiden iskut tässä kampanjassa?

”Parempi tietysti olisi ollut, että olisin treenannut yhtä paljon kuin Päivi. Hienoa, että saatoin tukea häntä suuren tavoitteen saavuttamisessa. Tunsin kyllä, että ne potkut olivat kyllä aivan hirveitä. Ilman suojaa siinä lentää äijä kuin äijä. Mutta eihän niitä saa käyttää salin ulkopuolella tietenkään.”

Katso myös ja lue lisää
Video: Paavo Lipponen kansan juttusilla – ”Kekkonenkin olisi vienyt Suomen EU:hun” (Suomenkuvalehti.fi 4.1.2012)
Arvio Paavo Lipposesta johtajana: Kuuntelee ennen kuin jyrää läpi linjansa (Suomenkuvalehti.fi 4.1.2012)

Lue muut presidenttiehdokassarjan osat täältä.