Analyysi: Voiko huippumodernia hävittäjää operoida kuusen juurelta? Ilmavoimille tuli jo joulu, mutta paljon on vielä epäselvää

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Joulu tuli Suomen ilmavoimille kaksi viikkoa etuajassa.

Arvokas herrakööri kertoi perjantaina, joulukuun 10. päivänä kaikelle maailmalle, että ilmavoimien uudeksi monitoimihävittäjäksi on valittu yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin F-35A Lightning II. Näin ratkesi virallisesti yli kuusi vuotta kestänyt valintaprosessi tavalla, joka täytti kaikki ilmavoimien hartaimmat toiveet.

Prosessissa lähdettiin korvaamaan 62 Hornetin suorituskykyä täysimääräisesti. Jotkut epäilivät miehitetyn lentokoneen mahdollisuuksia 30 vuoden käyttöaikana ja esittivät ilmapuolustuksen hoitamista ohjuksilla tai drooneilla.

Ilmavoimat oli järkähtämättä miehitetyn monitoimihävittäjän kannalla.

Ilmavoimat voitti.

HX:ksi ristitty hanke tuli toteutusvaiheeseen valtiontalouden kannalta mahdollisimman huonoon aikaan. Jotkut esittivät, että Hornetien käyttöikää jatkettaisiin ja HX:ää lykättäisiin.

Ilmavoimat toisti järkähtämättä, että Hornet-kalusto on sekä rakenteellisen että sotilaallisen käyttöikänsä päässä. Sen käyttöä ei voida jatkaa enää vuoden 2030 jälkeen.

Ilmavoimien kanta voitti.

Kymmenen miljardin hintalappu hirvitti monia. Niinpä esitetiin, että koneiden lukumäärää voitaisiin vähentää.

Ilmavoimat vastasi, että 64 konetta tarvitaan, jos koko maata aiotaan puolustaa.

Ilmavoimien näkemys voitti.

Prosessia vietiin eteenpäin viidellä kone-ehdokkaalla ja 7–10 miljardiksi euroksi ilmoitetussa hintahaarukassa. Ilmavoimat tietenkin toivoi saavansa koko jättipotin eli kymmenen miljardia.

Ilmavoimat voitti.

Jotkut ulko- ja turvallisuuspolitiikan kommentaattorit esittivät hankintaa, jossa itse kone olisi vain osa turvallisuuspoliittista kokonaispakettia. Eniten turvallisuutta saataisiin ratkaisulla, jossa tehokas kone yhdistyisi valmistajamaan tarjoamiin turvallisuuspoliittisiin etuihin.

Ilmavoimat esitti alusta alkaen valinnan ratkaisevaksi, ellei peräti ainoaksi kriteeriksi koneen sotilaallista suorituskykyä. Turvallisuuspoliittisiin seikkoihin kiinnitettiinkin huomiota vain siinä vaiheessa, kun ehdokkaita ja niiden kotimaita valittiin. Sen jälkeen mentiin suorituskyky edellä.

Ilmavoimat siis voitti.

 

Suurimman voittonsa ilmavoimat kirjasi lopullisessa valinnassa. Sen prosessi oli erittäin perinpohjainen, ja kaikki viisi kisailijaa pyrittiin ja onnistuttiinkin pitämään mukana loppuun saakka. Ilmavoimien suosikista ei kuitenkaan ollut epäilyksiä, eikä valinta yllättänyt ketään.

Se tuskin yllätti myöskään hävinneitä kandidaatteja. Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen kertoo sähköpostitse, että tarkoituksena on järjestää myöhemmin kaikille mukana olleille jälkibriiffaus, jossa ”käydään läpi kunkin tarjoajan tarjousten vahvuudet ja kehitysmahdollisuudet. Tarkoitus on auttaa tarjoajia menestymään paremmin heidän mahdollisissa tulevissa tarjouskilpailuissaan.”

Tämä jalo ele tuskin suurestikaan ilahduttaa tappion kärsineitä, jotka olivat mukana tosissaan ja panostivat sen mukaisesti. Erään häviäjän arvion mukaan osanotto HX-kisaan maksoi yhtiölle noin 30 miljoonaa euroa.

Ainakin jotkut häviäjät voivat tulkita olleensa mukana eräänlaisina jäniksinä, kirittämässä ostajalle parempia etuja lähes varmalta voittajalta. Etuja saatiinkin. Yksikään ehdokas ei päässyt hinta- ja kustannuskattojen alle ennen kilvan loppuvaihetta, ei edes halvimmaksi osoittautunut F-35A.

Tappiolle jääneet nielivät kuitenkin pettymyksensä ja käyttäytyivät ainakin julkisuudessa hyvien häviäjien tavoin. Pidättyvyyteen oli useita syitä.

Eurofighter-leirin ydinyhtiö BAE Systems on F-35:n suurimpia alihankkijoita ja saa Suomen tilauksesta paljon työtä ja rahaa.

Saab tekee joka tapauksessa paljon bisnestä Suomen puolustusvoimien kanssa. Saab ja Super Hornetin valmistaja Boeing kehittävät yhdessä uutta sotilaskoulutuskonetta, joka voi olla ehdolla Suomen ilmavoimien lähtiessä hakemaan seuraajaa Hawk-harjoituskoneille joskus ensi vuosikymmenellä.

Boeing on mukana ylläpitämässä vanhentuvaa Hornet-kalustoa vielä melkein kymmenen vuoden ajan.

Ranskalaisten ensikommentit häviön jälkeen olivat kitkerimmät. He ihmettelivät, miksi EU:n sotilaallista yhteistyötä kannattava Suomikin ostaa koneensa Yhdysvalloista.

EU:n sotilaallisella yhteistyöllä on ainakin tässä vaiheessa kuitenkin vain vähän tekemistä kansallisen turvallisuuden kannalta elintärkeissä kalustovalinnoissa. EU-maat eivät pysty tekemään yhteistyötä edes uuden hävittäjäkoneen kehittämisessä. Tällaisia ilpailevia konehankkeita löytyy Euroopasta kaksin kappalein ja rahaa haaskataan miljardeja.

 

Itse HX-prosessi sujui tyylikkäästi ja pysyi aikataulussa koronapandemiasta huolimatta. Se oli organisaatiolta vahva suoritus.

Pari kauneusvirhettä kuitenkin löytyy.

Suomi halusi alkuvaiheessa mukaan kolmannenkin amerikkalaiskoneen, F-15-hävittäjän. Pentagon kieltäytyi päästämästä sitä mukaan.

Puranen hyväksyi entisen kollegoidensa eli korkeiden upseerien kerääntymisen hillotolpalle lobbaamaan ehdokkaiden puolesta, ellei peräti rohkaissut tätä käytäntöä. Sille tuli kuitenkin nolo loppu, kun sekä puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) että tasavallan presidentti Sauli Niinistö älähtivät ilma- ja puolustusvoimien entisen komentajan Jarmo Lindbergin ilmaantumisesta tähän joukkoon ajamaan F-35:n asiaa.

Eikä valinta loppujen lopuksi pysynyt loppuun saakka salassa. Iltalehti uutisoi viisi päivää ennen päätöksen julkistamista puolustusvoimien esittävän puolustusministeriölle F-35:n valintaa. Uutisen kerrottiin perustuvan useisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähteisiin. Hornet-valinta keväällä 1992 pysyi salassa loppuun saakka.

Toisaalta HX-hankkeen ratkaisu merkitsee Hornetiin verrattuna jättimäistä harppausta avoimuudessa. Valintapäivänä julkistettiin muun muassa perustelumuistio, jonka kautta F-35-hankinnasta tiedetään jo nyt paljon enemmän kuin kohta 30 vuotta sitten päätetystä Hornet-kaupasta. Sen vastaava, jos kohta huomattavasti suppeampi muistio päästettiin julki vasta 25 vuoden salausajan jälkeen. Kaupan olennaisten osien salaus jatkuu yhä.

Hintaero herättänee kysymyksiä ainakin sveitsiläisten veronmaksajien suunnalla, mutta parempi näin päin.

Jokainen maa tekee asevalintojaan omista lähtökohdistaan. Suomi ja Sveitsi ovat kuitenkin sen verran samantyyppisiä maita, että vertailu Sveitsin F-35-kauppaan on kiinnostava.

Sveitsi ilmoitti viime kesäkuussa ostavansa F-35A-koneita 36 kappaletta. Puolustus-, väestönsuojelu- ja urheiluministeriö kertoo tiedotteessa marraskuun lopulla, että sopimukset on tehty ja niiden mukaan koneiden hinta on 3,828 miljardia Sveitsin frangia eli 3,68 miljardia euroa. Yksi kone maksaa siis 102 miljoonaa euroa.

Suomi ostaa 64 konetta ja maksaa niistä 4,7 miljardia euroa. Kappalehinnaksi tulee 73,5 miljoonaa euroa per kone. Ero sveitsiläisiin vaikuttaa erittäin suurelta ja herättänee kysymyksiä ainakin sveitsiläisten veronmaksajien suunnalla, mutta parempi näin päin.

Sveitsi aikoo ostaa koneensa ilmeisesti lähinnä lentonäytöskäyttöön. Aseisiin on nimittäin varattu vain 107 miljoonaa frangia eli 103 miljoonaa euroa. Se tekee vajaat kolme miljoonaa euroa konetta kohti.

Suomi tilaa alkuvaiheessa pelkästään ilmataisteluohjuksia ja maksaa niistä 755 miljoonaa euroa eli lähes 12 miljoonaa euroa konetta kohti. Myöhemmin tulee vielä satojen miljoonien arvosta ilmasta maahan ja ilmasta merimaaleihin ammuttavia ohjuksia.

Elinkaarikustannukset ovat HX-päätöksen akilleenkantapää. Myös valtiontalouden tarkastusvirasto, HX-prosessia auditoinut Deloitte ja hankintapäätöksen tekijät toteavat, että käyttökulujen arviointi kymmenien vuosien päähän sisältää suuria epävarmuuksia.

Valintapäätöksessä vakuutettiin vuotuisten käyttö- ja ylläpitokulujen pysyvän annetussa raamissa eli 10 prosentissa sotilaallisen maanpuolustuksen menoista. Tänä vuonna se tarkoittaa 254,1 miljoonaa euroa. Myöhemmin summa on paljon suurempi.

Puranen toistaa sähköpostissaan samaa viestiä: ”F-35:n käyttö- ja ylläpitokustannus 9 000 vuosittaisella lentotunnilla jää 95 % varmuudella alle 254,1 miljoonan euron rajan (vuoden 2021 rahan arvolla)”, hän kirjoittaa.

Tämä siis vuoden 2030 jälkeen, kun koko F-35-laivasto on koossa ja käyttökulut maksetaan tavanomaisesta puolustusbudjetista. Siihen saakka käyttömenot maksetaan hankintabudjetista.

 

Suomen ilmavoimien Hornetit lentävät vuodessa noin 9 000 tuntia, eikä tätä määrää aiota merkittävästi muuttaa F-35:n tullessa. Näillä luvuilla F-35:n lentotunti saisi siis maksaa korkeintaan 28 222 euroa.

Sveitsiläiset kertovat ilmailulehti Aviation Weekin mukaan saaneensa ”sitovaa informaatiota” F-35:n lentotunnin hinnasta. Se asettuu välille 55 000–60 000 frangia eli noin 53 000–57 600 euroa. Suomalaisen F-35-lentotunnin hinta olisi siis jäämässä puoleen sveitsiläisestä.

Laskutavat vaihtelevat eri maissa, mutta näin isoa eroa on vaikea selittää tai ymmärtää. HX-leiristä vakuutettiin toistuvasti, ettei Suomi aio ostaa hävittäjiä, joilla ei ole varaa lentää. Jos niin kuitenkin kävi, ilmavoimilla on mahdollisuus laskea F-35-laivaston vuotuisia käyttökuluja lentämällä vähemmän.

Nykyisellä hävittäjäkalustolla merkittävä osa lentotunneista voidaan ja pitääkin korvata simulaattoritunneilla. Monia taktisia tehtäviä voidaan harjoitella vain simulaattorilla.

Purasen mukaan simulaattorit eivät poista lentämisen tarvetta.

”Suunnittelun lähtökohtana on lentää koneella noin sama määrä kuin nykyisin. Suomen olosuhteet ovat haastavat ja kaikkea ei voida kokea simulaattoreissa, kuten esimerkiksi G-voimat liikehdittäessä pilven sisällä. Simulaattoreilla kuitenkin lennetään jatkossa selkeästi enemmän”, Puranen, ilmavoimien ex-komentaja, kommentoi.

Siihen viittaa myös hankittavien simulaattorien määrä. Niitä ostetaan kokonaista 12 kappaletta.

Huippunykyaikaisen hävittäjän soveltuminen varusmiesten kuusen juurelta operoitavaksi on yksi yhä avoimista kysymyksistä.

Kaikkien 64:n F-35-hävittäjän on määrä saapua Suomeen vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Sitä ennen tehdään valtava rakennusurakka.

Uudet koneet edellyttävät jopa 409 miljoonan euron rakennustöitä. 389 miljoonaa käytetään lentokentillä, 20 miljoonalla rakennetaan tiloja F-35:n parissa työskentelevälle teollisuudelle.

Hurjat rakennuskulut johtuvat osittain siitä, että toisin kuin monet muut, vain yhteen tukikohtaan satsaavat F-35:n käyttäjämaat, Suomi aikoo operoida uusia koneitaan kahdesta päätukikohdasta. Tämä kalliiksi tuleva ratkaisu haiskahtaa aluepolitiikalta.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti jo yli kaksi vuotta sitten, että ”HX-järjestelmän huolto- ja ylläpitotoiminta sijoittuu eri puolille Suomea hyödyntäen Hornetille valmiina olevia rakenteita ja osaamista”.

Tositilanteessa eli sodassa Venäjää vastaan koneita ei kuitenkaan voida operoida päätukikohdista eli Siilinjärven Rissalasta eikä Rovaniemeltä. Niiden kiitotiet tuhotaan käden käänteessä ohjuksin valtaviksi soramontuiksi.

Suomen monitoimihävittäjät ovat siinä vaiheessa toivottavasti ilmavoimien hajautetun taistelutavan mukaisesti maantietukikohdissa. Sellaisista F-35:tä ei ole operoitu koskaan. Huippunykyaikaisen hävittäjän soveltuminen varusmiesten kuusen juurelta operoitavaksi onkin yksi hankinnan yhä avoimia kysymyksiä.

Iso, miljardien kokoinen kysymysmerkki on myös lopullinen hinta, johon vaikuttavat valuuttakurssit ja indeksit. Hankintahinta selviää 2030-luvun alussa, kun viimeinenkin lasku on maksettu. Käyttökustannukset tiedetään vasta käytön päättyessä noin 2060.

Kurssilaskennan perusta on euron dollarikurssi lopullisen tarjouspyynnön lähettämispäivänä 29.1.2021. Silloin yhdellä eurolla sai 1,2136 dollaria. Viime perjantaina kurssi oli 1,13 dollaria. Euro on siis heikentynyt lähes seitsemän prosenttia ja nyt sovittu 8,4 miljardin euron kauppa maksaisi tällä valuuttakurssilla jo 588 miljoonaa enemmän.

Kauppaa maksetaan Yhdysvaltain puolustushallinnolle kuukausittain yli kymmenen vuoden ajan, joten kurssit voivat heitellä molempiin suuntiin. Vallitsevassa maailmantalouden tilanteessa euron heikentyminen dollaria vastaan on kuitenkin todennäköisempi vaihtoehto kuin sen vahvistuminen.

 

Indekseillä sen sijaan lienee lähivuosina käytännössä vain yksi suunta, ylöspäin. Pitkään hiljaiseloa viettänyt inflaatio on nostamassa päätään kaikkialla, myös F-35-rahojen kannalta ratkaisevassa maassa eli Yhdysvalloissa. Uusimmat lukemat ovat jopa kuuden prosentin luokkaa.

Hankkeen yhteydessä on aiemmin kerrottu Suomen pyrkivän indeksikattoon, joka rajoittaisi indeksikulut 1,5 miljardiin euroon. Kysymykseen indeksikatosta Puranen vastaa viittaamalla perustelumuistioon.

Sen mukaan esimerkiksi pääsopimuksen eli koneiden oston indeksisidonnainen enimmäishinta on 7,6 miljardia euroa ja sopimuskaudelle indeksoitu hinta 8,9 miljardia. Hankintasopimus sisältää siis lähes 1,3 miljardin euron verran indeksikustannuksia.

Kahdessa muussa keväällä allekirjoitettavassa sopimuksessa AMRAAM-ilmataisteluohjusten indeksisidonnainen perushinta on 617 miljoonaa euroa ja indeksikustannus 84 miljoonaa euroa. Sidewinder-ohjusten perushinta on 137 miljoonaa ja indeksikustannus vajaa 17 miljoonaa euroa.

Näillä luvuilla indeksit nostaisivat hankintahintoja 12–17 prosentilla. Se merkitsee isoa pottia rahaa. Muistion mukaan näiden kolmen sopimuksen enimmäishinta on laskettu kahden prosentin vuotuisten korotusten mukaisesti. Se tarkoittaa vuosina 2022–2030 yhteensä 1 365 694 817,75 euroa.

Muistiossa ei suoraan sanota, onko tämä summa se paljon mainostettu indeksikatto vai voiko summa nousta tätäkin korkeammaksi, jos inflaatio kiihtyy riittävän paljon. Luultavasti voi. Muistiossa nimittäin kerrotaan rautalangasta vääntäen indeksien merkityksestä tällaisissa hankkeissa. Ilman niitä valmistaja yrittäisi kattaa kustannusten nousun aiheuttamat riskinsä nostamalla hintansa pilviin.

Amerikkalaiskoneet ostetaan Yhdysvaltain valtiolta niin sanotun FMS-järjestelmän (Foreign Military Sales) mukaisesti. Siinä Pentagon ostaa koneet ja muut tavarat ja palvelut omilta valmistajiltaan ja myy ne edelleen Suomelle. Pentagon ei saa kaupoista voittoa eikä tappioita. Suomi maksaa kaupan järjestelyistä Pentagonille 268 miljoonan euron palkkion. Sitäkin korjataan indeksillä.

Järjestelmä takaa Purasen mukaan sen, että Suomella eli puolustusvoimien logistiikkalaitoksella, on jättikaupassa vain yksi sopimuskumppani, Yhdysvaltain puolustushallinto. Lisäksi Suomen puolustusministeriö tekee sopimukset teollisesta yhteistyöstä koneen valmistajan Lockheed Martinin ja moottorinvalmistaja Pratt & Whitneyn kanssa.

Purasen mukaan tavoitteena on saada nimet papereihin ensi vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana. HX-organisaatio jatkaa työtään uuden kaluston käyttöönottoon saakka. Purasen oma pesti ministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtajana päättyy vuoden 2022 lopussa.