Äänikirjojen rahat, osa 3: Uusi E-kirjasto tulee, miten menevät rahat?

Suomen yleisistä kirjastoista tehtiin vuonna 2022 yhteensä lähes 69 miljoonaa aikuisten ja lasten kauno- ja tietokirjallisuuden kirjoihin kohdistuvaa lainaa.

Yleisten kirjastojen tilastosta laskettavissa oleva luku on valtava. Sitä voi suhteuttaa Suomen kustannusyhdistyksen vuoden 2022 kirjamyyntitilastoihin. Niiden mukaan suomalaiset kustantamot myivät vuoden aikana yhteensä 8,7 miljoonaa painettua kirjaa.

Lainojen määrä on lähes kahdeksankertainen vuoden aikana myytyjen kirjojen määrään verrattuna. Suuruusluokkaa ei heilauta se, että lainoista kolme miljoonaa kohdistui muihin kuin suomen- ja ruotsinkielisiin kirjoihin.

Painettujen kirjojen käytössä yleiset kirjastot ovat jättitekijä.

Sen sijaan e-aineistojen eli e-kirjojen ja äänikirjojen puolella kirjastot ovat olleet vaatimaton toimija.

Viimeisimpänä tilastovuotena eli vuotena 2022 yleisistä kirjastoista tehtiin vajaat 1,6 miljoonaa e-kirjalainaa. Kirjastojen tilastoissa e-kirjoja ovat myös digitaalisesti jaeltavat äänikirjat – cd-levyillä jaeltavat äänikirjat ovat tilastoissa erikseen.

Vertailun vuoksi: suomalaiset kustantajat myivät samana vuotena pitkälti yli 17 miljoonaa yleisen kirjallisuuden e- ja äänikirjaa eli yli kymmenkertaisesti yleisten kirjastojen lainamääriin verrattuna.

E- ja äänikirjat ovat olleet vahvasti kaupallisten toimijoiden hallinnassa. Hieman kärjistäen: siinä missä painettujen kirjojen lukijat käyvät hakemassa luettavansa kirjastosta, e- ja äänikirjojen käyttäjät käyttävät kaupallista palveluntarjoajaa.

Yleisten kirjastojen käytön kuntalaiset maksavat kuntaveroillaan. Streaming-palveluiden maksut menevät palveluntarjoajille.

Kirjastojen eli kirjaston rooli kuitenkin oletettavasti kasvaa, kun valtakunnallisesti toimiva E-kirjasto aloittaa toimintansa. Uuden, Kansalliskirjaston suojissa toimivan E-kirjaston omistavat ja sitä rahoittavat kunnat, aivan niin kuin kunnat pitävät yllä fyysisten kirjojen kirjastoja.

Koko Suomen kattavan digikirjaston myötä äänikirjojen käytettävyys oletettavasti paranee selvästi kirjastojen nykyisiin palveluihin verrattuna. Tähän asti digiaineistot ovat olleet eri kirjastoissa, enemmän tai vähemmän antiikkisilla alustoilla.

Mahdollisesti myös tarjonta laajenee.

Nykyisin ainakin kaksi suurinta kustantamoryhmää eli Otava ja Werner Söderström Osakeyhtiö samoin kuin Storytelin omistamat kustantamot ovat myyneet äänikirjojensa lisenssejä kirjastokäyttöön varsin säästeliäästi. Motiivina lienee kaupallisen tarjonnan suojeleminen.

Kustantamoissa on luultavasti – ja luultavasti aiheellisesti – pelätty myös sitä, että kirjastojen hankintamäärärahojen suuntautuminen digiaineistoihin voisi olla pois painettujen kirjojen hankintamäärärahoista.

Olen käsitellyt asiaa aiemmin tässä blogitekstissä. Ei ole vielä tiedossa, myyvätkö suurimmat kustantajat äänikirjojaan E-kirjastolle, ja jos, miltä osin.

Jos tilanne säilyy nykyisellään, E-kirjaston valikoima poikkeaa huomattavasti kaupallisten palveluiden valikoimista. E-kirjaston hankintamäärärahat ja e-lainauskorvaukset kohdistuvat luonnollisesti vain niiden teosten tekijöille, joiden kirjoja on saatavilla E-kirjastossa.

Kirjastoille kustantamot myyvät digitaalisessa muodossa olevia kirjoja lisenssillä: kirjasto saa oikeuden antaa äänikirjaa lainaan. Lisenssisopimuksia on erilaisia.

Yleisin on sellainen, jossa kirjasto saa antaa lainaan kerralla enintään tietyn määrän kirjoja tietyn ajanjakson ajan. Jos lisenssi koskee esimerkiksi yhtä äänikirjaa ja on voimassa 12 kuukautta, kirja voi olla kerralla yhdellä asiakkaalla lainassa, ja yhteensä lainaajia on niin monta kuin kahdentoista kuukauden aikana kertyy.

Tällaisessa sopimuksessa kirjasto ikään kuin ostaa tietyn määrän äänikirjoja vuoden ajaksi, ja vuoden kuluttua se ostaa mahdollisesti samaa kirjaa uudelleen, ehkä eri määrän.

Vuosilisenssejä on useille kirjamäärille, ja nipussa ostettuna kirjat voivat ovat kirjastolle edullisempia. Uutuuskirjojen lisenssit ovat usein kalliimpia kuin vanhat.

E-kirjaston kotimaisten e- ja äänikirjojen toimittaja Ellibs lähestyi alkuvuonna kustantajia pyynnöllä tarjota suurempia lisenssipaketteja. Tarve on ilmeinen: kun aiemmin äänikirjoja on myyty alueellisille kirjastoyhteenliittymille kuten pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoille tai Etelä-Savon Lumpeelle, uudessa E-kirjastossa kohteena on lähes koko Suomi eli ostajia on useiden sijaan yksi.

Ellibsin ehdottamissa lisenssityypeissä yhtäaikaiset lainassa olevat kappalemäärät ovat 1, 5, 10, 20, 30 ja 50, ja kesto olisi 12 kuukautta. Kustantajat voivat tarjota E-kirjastolle myös muita malleja, esimerkiksi kirjapoolia, jokaisesta lainasta maksettavaa maksua tai pysyviä lisenssejä.

E-kirjaston ja kustantamoiden välinen rahaliikenne on yksinkertaista: kirjaston kulu on kustantamon tulo. Peruslisenssimallissa kirjastot vieläpä maksavat etukäteen toisin kuin käyttöön perustuvissa malleissa.

Kirjailijan ja kustantamon välinen rahaliikenne on yksinkertaista sekin: kirjailija saa osuutensa kustantamon nimikkeestä saamasta myyntitulosta sen mukaan, mitä kirjailija ja kustantamo ovat sopineet kustannussopimuksessa.

Kirjailijoiden tulojen kannalta kirjastojen äänikirjalainoihin tulee kuitenkin merkittävä lisä e-lainauskorvauksesta, joka koskee niin e-kirjoja kuin digitaalisia äänikirjoja. Tämän vuoden alussa voimaan astunut tekijänoikeuslain säännös vakiinnutti kirjastojen e-kirjoja ja ”e-äänikirjoja” koskevan korvauksen lainsäädäntöön.

Sanasto on yli 17 000 kirjailijaa ja kääntäjää edustava järjestö, joka saa valtiolta rahaa, jonka se edelleen jakaa tekijöille korvaukseksi siitä, että tekijöiden teoksia on lainattavissa maksutta kirjastoissa.

Vuoden 2022 lainoista maksettu lainauskorvaus oli 31 senttiä.

Viime syksynä paljon huomiota herätti keskustelu siitä, että äänikirjojen lukijat haluavat osansa lainauskorvauksesta. Neuvottelut jakosuhteesta ovat parhaillaan käynnissä.

Sanasto on päättänyt, että se maksaa kirjailijoille ja kääntäjille myös äänikirjalainoista yhtä paljon kuin fyysisten kirjojen lainoista huolimatta siitä, että myös äänikirjojen lukijat saavat pienen osan lainauskorvauksesta.

Lainauskorvaus muuttaa äänikirjan tulokalkyyliä kirjailijan osalta. Jos oletetaan, että kustantamo myisi yhden kappaleen lisenssin 12 kuukaudeksi 20 euron arvonlisäverottomaan hintaan ja kirjailijan äänikirjatekijänpalkkioprosentti olisi 20, kirjailija saisi lisenssimyynnistä neljä euroa.

Jos tuota äänikirjaa lainattaisiin vuoden aikana vaikkapa kymmenen kertaa, kirjailija saisi viime vuoden lainauskorvaussumman mukaan laskettuna siitä 3,10 euroa lainauskorvausta.

Palaan tässä sarjassa myöhemmin laskelmilla siihen, miten E-kirjasto ja kaupalliset äänikirjapalvelut vertautuvat toisiinsa kustantamon ja kirjailijan tulojen kannalta. Samoin käsittelen myöhemmin erikseen Celia-saavutettavuuskirjastoa.

Suomen Kuvalehteä kustantava Otavamedia kuuluu samaan Otava-konserniin kuin Otava-kustantamo. Kirjoittajan pääasiallinen kustantamo on Werner Söderström Osakeyhtiöön kuuluva WSOY. Kirjoittaja kustantajan ominaisuudessa myy Ellibsin kautta e- ja äänikirjoja E-kirjastolle. Kirjoittaja oli Suomen kirjailijaliiton edustajana E-kirjaston, kustantamoiden ja kirjailijajärjestöjen yhteisessä työryhmässä. Kirjoittaja on Sanaston kirjallisuuskummi eli lobbari.

Lue Äänikirjojen rahat -sarjan aiemmat osat:
Äänikirjojen rahat, osa 1: näin Bookbeat ja Storytel maksavat kustantajille

Äänikirjojen rahat, osa 2: Miten kirjailija tienaa äänikirjamyynnistä – ja miksi niin vähän?