Kaksi tapaa epäonnistua

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Koronaepidemian alkuvaiheessa olin kauhuissani Ruotsin koronastrategiasta. Kuulosti hullulta tehdä juuri päinvastoin kuin koko muu maailma ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy pelkillä suosituksilla.

Sen jälkeen ajattelin, että olin varmaan väärässä. Ruotsalaisethan pärjäävät aina. He olivat oikeassa esimerkiksi silloin, kun jättäytyivät pois eurosta – siitä on seurannut Ruotsille pelkkää hyvää. Ruotsin johtajilla on todistetusti oiva taktinen vaisto, ja he tuntuvat aina tietävän, mikä on Ruotsille edullisinta.

 

Korona saapui Venäjälle verraten myöhään. En uskonut Putinin väitteisiin, että Venäjä oli turvassa. Ajattelin silti, että ehkä korona ei leviä samalla lailla kuin lännessä. Venäjällä vanhukset evät liiku ulkona niin paljon. Vanhoja ihmisiä on ylipäänsä vähemmän kuin lännessä, koska varsinkin miesten keskimääräinen elinikä on huomattavasti lyhyempi.

Nyt Ruotsin kuolinluvut ovat väestöön suhtautettuina saavuttaneet maailman huipun. Venäjä on maailman tartuntaluvuissa kolmossijalla, ja epidemian huippu voi olla vielä saavuttamatta.

 

Ruotsi ja Venäjä ovat yhteiskuntina toistensa ääripäitä. Molemmat ovat nyt suurissa vaikeuksissa.

Ruotsi siksi, että ei ole haluttu kajota ihmisten vapauteen. Ruotsissa yksilön vapaus on kaikki kaikessa. Venäjä siksi, että ihmisten vapauden rajoittaminen on ainoa käytössä oleva keino. Se kun on avoimesti autoritäärinen maa, jossa yksilön vapaus on aina toissijainen.

Ruotsin sairaanhoito on maailman huippua. Siksi Ruotsilla on ollut tähän asti varaa hoitaa koronapotilaita. Venäjän sairaanhoito on pahasti rappiolla, eikä varsinkaan aluehallinnolla ole resursseja hoitaa koronapotilaiden suurta määrää.

Ruotsissa ei muuteta strategiaa vaan toivotaan, että tartuntojen määrä jossain vaiheessa laskee ja saavutetaan joukkoimmuniteetti. Venäjällä ei ajatella muuta kuin vallanpitäjien pysymistä vallassa. Siksi yhteiskunta avataan samassa tahdissa kuin lännessä, vaikka Venäjä on aivan eri epidemian vaiheessa. Kremlissä pelätään, että muuten talous romahtaa ja ihmiset voivat alkaa kapinoida avoimesti.

Ruotsissa enemmistö edelleen tukee hallitusta ja Folkhälsomyndigheteniä. Venäjällä kukaan ei koskaan luota hallitukseen.

 

Mitä johtopäätöksiä tästä voi vetää?

Ruotsilla oli kaikki edellytykset pärjätä koronataistelussa, mutta se näyttää kompastuneen siihen, että luottamus viranomaisiin ja asiantuntijoihin oli liian suuri. Venäjällä ei ollut käytännössä edellytyksiä pärjätä, koska sen hallinto on liian heikko ja alueet liian köyhiä ja korruptoituneita.

Käsitys, että autoritaarisilla mailla olisi paremmat edellytykset koronataistelussa, on siis väärä. Mutta ajatus, että demokratia ei voi tehdä virheitä, on yhtä lailla virheellinen.

Olen melko varma, ettei Ruotsin valtionepidemiologi Anders Tegnell koskaan tunnusta tehneensä virhettä. Hänen koronastrategiastaan on tullut arvovaltakysymys ei pelkästään hänelle itselleen vaan koko hallitukselle sekä monelle ruotsalaisille henkilökohtaisesti.

Tegnell on hyvin suosittu kansan parissa, kulttihahmo, jonka kuvalla myydään t-paitoja ja jota edelleen ylistetään lehtien palstoilla.

Venäjällä johtajien ei tarvitse tunnustaa virheitään. Vaalit eivät ole oikeita vaaleja, ja johtajat tietävät joka tapauksessa pysyvänsä vallassa. Mutta Putinille mielipidemittaukset ovat tärkeitä ja nyt suosio on selvästi laskemassa. Putin yrittää estää tämän sysäämällä kaiken vastuun kuvernööreille. Se on strategia, joka toimii huonosti.

 

Saan jatkuvasti viestejä venäläisiltä ystäviltäni, joiden mielestä koko korona on liioiteltu asia. Kuten Venäjällä on tapana, etsitään salajuonia ja keskustellaan siitä, kuka tästä koronasta hyötyy.

Mutta koronalla ei ole mitään tarkoitusta. Virus etsii mahdollisuuksia pysyä hengissä, ja kun niitä ei enää ole, se kuolee.

Strategioita tämän tuloksen saavuttamiseksi on useampia. Edellytykset ovat toimiva sairaanhoito ja demokraattinen järjestelmä, sekä kaikesta päätellen myös tietty varovaisuus valitun strategian toteuttamisessa.