Tiananmen on vaiettu verilöyly

Kiina
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tiananmenin yhteenotoista on kulunut 20 vuotta. Kuolleiden omaiset vaativat Kiinan johtoa kertomaan lopultakin totuuden.

Mies vastustamassa tankkeja 1989
Tiananmenin tapahtumien symboliksi nousseessa kuvassa mielenosoittaja uhmasi tankkeja Peking-hotellin edessä. Tankit yrittivät ohittaa miehen, muttä tämä siirtyi toistuvasti niiden eteen. Mies myös kiipesi etummaisen tankin päälle. Sivulliset vetivät miehen lopulta sivuun. Kuva Jeff Widener / AP / Lehtikuva

Tuulenvire huojuttaa Muxidin sillan alla virtaavan Yongding-joen rantapenkereen puita. Nuori liikennepoliisi nojaa sillan kaiteeseen, seuraa ohi matelevaa liikennettä ja sylkäisee aamuauringon lämmittämälle asfaltille.

Tasan 20 vuotta sitten samalla paikalla lojui 21-vuotiaan liiketalousopiskelijan Wu Xiangdongin ruumis. Kiinan kansanarmeija oli avannut tulen omiaan kohtaan tukahduttaakseen demokratiaa vaativat mielenosoitukset. Alue oli yksi Tiananmenin yhteenottojen verisimmistä näyttämöistä.

“Sitä päivää on mahdotonta unohtaa,” kertoo Wu Xiangdongin äiti Xu Jue kaataessaan teetä lasimukeihin lähellä Muxidia sijaitsevassa kodissaan. Hän kuuluu Tiananmenin äidit -nimiseen järjestöön, joka on kaikki nämä vuodet vaatinut julkista selvitystä tapahtuneesta – turhaan.

Xu Jue muistaa kesäkuun kolmannen päivän vuonna 1989 kuin eilisen. Wu Xiangdong lähti illalla saattelemaan tyttöystävänsä kotiin.

“Kun poikaamme ei kuulunut takaisin lähdimme mieheni kanssa etsimään häntä”, Xu Jue kertoo. Vanhemmat odottivat kadulla koko yön, mutta Wu Xiangdongia ei näkynyt.

Aikaisin seuraavana aamuna Xu Jue pyöräili Tiananmenin eli Taivaallisen Rauhan aukion pohjoispuolitse kulkevalle Chang An kadulle. Aamuaurinko paljasti lohduttoman näyn.

“Katu oli veren raidoittama ja sotilaita oli kaikkialla”, nainen muistelee. Tankkien murskaamia ihmisiä makasi kadun varrella, liikkeiden ikkunat oli ammuttu rikki. Luotien lävistämiin seiniin oli maalattu fasismin vastaisia iskulauseita.

Sairaala toisensa jälkeen täyttyi kuolleista, loukkaantuneista ja perheenjäseniään etsivistä. Samaan aikaan armeija oli jo aloittanut ruumiiden hävityksen. Verilöylyn todistusaineisto tuli tuhota mahdollisimman pian.

Xu Jue alkoi käydä läpi sairaaloiden seinille liimattuja nimilistoja ja ensiapuosastojen eteen kasattuja ruumiita. Lopulta pojan ruumis löytyi Fuxin sairaalan pihalta, polkupyörätelineiden päältä, kymmenien muiden kuolleiden joukosta.

“Se hetki muutti elämäni”, Xu Jue sanoo.

Valoa tunnelin päässä

Tiananmenin tapahtumat muuttivat myös hallituksen suhtautumisen poliittisiin uudistuksiin.

“Mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen oli kenties suurin virhe kommunistisen puolueen historiassa”, toteaa Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian tutkija Zhang Boshu.

“Hallitus elää yhä Tiananmenin varjossa”, hän lisää.

Tapahtuneesta puhuminen on maan johtajille yhä erittäin vaikeaa. “Asiasta vaietaan, sillä hallitus ei ole vielä päättänyt aloittaa poliittisia uudistuksia”, tutkija kertoo.

Jos vapaa keskustelu Tiananmenistä sallittaisiin, tulisi hallituksen myös kohdata kansan

Xu Jue

keskuudesta nouseva paine. Siihen ei olla vielä valmiita. Lisäksi monella nykypäivän johtajalla on yhä henkilökohtaisia kytköksiä aukion tapahtumiin.

1,3 miljardin asukkaan autoritaarisella maalla on yhä pitkä matka Tiananmenin opiskelijoiden vaatimaan kansanvaltaan, mutta tunnelin päässä on valoa. Vallitsevaa systeemiä voitaisiin toki jatkossakin hienosäätää muuttuvien olosuhteiden mukaan, mutta yhteiskuntarauhan ylläpitäminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi.

“Kiinan nykyisellä poliittisella systeemillä ei ole tulevaisuutta, ja se lopulta syrjäytetään”, Zhang Boshu arvioi. Mutta milloin ja miten muutos tapahtuu, on vaikea ennustaa.

“Puolueen sisäisten uudistusmielisten voimien tulisi yhdistyä muutosta vaativan kansalaisyhteiskunnan kanssa. Näin voisimme luoda demokratian peruspuitteet 20 vuodessa”, tutkija visioi.

Hallituksen arvostelu johtaa yhä vaikeuksiin. Myös suorapuheisia Tiananmenin äitejä häiritään jatkuvasti. Xu Juen kodin ulkopuolella partioi poliiseja ja puhelinta kuunnellaan. “Hallitus haluaisi että unohtaisimme kaiken, mutta emme voi”, hän kertoo. “Heidän tulisi kertoa totuus tapahtuneesta.”

Pienikokoisen naisen puhe kiihtyy, hento ääni on uhmakas. “En pelkää hallitusta. Haluan vapautta ja demokratiaa, aivan kuten Tiananmenin mielenosoittajatkin”, sanoo Xu Jue.

“Ehkä minutkin vielä pidätetään, mutta vasta kuolema saa minut vaikenemaan.”

Mikä mielenosoitus?

Salaamalla kevään 1989 todelliset tapahtumat hallitus on pitänyt huolen siitä, ettei suurin osa kansasta tiedä vieläkään totuutta myös Wu Xiangdongin hengen vaatineesta joukkomurhasta. Lisäksi Kiinan isänmaalliset nykynuoret ovat viime aikoina keskittyneet enemmän bisnekseen kuin politiikkaan.

Muxidin sillalla yliopistolle matkaa 20-vuotias tietojenkäsittelyn opiskelija Chen Si Yu. “Mikä, Tiananmenin mielenosoitus?” nuorimies kysyy. “Ja vuosi oli…1989?”

Si Yu raapii päätään. Kasvoille nousee pahoitteleva hymy. “Tiedän, että jotain silloin tapahtui. Mutta en ole ihan varma mitä.”

Muutosta vaati yli miljoona

Demokratiaa, lehdistönvapautta ja loppua maata piinaavalle korruptiolle vaativa protestiliike oli alkanut muhia kaupungin yliopistoissa jo kesällä 1988. Talven mittaan soraääniä vahvisti inflaation aiheuttama talousahdinko.

Lopullisen sysäyksen mielenosoituksille antoi puolueesta eroamaan pakotetun, uudistuksia ajaneen kommunistisen puolueen entisen pääsihteerin Hu Yaobangin kuolema huhtikuussa 1989.

Opiskelijat kokoontuivat Taivaallisen Rauhan aukiolle suremaan menetettyä esikuvaa ja vaatimaan poliittisia uudistuksia. Pian tukimielenosoituksia järjestettiin myös muissa Kiinan suurissa kaupungeissa.

Toukokuun loppupuolella Pekingin kaduilla marssi kaupunkiin asetettua poikkeustilaa uhmaten jo yli miljoona mielenosoittajaa.
Kesäkuun kolmantena kansanarmeijan sotilaat saartoivat opiskelijoiden valtaaman Taivaallisen Rauhan aukion. Yhteenotot mielenosoittajien ja sotilaiden välillä yltyivät, kunnes armeijan joukot avasivat tulen asukkaita vastaan.

Pääministeri Li Pengin johtama hallitus ilmoitti väkivaltaisten huligaanien hyökänneen sotilaiden kimppuun. Käynnissä sanottiin olevan yritys kaataa Kiinan kansantasavalta, ja vastavallankumouksellinen kapina oli nujerrettava voimalla.

Arviot kuolleiden määrästä vaihtelevat suuresti. Hallituksen mukaan kuolleita oli 241, paikalla olleiden ja ensiapua antaneiden järjestöjen mukaan uhreja oli useita tuhansia.

Kiinan johtajat ovat puolustelleet mielenosoitusten tukahduttamista. Kovien otteiden on sanottu olleen välttämättömiä talouskasvun edellyttämän yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi. Hallitus kieltäytyy muuttamasta virallista kantaansa, eikä julkista keskustelua tapahtuneesta edelleenkään sallita.

Dui Hua-ihmisoikeusjärjestön mukaan vangittuina on yhä noin 30 entistä opiskelijajohtajaa.

Teksti Sari Autio, Peking
Alempi kuva: Wu Xiangdongin äiti Xu Jue Kuva Sari Autio