Mieheyden kaava: C₁₉H₂₈O₂

Biologisia sukupuolia on kaksi, ja hormonit ohjailevat ihmisten käyttäytymistä, sanoo Harvardin yliopiston lehtori Carole Hooven. Toista mieltä olevat pitävät ajattelua miehisen ylivallan legitimointina.

cancel-kulttuuri
Teksti
Pekka Vahvanen
Kuvitus
Viivi Prokofjev
Kuvitus
Mikko Rikala

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Charles, 72, murskasi koirien ja marsujen kivekset ja piikitti ne injektioruiskulla käsivarteensa – onko ikuisen nuoruuden lähde löydetty?

Jos 1800-luvun lopussa olisi tehty klikkiotsikkoja, ehkä tähän tapaan olisi uutisoitu lääketieteilijä Charles-Édouard Brown-Séquardin kokeista.

Harmaantunut tiedemies raportoi itse, että kymmenellä injektiolla oli esimerkiksi ”nuorentava vaikutus seksuaaliseen kyvykkyyteen” ja virtsasuihkun pidentymiseen. Lisäksi hän uskoi fyysisen ja henkisen energiansa lisääntyneen.

Nykytiedon valossa pidetään todennäköisenä, että hänen tuntemuksensa olivat plasebovaikutuksen tulosta.

Mutta tiede on osoittanut vanhan tohtorin oletukset kiveksissä jylläävästä voimasta oikeansuuntaisiksi.

 

Pojat leikkivät keskimäärin aggressiivisemmin kuin tytöt. On yleistä ajatella, että se johtuu yhteiskunnan arvoista ja kasvatuksesta. Tyttöihin ja poikiin kohdistuu toisistaan poikkeavia rooliodotuksia.

Mutta vaikuttaa ilmeiseltä, että hormonit vaikuttavat vähintään yhtä paljon poikien ja tyttöjen käyttäytymisen eriytymiseen.

Tiedettä auttavat luonnon tarjoamat koeasetelmat.

Esimerkiksi lisämunuaiskuoren liikakasvussa (CAH) sikiö altistuu poikkeuksellisen suurelle määrälle testosteronia. Tila todetaan yhdellä 15 000 syntyvästä lapsesta. Syntymän jälkeen hormonituotanto pystytään normalisoimaan lääkityksellä.

Suuren testosteronialtistuksen sikiöaikana saaneet tytöt ovat tutkimusten mukaan fyysisesti aggressiivisempia ja leikkivät pojille tyypillisillä leluilla huomattavasti muita tyttöjä enemmän. Tämä siitä huolimatta, että heitä on kasvatettu tytöiksi.

Nämä tytöt valitsevat aikuisena muita naisia useammin miehille tyypillisen ammatin.

”Kun yksilö altistuu sikiövaiheessa suurelle määrälle testosteronia, sillä on pysyviä vaikutuksia aivojen kehitykselle”, kertoo Harvardin yliopiston evoluutiobiologian lehtori Carole Hooven videopuhelussa.

Hooven on koonnut testosteroniin liittyvää tutkimustietoa vuonna 2021 ilmestyneeseen yleistajuiseen kirjaansa Testosterone – The Story of the Hormone that Dominates and Divides Us. Hooven on opettanut Harvardissa varsinkin hormonien vaikutuksista ihmisen käyttäytymiseen lähes 20 vuotta. Hän on tutkinut myös simpansseja.

 

Pari vuotta sitten Hooven vietti aikaa Skotlannissa ja tarkkaili saksanhirviä. Urosvasat leikkivät huomattavasti rajummin kuin naaraat – piirre, joka on yleinen nisäkkäille. Aggressiiviset leikkitavat valmistavat niitä kilpailuun naaraista.

Urosten testosteronitasot nousevat syksyllä, jolloin on naarashirvien kiima-aika. Korkea testosteroni lisää hirvien aggressiivisuutta ja kasvattaa sarvet, joiden avulla urokset kilpailevat väkivaltaisesti statuksesta ja parittelumahdollisuuksista. Kun naaraiden kiima-aika on ohi, uroshirvien testosteroni laskee merkittävästi, minkä seurauksena aggressiivisuus vähenee ja sarvet tippuvat pois.

Ihmisillä asiat ovat moniulotteisempia. Vaikuttaa siltä, että kaikilla aikuisilla miehillä ja kaikissa tilanteissa korkea testosteroni ei lisää aggressiivisuutta.

Mutta tietyllä ihmistyypillä lisää, selviää kanadalaispsykologien Shawn Geniolen ja Justin Carrén tekemistä tutkimuksista. Kyse on statusorientoituneista miehistä, joiden itsekuri on keskimääräistä alhaisempi.

Testosteroni vaikuttaa miesten aggressiivisuuteen myös epäsuorasti. Se esimerkiksi näyttäisi vähentävän empatiaa. Lisäksi korkea testosteronitaso häivyttää pelkoa ja kivun kokemusta. Nämä tekijät voivat poistaa riskinoton ja aggressiivisen käyttäytymisen pidäkkeitä.

Myös naisen keho tuottaa pieniä määriä testosteronia. Mutta selkeää näyttöä naisten testosteronitasojen vaikutuksesta aggressiivisuuteen ei ole. Naisen aggression hormonaalisesta perustasta tarvitaan lisää tutkimusta, Hooven sanoo.

Vaikka lievemmässä väkivallassa sukupuolten väliset erot eivät ole suuria, vakavimmissa tapauksissa miesten väkivaltaisuus korostuu selvästi. Yhteiskunnasta ja aikakaudesta riippumatta valtaosa tapoista ja murhista on miehien tekemiä (myös uhrit ovat pääosin miehiä). Maailmanlaajuisesti miehet syyllistyvät noin 90 prosenttiin henkirikoksista.

Hooven korostaa, että ongelmallisella aggressiivisuudella on myös kääntöpuolensa: miesten sankaruus. Miehet pelastavat ihmisiä palavista taloista, veden varasta tai pahoinpitelijöiden kourista.

”Enkä nyt väitä, etteivätkö naiset voisi olla sankarillisia, mutta miehet keskimäärin ovat valmiimpia jopa vaarantamaan henkensä tuntemattomien ihmisten pelastamiseksi”, Hooven sanoo.

Pojista ei tule miehiä armeijassa, vaan tästä tehtävästä huolehtii testosteroni. Kun murrosiässä kivekset alkavat tuottaa aikaisempaa huomattavasti suurempia määriä mieshormonia C₁₉H₂₈O₂, ääni madaltuu, lihakset ja parta alkavat kasvaa.

Samalla kehittyy usein voimakas sukupuolivietti, joka voi teini-ikäisestä pojasta tuntua itseä suuremmalta voimalta. Tutkimuksissa on havaittu, että miehen libido on keskimäärin huomattavasti voimakkaampi kuin naisella. Lisäksi miehet haluavat naisia tavallisemmin harrastaa seksiä useamman kumppanin kanssa.

Tämä selviää esimerkiksi vuonna 2009 toteutetussa laajassa kyselytutkimuksessa, jonka tulokset analysoi psykologi Richard Lippan johtama tutkimusryhmä. Kyselyyn vastasi noin 200 000 ihmistä 53 maasta.

Erilaiset laboratoriotutkimukset, joissa on mitattu reaktioita kuvallisiin ja äänellisiin ärsykkeisiin, vahvistavat kyselytutkimusten tulokset.

Moni kuitenkin epäilee, onko miesten suuremman seksuaalivietin takana biologia – siis ensisijaisesti testosteroni. Vai onko kyse ennemmin naisen seksuaalisuuden kulttuurisesta tukahduttamisesta?

 

”Muistan kuinka Viidettä Avenueta kulkiessani edessäni käveli nainen. Hänellä oli yllään lyhyt hame ja toppi, ja minä katsoin hänen persettään. Sanoin jatkuvasti itselleni: älä katso sitä. Jatkoin kuitenkin sen katsomista ja kävelin hänen ohitseen. Ääni sisälläni kehotti kääntymään ja katsomaan hänen rintojaan. Käänny ympäri, käänny ympäri. Samalla feminiininen ja feministinen menneisyyteni sanoi, että et muuten katso, senkin sika. Älä käänny. Onnistuin taistelemaan korttelin verran ja sitten antauduin katsomaan… Olo oli kuin päänsisäisessä pornoteatterissa. Enkä voinut vain pysäyttää filmiä. En kerta kaikkiaan pystynyt. Kaikki mitä katsoin, kaikki mihin kosketin muuttui seksiksi.”

Carole Hooven lainaa kirjassaan amerikkalaista transmiestä Griffin Hansburya, joka oli saanut testosteroni-injektioita. Vastaavat havainnot seksuaalisuuden luonteen muuttumisesta transmiesten testosteronihoidossa ovat Hoovenin mukaan yleisiä.

”Kokemukset vaihtelevat joissain määrin, mutta esimerkiksi tunne kiireellisestä seksin tarpeesta yleisesti lisääntyy. Taipumus esineellistää seksuaalisten halujensa kohdetta lisääntyy.”

Miestyypillisille testosteronitasoille altistuttuaan transmiehet raportoivat aikaisempaa vähäisempää kykyä päästä käsiksi tunteisiin, jotka olivat tavallisia naisen kehossa. He myös itkevät aiempaa vähemmän. Orgasmin kokeminen keskittyy spesifimmin ja intensiivisemmin sukupuolielimiin, kun naisen vartalossa monet raportoivat sen laajempana kehollisena kokemuksena. (Jotkut sukupuoltaan korjaavat tosin menettävät täysin kykynsä orgasmiin.) Nämä ovat toki keskiarvoja: kaikki eivät koe asioita samalla tavalla.

Hooven korostaa, että testosteronin vaikutukset aivoissa ja käyttäytymisessä näkyvät aikaisemmin kuin esimerkiksi parran tai lihasten kasvu. Tätä voidaan pitää osoituksena siitä, että testosteroni vaikuttaa aivojen kautta käyttäytymiseen ja oman vartalon kokemiseen eikä pelkästään niin, että kehokokemus muuttaisi ajattelua ja käyttäytymistä.

 

Moni pitää ongelmallisina selitysmalleja, joissa hormonien katsotaan ohjailevan ihmisen käyttäytymistä. Kriitikot uskovat, että näin helposti legitimoidaan esimerkiksi miesten ylivaltaa tai aggressiivista käyttäytymistä.

Biologisten selitysmallien ajatellaan jähmettävän epäoikeudenmukaiset rakenteet pysyviksi.

Hooven painottaa, että se mikä on luonnollista, ei välttämättä ole yhteiskunnallisesti toivottavaa. Ihmisellä on geeninsä ja hormoninsa, mutta myös moraalinsa, jonka avulla omaa toimintaa voi kontrolloida. Mitkään hormonit eivät vapauta vastuusta, vaikka niiden vaikutusmekanismit selittävätkin osittain ihmisten taipumuksia ja haluja toimia tietyllä tavalla.

Hänen mielestään tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisten kukoistusta voidaan edistää parhaiten tieteen avulla.

”Jos ihmiskäsityksemme on biologian sivuuttava ja valheellinen, on myös vaikeampaa korjata ongelmallisina pidettyjä käyttäytymismalleja”, Hooven sanoo.

”Tieteen pitää luoda pohja julkisille keskusteluille politiikan suunnasta.”

Biologisia sukupuolia on kaksi, Hooven ajattelee.

Tutkijat ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että sukusolujen tuottamisen näkökulmasta sukupuolia on kaksi: urokset tuottavat siittiöitä ja naaraat munasoluja. Toisaalta osa esimerkiksi hormonien vaikutuksia tutkivista endokrinologeista korostaa, että syntyvän lapsen sukupuoli on joskus vaikeasti määriteltävissä tytöksi tai pojaksi; harvoissa tapauksissa lapsella voi olla piirteitä kummastakin sukupuolesta.

Hooven on kuitenkin saanut osansa Yhdysvaltain kampuksilla vallalla olevasta cancel-kulttuurista. Hänen sanomisiaan on irrotettu asiayhteyksistä ja häntä on syytetty transvihamieliseksi.

Jotkut opiskelija-aktivistit ovat väittäneet hänen näkemystensä olevan vaarallisia ja vahingollisia. He ovat myös painostaneet yliopiston hallintoa estämään hänen luentojensa mainostamisen. Hänen erottamistaan on vaadittu opiskelijoiden suojelemisen nimissä.

”Valitettavasti on lukuisia tapoja ymmärtää väärin niitä, jotka yrittävät keskustella ihmisen käyttäytymisen biologisesta perustasta – varsinkin kun kyse on sukupuolieroista tai muista ryhmien välisistä eroista”, Hooven sanoo.

Objektiivista tiedettä tehdessä pitää hänen mielestään hyväksyä se, että ”joskus tuntuu epämiellyttävältä”.

Charles-Édouard Brown-Séquard kertoi pariisilaisyleisölleen vuonna 1889, että eläinten kivesmassan injektioilla hän pyrki ”vanhuuden päivien kaikista ongelmallisimman kurjuuden” vähentämiseen.

Tähän pyrkii usein nykypäivän testosteronihoito. Vaikka testosteroni syntetisoitiin jo 1930-luvulla, Suomessa testosteronikorvaushoidot aloitettiin yleisesti vasta 2000-luvun alussa. Vuonna 2020 testosteronireseptin sai noin 20 000 suomalaista miestä.

Neljänkymmenen ikävuoden jälkeen miesten testosteronitasot laskevat noin prosentin vuodessa. Testosteronin ehtymisestä voi koitua seksuaalista haluttomuutta, erektio-ongelmia, energian puutetta, väsymystä, masennusta ja unettomuutta.

Suomessa moni alhaisen testosteronin kanssa tuskaileva suuntaa Turkuun. Siellä pitää vastaanottoaan miehisiin ongelmiin erikoistunut kliinisen fysiologian erikoislääkäri, dosentti Juhana Piha, jolla on seksuaalilääketieteen eurooppalainen erityispätevyys.

Hän hoitaa yli kahtatuhatta miestä vuodessa. Puolen tunnin vastaanottoajat venyvät kuulemma usein yli tunnin mittaisiksi.

”Kun näistä asioista puhuu, ei saa olla kiire. Testosteroni vaatii kokonaisvaltaista otetta, koska se vaikuttaa psyykkiseen, seksuaaliseen ja somaattiseen hyvinvointiin.”

Reseptiin tarvitaan testosteronin puutteesta kertovat oireet ja vähintään kaksi verikoetta, jotka osoittavat tasojen olevan matalalla.

Tulkinta siitä, mikä matala taso on, vaihteleekin sitten jonkin verran. Esimerkiksi Husin laboratoriossa miesten normaalin vaihteluvälin alarajana pidetään kymmentä nanomoolia litrassa. Yksityisessä Synlabissa se on kahdeksan.

Pihan mukaan urologit ovat melko yksimielisiä siitä, että noin 12:n tasoilla voidaan aloittaa hoitokokeilu, jos oireiden muut mahdolliset syyt on poissuljettu.

Hormoniasioihin erikoistuneet endokrinologian erikoislääkärit ovat yleensä haluttomampia määräämään testosteronihoitoja.

”Lääkäreissä on selvästi kaksi koulukuntaa”, Piha sanoo.

Miehet ovat usein ”hirveän huonossa kunnossa” tullessaan Pihan vastaanotolle. Hän kertoo nähneensä, kuinka testosteronihoidot palauttavat potilaiden elämänilon, seksuaalisuuden, joissain tapauksissa myös työkyvyn.

”Joka ikinen päivä hämmästyn, kuinka tuollainen pieni lihasinjektio voi muuttaa kaiken.”

 

Kaksi olympiakultaa naisten 800 metrin juoksussa voittaneella Caster Semenyalla on ollut suuri etu kilpasisariinsa nähden. Hänellä on luonnostaan miehelle tyypilliset testosteronitasot.

Kun naisilla veren testosteronitaso on normaalisti 0,4–2 nanomoolia litrassa, miehillä se on noin 8–30. Testosteronin ansiosta miehillä on keskimäärin vahvemmat lihakset ja luusto sekä parempi hapenottokyky.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto on luokitellut, että Semenyalla on DSD eli ”poikkeamia sukupuolisessa kehityksessä”.

Merkittävän kilpailuedun tuo varsinkin DSD:n alalaji, niin kutsuttu 5-ARD-häiriö. Se tarkoittaa sitä, että vaikka olisi mieheen viittaavat kromosomit x ja y, keho ei pysty tuottamaan dihydrotestosteronia, toista miehiseen kehitykseen tarvittavaa hormonia. Kohdussa pojan sukupuolielimet eivät kehity, vaan tavallisesti lapsi syntyy ulkoisesti tyttönä. Teini-iässä keho ei enää välttämättä tarvitse dihydrotestosteronia saadakseen aikaan murrosiän muutoksia. Näin pelkkä testosteroni riittää yleensä tuottamaan 5-ARD-lapselle lihasten kasvun ja äänen madaltumisen. Usein kehittyy myös miehen sukupuolielin.

Vuonna 2018 Kansainvälinen yleisurheiluliitto linjasi, että pystyäkseen juoksemaan keskimatkoilla naisten sarjassa DSD-urheilijan pitää laskea testosteronitasonsa alle viiteen.

Urheilumaailmassa kiistaa ovat herättäneet myös sukupuoltaan korjanneet transnaiset. Carole Hooven sanoo heidän epäilemättä hyötyvän fyysisesti siitä, että he ovat syntyneet miehen kehoon. Jos on käynyt läpi murrosiän poikana, silloin on keskimäärin pitempi, vahvempi ja hapenottokyvyltään parempi kuin tytön kehoon syntynyt. Etu ei tavallisesti häviä, vaikka käyttäisi aikuisiällä mieshormonia tukahduttavia hoitoja.

Testosteroni jättää jälkensä.

Biologialla on suuri rooli miehenä ja naisena olemisessa – tai intersukupuolisuudessa.

Toisaalta ympäristö keikuttaa biologian ilmenemismuotoja, myös hormonituotantoa. Kun suosikkijoukkue häviää, testosteronitasot laskevat. Samoin käy usein pysyvämmin silloin, kun miehestä tulee isä.

Biologia ei siis ole kohtalo, vain puolet siitä.

 

Lähteenä myös mm. Ella Kohva et al: Sukupuolen kehityksen biologia ja genetiikka (Duodecim, 2021).