Äänikirjojen rahat, osa 2: Miten kirjailija tienaa äänikirjamyynnistä – ja miksi niin vähän?

Äänikirjasta kaunokirjailijalle maksettiin vuonna 2022 keskimäärin 63 senttiä, kertoo Kirjailijaliiton tulotutkimus. Tietokirjailijoilla äänikirjamyynnin mediaanipalkkio oli vastaavasti 99 senttiä, minkä kertoo Tietokirjailijoiden viime vuonna teettämä vastaava tulotutkimus.

Pieniä ovat eurot verrattuna vaikkapa siihen, että painetun kirjan osalta vastaavat luvut ovat Kirjailijaliiton selvityksessä 2,68 euroa ja Tietokirjailijoiden selvityksessä 3,00 euroa. Luvut ovat kyselytutkimuksessa saatujen vastausten mediaaniarvoja eli havainnoista keskimmäisiä.

Miksi äänikirjoista tulevat eurot ovat niin pieniä, ja mikä niihin vaikuttaa?

Tekijöitä on neljä: kustantamon ja jälleenmyyjien väliset sopimukset, kirjan pituus, myynnin rakenne sekä kirjailijan ja kustantamon välinen sopimus.

Äänikirjojen rahavirtoja käsittelevän sarjan ensimmäisessä osassa käsittelin sitä, kuinka kaksi suurinta Suomessa toimivaa äänikirjapalvelua ostaa kirjoja kustantamoilta. Kauppaa käydään sekä kiinteällä kuunnellusta tunnista maksettavalla korvauksella että äänikirjapalvelun asiakkailtaan saamaan rahaan suhteutetulla korvauksella.

Äänikirjapalveluille tapahtuvassa myynnissä kauppatavarana on kuunneltu aika. Suora seuraus tästä on se, että pitkät kirjat ovat kalliimpia kuin lyhyet, jos muut asiat pysyvät muuttumattomina.

Fyysisen kirjan kaupassa 500-sivuisen romaanin hinta ei yleensä ole viisinkertainen 100-sivuiseen pienoisromaaniin verrattuna, mutta kun tunteja myydään, silloin näin on. Aikaan perustuvan hinnoittelun vuoksi erot yksittäisten kokonaisten äänikirjojen hinnoissa ovat suuria, vaikka kumpaakin myytäisiin samalla tuntihinnalla.

Kustantamon neuvotteluvoimasta ja -taidosta riippuu, miten ja kuinka paljon se saa äänikirjapalvelulta kuunnellusta tunnista. Omaa lompakkoaan maksimoiva kustantamo pyrkii tietysti saamaan mahdollisimman paljon rahaa itselleen ja samalla kirjailijalle.

Suurimmat äänikirjapalvelut ovat äänikirjojen tärkein myyntikanava, mutta eivät suinkaan ainut. Kustantamot myyvät äänikirjoja myös sellaisille vähittäismyyjille, jotka myyvät niitä eteenpäin kappaleittain.

Tällainen kauppa vertautuu painettujen kirjojen kauppaan. Myyntihinta on sovittu jokaiselle kappaleelle erikseen, ja vähittäismyyjä maksaa kustantamolle jälkikäteen toteutuneen myynnin mukaan.

Yksittäiskappalekaupassa myyntihinta on tyypillisesti selvästi korkeampi kuin myynnissä äänikirjapalveluille mutta yleensä matalampi kuin fyysisen kirjan myyntihinta kirjakaupalle tai muulle vähittäiskaupalle.

Kustantamot myyvät äänikirjalisenssejä myös kirjastoille. Käsittelen kirjastomyyntiä myöhemmin tässä sarjassa.

Se, kuinka äänikirjan myynti jakautuu äänikirjapalveluiden tuntiperusteisen myynnin, yksittäisten äänikirjojen myynnin ja kirjastolisenssien myynnin välillä, vaikuttaa selvästi siihen, mikä on keskimäärin yhden äänikirjan myyntihinta.

Huomata toki täytyy, että yksittäiskappaleen myynnissä äänikirja siirtyy loppuasiakkaan omistukseen, ja hän voi kuunnella sitä kuinka monta kertaa tahansa, kun taas äänikirjapalvelluissa jokainen uusi kuuntelu on uusi myynti. Tämä selittää esimerkiksi suosittujen satukirjojen menestyksen vuoden myydyimpien kirjojen listalla: samaa kirjaa saatetaan luukuttaa äänikirjapalvelusta illasta toiseen.

Äänikirjapalvelussa sama kuluttaja saattaa ”ostaa” saman kirjan useita kertoja. Kustantaja ja siten yleensä myös kirjailija saa rahaa jokaisesta kaupasta.

Kirjastolisenssissä yhdellä yhtäaikaisella lisenssillä kirjalle voi tulla ja epäilemättä tuleekin useita kuulijoita, eikä heistä tule enää uutta myyntituloa kustantamolle – mutta tulee kirjailijalle, tosin eri mekanismin kautta.

Kustantamo saa äänikirjasta myyntituloa eri lähteistä, ja kirjailija saa osansa tuosta potista sen mukaan, mitä hän ja kustantamo ovat sopineet kustannussopimuksessa. Yleisesti sovitaan prosenttiosuusjaosta: kirjailija saa tietyn prosenttiosuuden kustantamon saamasta myyntitulosta.

Tällöin kirjailijan ja kustantamon taloudellinen etu yksittäisen kirjanimikkeen kohdalla on sama: mitä enemmän myyntituloa kustantamo saa kirjasta, sitä enemmän saa myös kirjailija.

Kirjailijaliiton tulotutkimuksen mukaan äänikirjojen keskimääräinen tekijänpalkkioprosentti 17 on selvästi pienempi kuin painetun teoksen keskimääräinen tekijänpalkkioprosentti 21. Tietokirjailijoiden vastaavan tutkimuksen mukaan vastaavat prosentit ovat äänikirjan osalta 18 ja painetun kirjan osalta 20.

Keskimäärin kirjailijat siis myyvät kustantamoille äänikirjaoikeuksia edullisemmin kuin painettujen kirjojen oikeuksia, tai toisin päin käännettynä kustantamot haluavat maksaa niistä vähemmän. Tietokirjailijat antavat kustantamoille äänikirjoista keskimäärin noin kymmenen prosentin ja kaunokirjailijan keskimäärin noin kahdenkymmenen prosentin alennuksen painetun kirjan oikeuksiin verrattuna.

Etenkin myytäessä äänikirjoja tuntiperusteisesti äänikirjapalveluille keskimääräisen kirjan ”myyntihinta” on selvästi pienempi kuin painetun uutuuskirjan myyntihinta kirjakaupalle. Myös yksittäin myytäessä äänikirjasta tavataan saada vähemmän rahaa kuin painetusta kirjasta.

Äänikirjojen kappalemääräiset myynnit, kun myynniksi lasketaan jokainen kuuntelu äänikirjapalvelussa, ovat suuria. Koska äänikirjojen myynti painottuu äänikirjapalveluihin, joista yhdestä myydystä kirjasta maksetaan vähiten, äänikirjan keskimääräinen myyntihinta on selvästi pienempi kuin painetun uutuuskirjan myyntihinta.

Sen lisäksi että kustantamo saa keskimäärin yhdestä myydystä äänikirjasta selvästi vähemmän kuin painetusta kirjasta, kirjailijat saavat kustantamojensa kanssa solmimiensa sopimusten perusteella tuosta summasta keskimäärin pienemmän osuuden kuin painetun kirjan myynnistä saatavasta eurosta.

Kun keskimäärin pienemmästä summasta ottaa keskimäärin pienemmän osuuden, lopputulos on entistä pienempi.

Lue lisää: Äänikirjojen rahat, osa 1: näin Bookbeat ja Storytel maksavat kustantajille