Kulttuurisotaa tieteessä

Kun erimielisyydet luetaan kulttuurisotakehyksen kautta, tutkijoille on tarjolla vain sankarien tai roistojen rooleja, kirjoittaa Anu Koivunen.

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Tampereen yliopistossa.

’Kokemukseni valossa on päivänselvää, että poliittisilla mieltymyksillä on liiallinen vaikutus alan tutkimuskirjallisuuteen”, kirjoitti sosiologian professori Jukka Savolainen Kanava-lehdessä. Teksti julkaistiin myös Suomen Kuvalehden verkkosivuilla. Yhdysvaltalaisin esimerkein Savolainen väitti yhteiskuntatieteilijöiden rikkovan tieteen pelisääntöjä edistääkseen erityisesti sukupuolta ja maahanmuuttoa koskevia poliittisia arvoja.

Tarina on tuttu: vasemmisto uhkaa oikeiston arvoja. Presidentti Ronald Reaganin kaudella amerikkalaisen ”kulttuurisodan” vihollisia olivat radikaalifeministit ja homoaktivistit, nyt uhaksi nimetään ”intersektionaalinen feminismi” ja ”kriittinen rotuteoria”, jotka niin Savolaisen kuin monien konservatiivi- ja oikeistopoliitikkojen mukaan uhkaavat tiedettä.

 

Huoli vapaan ajattelun tilan kaventumisesta erilaisen ohjailun ja vaientamisen vuoksi on Suomessakin suuri, kuten Vuoden Tiedekirjana palkittu Tieteen vapaus & tutkijan sananvapaus (Toim. Esa Väliverronen & Kai Ekholm) osoittaa. Moni aihevalinnaltaan, näkökulmaltaan tai metodiltaan erikoisalueensa valtavirrasta poikkeava tutkija tunnistaa kokemuksen, että julkaisukynnys on korkeampi ja rahoituksen saaminen vaikeampaa.