Äänikirjojen rahat, osa 1: näin Bookbeat ja Storytel maksavat kustantajille

Äänikirjoihin liittyvien raha-asioiden ympärillä on paljon mystiikkaa, huhuja ja epätietoisuutta. Blogin sisäisessä minisarjassa pyrin avaamaan äänikirjojen rahavirtojen liikkeitä.

Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen sitä, millä perusteilla suurimmat Suomessa toimivista äänikirjajakelijoista maksavat kirjoista kustantamoille eli toisinpäin: kuinka kustantamot saavat rahaa tärkeimmiltä yleisen kirjallisuuden äänikirjajälleenmyyjiltään.

Nämä maksut ovat pohjana myös kirjailijoiden tuloille, sillä kustantamot maksavat näistä saamistaan rahoista kirjailijoille sen mukaisesti, mitä kirjailija ja kustantamo ovat sopineet kustannussopimuksessa.

Ruotsalaiset Bookbeat ja Storytel ovat suurimmat Suomessa toimivat äänikirjajakelijat. Ne tarjoavat asiakkailleen pääsyn suureen joukkoon paitsi suomalaisia myös ulkomaisia ääni- ja e-kirjoja kuukausimaksua vastaan.

Bookbeatilla on kolme eri kokoista pakettia: kympillä saa kuunnella enintään 20 tuntia kuukaudessa, viidellätoista eurolla enintään 40 tuntia ja kahdellakympillä enintään 100 tuntia kuukaudessa. Storytelillä on niin ikään kolme pakettia: 20 tuntia, 100 tuntia ja rajoittamaton, ja niiden hinnat ovat kymppi, viisitoista ja kaksikymmentäviisi euroa. Tai tarkkaan ottaen kaikki hinnat ovat yhtä senttiä vaille tasaluku Vaatehuoneen Simon tunnetuksi tekemän 99-hinnoittelun mukaisesti.

Lisäksi kummallakin palvelulla on useamman käyttäjän perheratkaisuja. Palvelut voivat tarjota alennuskampanjoita tai tarjota maksutonta tutustumisjaksoa.

Edellä mainitut kuukausihinnat ovat verollisia hintoja. Äänikirjojen arvonlisävero on sama kuin painettujen kirjojen eli tällä hetkellä kymmenen prosenttia. Niinpä kun kuluttaja maksaa palveluntarjoajalle 15 euroa, palveluntarjoaja saa siitä 13,64 euroa ja verottaja 1,36 euroa.

Perinteisessä fyysisen kirjan kaupassa kirjakauppa ostaa kustantamolta kirjoja ja myy niitä eteenpäin kuluttajalle. Pääsääntöisesti kirjakauppa ostaa kirjat omaan taseeseensa eli maksaa kustantamolle, siinä yhteydessä, kun kirjat tulevat kauppaan. Kustantamo saa rahat etupainotteisesti, ja kirjakauppa kantaa riskin siitä, menevätkö kirjat kaupaksi.

Digitaalisessa maailmassa tilanne on tyystin toinen: palvelut ostavat kirjoja kustantajilta reaaliaikaisesti käytön mukaan: kun Bookbeatin asiakas kuuntelee Siltalan kustantamaa äänikirjaa, Bookbeat ostaa kirjaa Siltalalta joka hetki, sekunti kerrallaan.

Käytännössä kuunnellut tunnit ynnätään kuukauden tai muun periodin lopussa ja raha liikkuu vasta silloin.

Minkä verran kustantamo saa, kun se ”myy äänikirjan” äänikirjapalvelulle eli yksi äänikirjapalvelun asiakas kuuntelee kirjan kokonaan (tai kaksi puoliksi, tai kymmenen yhden kymmenesosan kukin)? Vastaus riippuu kirjan pituudesta ja kustantamon ja äänikirjapalvelun välisestä sopimuksesta.

Kylmä totuus on, että äänikirjamaailmassa nobelistit ja kioskiviihde ovat samalla viivalla ja minuutit yhtä arvokkaita (riippuen toki kustantamon ja äänikirjapalvelun välisestä sopimuksesta): mitä pidempi kirja, sitä kalliimpi se on, siis sitä enemmän äänikirjapalvelu maksaa kokonaisen teoksen kuuntelemisesta ja vastaavasti kustantamo ja välillisesti kirjailija saa rahaa yhden kokonaisen teoksen kuuntelemisesta.

Bookbeat ja Storytel maksavat kustantamoille palveluissa kuunnelluista kirjoista pääsääntöisesti eri periaatteen mukaan.

Bookbeat maksaa ennalta sovitun korvauksen per kuunneltu tunti. Jos kustantamon ja Bookbeatin välisessä sopimuksessa tuo korvaus olisi vaikkapa 25 senttiä, yhden kokonaisen kymmentuntisen kirjan kuuntelemisesta Bookbeat tilittäisi kustantamolle 2,50 euroa.

Storytel sen sijaan tarjoaa tulonjako- eli revenue share -mallia, jossa kustantamot saavat tietyn prosenttiosuuden Storytelin asiakkailtaan saamista rahoista. Jakosuhde voi olla esimerkiksi 50/50, jolloin kustantamot saisivat puolet Storytelin asiakkailtaan keräämistä rahoista.

Puhdasoppisessa revenue sharessa yhtiön kuukaudessa saamat rahat kasattaisiin yhteen, päältä otettaisiin yhtiölle sopimuksissa sovittu osuus ja tavarantuottajille eli tässä tapauksessa kustantamoille jaettaisiin loput siinä suhteessa, missä niiden tavaroita on myyty eli tässä tapauksessa kirjoja kuunneltu.

Olettaa sopii, että kirjamaailmassa jotkin ovat tasa-arvoisempia kuin toiset eli suurilla kustantamoilla on vahvempi neuvotteluvoima jakelijoiden suuntaan. Siksi voi olettaa, että merkittävät kustantamot saavat neuvoteltua revenue share -mallia tarjoavilta jakelijoilta kiinteään minuuttihintaan perustuvia sopimuisia, pääsevät osalliseksi suuremmasta osasta myyntituloja kuin pienemmät tai onnistuvat neuvottelemaan myös muita sopimusehtoja.

Storytelin tilinpäätöksestä selviää, että Storytelin bruttokate oli viime vuonna 43 prosenttia. Mutkia suoristaen Storytel on maksanut kustantamoille lähes 60 prosenttia asiakkailtaan saamistaan rahoista. Tämä luku koskee Storytelin koko streaming-liiketoimintaa. Pohjoismaiden streaming-toiminnan bruttokate oli 42 prosenttia.

Mallit eroavat toisistaan riskinkantomielessä. Jos äänikirjapalveluntarjoaja olisi saanut tehtyä kaikkien käyttämiensä kustantamoiden kanssa revenue share -sopimuksen ja vieläpä kaikkien kanssa samalla prosentilla, se tietää ennalta, kuinka suuren osan laskutuksestaan se saa omaan käyttöönsä ja omien kulujensa kattamiseen kuten henkilökuntansa palkkoihin ja markkinointiin.

Seuraavan kuukauden laskutus on jatkuviin sopimuksiin perustuvassa bisneksessä varsin ennustettavaa.

Vastaavasti kustantamo ei tiedä ennalta, minkä verran se saa kirjasta tai kuunnellusta tunnista. Puhtaassa revenue sharessa ilmaisjaksolaisista ei kerry jaettavaa, ja rajattoman kuuntelun rajattomuutta hyödyntävät asiakkaat painavat keskituntihintaa alaspäin.

Tulonjakomallia käytettäessä korkean minuuttihinnan perään haikailevien kustantajien kollektiivinen toive voisi olla, että asiakkaat kyllä maksavat isosta paketista mutta kuluttavat tunteja vähän.

Kiinteää hintaa kuunnelluista tunneista maksava palveluntarjoaja taas tietenkin kantaa itse tarjousjaksojen kustannukset ja riskin siitä, että jotkut asiakkaat kuuntelevat paljon. Bookbeat lopettikin rajattoman palvelun tarjoamisen. Se epäilemättä toi yhtiölle bruttokatetasollakin tappiollisia asiakkaita.

Käytännön euroissa erot eivät välttämättä ole niin suuret kuin mallien filosofiassa.

Jos kiinteää tuntihintaa maksava palveluntarjoaja maksaa kustantamoille vaikkapa 25 senttiä per kuunneltu tunti ja asiakkaalla on käytössään 15 euron hintainen 40 tunnin paketti, josta hän käyttää keskimäärin 30 tuntia, äänikirjapalvelu saa asiakkaaltaan 13,64 euroa kuukaudessa. Kustantamolle palvelu maksaa oletuksien mukaisesti 7,50 euroa. Tällöin äänikirjapalvelun bruttokatteeksi tulisi 45 prosenttia.

Kustantamot ja varsinkaan äänikirjapalvelut ovat ymmärrettävästi nihkeitä avaamaan tekemiään sopimuksia, ja tässä esitetystä ideaalistetusta tilanteesta on varmasti poikkeuksia. Kustantamot ovat voineet myös sopia palveluiden kanssa eri kirjojen erilaisista tuntihinnoista tai prosenttiosuuksista, tai siitä, että uutuusteosten tuntihinta on korkeampi.

Suomen Kuvalehteä kustantava Otavamedia kuuluu samaan Otava-konserniin kuin kirjankustantamo Otava. Otava omistaa Storyteliä. Kirjoittaja omistaa Storyteliä. Hänen pääasiallinen kustantamonsa on WSOY, joka kuuluu Bonnier-konserniin samoin kuin Bookbeat-äänikirjapalvelu.