27 hukkui jäihin – 10 kohtalokasta virhettä

Jäätalvet ovat muuttuneet petollisen oikukkaiksi.

hukkumiset
Teksti
Petri Pöntinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kaksi pilkkijää hukkui jäihin Lohjalla.

Isä ja poika putosivat traktorilla jäihin ja menehtyivät Juankoskella.

Siinä tammikuun surullisia uutisia tuhansien järvien maasta. Jo vuosi 2014 oli poikkeuksellisen murheellinen talvi: 152 hukkuneesta 27 upposi jäihin.

Lähes puolet kuolleista, 13, liikkui jäällä jollain moottoriajoneuvolla. Valtaosa heikkoihin jäihin hukkuneista oli keski-ikäisiä tai sitä vanhempia miehiä.

Kokenut tamperelainen retkiluisteluyrittäjä Pekka Tyllilä erittelee syitä, miksi jäät yllättävät kokeneetkin kulkijat.

1. Epätasainen jäätyminen

”Vaihtelevina kasvihuonetalvina jäätyminen on epätasaista, myös muualla kuin virtaavissa paikoissa. Se on satunnaista, mihin syntyy heikko jää. Se voi alkaa yksittäisestä kaislasta, josta vesi menee läpi. Se laajenee pitkulaiseksi railoksi, lopulta avorailoksi. Kun sitten pakastaa ja päälle tulee vähän lunta, suomupintainen jää on petollinen ansa, esimerkiksi mönkijälle.”

2. Yllättävät virtaukset

”Leutoina, sateisina talvina virtapaikat voivat olla paljon tavallista voimakkaampia isoissa vesistöissä. Metsässä maa on roudassa, jolloin vesisade ja sulava lumi kulkeutuvat ojista ja pikkujoista järviin.”

3. Pettävät tuuliavannot

”Tuuliavannot ovat perinteisesti meri-ilmiö. Mutta kasvihuonetalvina niitä syntyy myös Etelä-Suomen suurille järville. Tuuliavannoilla ei ole mitään vakiopaikkaa, vaan ne syntyvät, mistä tuulet käyvät. Kun tällainen avopaikka jäätyy kiinni ja päälle sataa lumi, se yllättää.”

4. Vaarallinen kevätjää

”Kevätjää on kaikkein epävakain jää. Kun vesilätäköt katoavat keväällä, se on merkki, että jää vuotaa. Samalla jää puikkoontuu. Napakka pakkasyö liimaa puikot yhteen. Silloin autolla pystyy ajamaan kesämökille saareen. Mutta iltapäivällä, kun on 7-8 lämpöastetta, auto sujahtaa puikkojään läpi.”

5. Väärä asenne

”On tyypillistä, että tuntemattomalla järvellä ei ymmärretä riskejä, tutulla järvellä taas aliarvioidaan riskit, etenkin leutoina talvina. Miehet ovat tyypillisesti riskinottajia; luottavat itseensä eivätkä kysele neuvoja. Sitten edessä on jäinen miinakenttä.”

6. Ikivanhat tottumukset

”Hukkuneista iso osa on vanhempia miehiä siksi, että heillä on takaraivossa lapsuuden kokemus perinteisistä jäätalvista. He eivät ole päivittäneet tietojaan kasvihuonetalviin. Tottumus ja asennevamma on huono yhdistelmä heikoilla jäällä.”

7. Pelotteleva valistus

”Valistus on pelottelevaa, kun se pitäisi olla analyyttista. Olisi kerrottava, miksi jäät ovat heikot. Pelottelu tehoaa aikansa, mutta sitten tottumatonkin kulkija rohkaistuu, ei usko enää summittaiseen tiedotukseen, vaan pitää sitä yliampuvana. Sitten hän menee tietämättömänä jäälle – ja siinä käy huonosti.”

8. Puutteelliset turvavälineet

”Jäänaskalit eivät ole mukana. Kun näen luistelijoita, kysyn aina, missä ovat naskalit. Jos ne ovat taskussa, kerron että oikea paikka on kaulassa. Ja ne on hyvä olla kasetissa, josta ne lähtevät helposti irti tiukassa paikassa. Avolenkillinen suksisauva ei käy naskalista. Kun putoaa jäihin, sauvaa lentää kädestä 10-15 metrin päähän.”

9. Unohtunut varmistus

”Leutona talvena lumen peittämää jäätä on tutkittava koko ajan. Suksisauva ei sovellu jään paksuuden selvittämiseen. Retkiluistelijan sauvassa on minituura, vähintään tulitikun korkuinen teräskiila. Kun sen lyöntireiästä tihkuu vesi läpi, se on merkki ohuesta jäästä. Paras on jalkamiehen tuura, jolla voi lyödä kävellessään jälkiä jäähän.”

10. Heikko jään lukutaito

”Viisisenttinen teräsjää kestää kävelijän, 125 kiloa. Vaikka jää olisi lumesta puhdas, on oltava varovainen, jos jään pinnassa on korkeuseroja. Silloin on aina selvitettävä mistä muutos johtuu, ennen kuin menee paikan yli.”