Pakoon mätää järjestelmää
Poistuimme perheeni kanssa Venäjältä koronaviruksen takia. Emme paenneet niinkään tarttuvaa tautia kuin tilannetta, jossa maasta olisi vaikea päästä pois.
Olimme jo syöneet illallisen kotonamme Pietarissa, kun puhelin alkoi piipata.
”Avaa uutiset. Teidän kannattaa lähteä nyt.”
Avasin netin. Suomi oli julistanut poikkeustilan.
Soitin ystäväni paikalle, ostin junaliput ja aloin kerätä tavaroita. Olimme jo aiemmin käyneet eläinlääkäriasemalla saadaksemme venäläisen todistuksen siitä, että koiramme on terve ja matolääke on otettu. Jotta pääsisimme Suomen rajan yli koiran kanssa, pitäisi vielä saada EU-todistus. Sen voi antaa vain valtiollinen eläinlääkärivirasto, jolla on toimisto rautatieaseman vieressä. Ystävä tuli ja meni koiran kanssa toimistoon siksi aikaa kun pakkasimme.
Puolen tunnin kuluttua tuli viesti. ”Toimistolla on tauko. Se on kiinni vielä puoli tuntia.”
Katsoin kelloa. Jos toimisto olisi todella kiinni vain puoli tuntia, ehtisimme saada todistuksen. Jos ei, niin mitä tekisin koiran kanssa? Jättäisinkö sen ystäväni luokse Pietariin?
Tilasin taksin rautatieasemalle. Autossa sain kaveriltani viestin, että toimisto oli edelleen kiinni. Kukaan ei ollut vastannut, kun hän oli soittanut ovikelloa.
Kirosin.
Kymmenen minuutin päästä tuli taas viesti. ”Olen sisällä.”
Ovikello ei ollut toiminut, mutta sinnikäs ystäväni oli koputtanut toimiston ikkunaan ja päässyt sisään. Kun tulimme perille, hän odotti koiran kanssa arvokas paperi muovitaskussa.
Istuessani junassa perheen ja koiran kanssa minua hävetti. Ajattelin ihmisiä, jotka pakenevat sotaa. Me pakenimme vain virusta, joka valtaosassa tapauksista ei ole hengenvaarallinen nuorille ja terveille.
Emmekä itse asiassa paenneet niinkään itse virusta kuin tilannetta, jossa olisi ehkä hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta päästä maasta pois. Ei ole tiedossa, mitä Venäjän viranomaiset tekevät, jos täydellinen katastrofi puhkeaa.
Korona jakaa venäläiset kaverini kahteen leiriin. Toisten mielestä koronan vaaraa on liioiteltu ja paniikkia lietsotaan turhaan. Toista mieltä oleva taas kysyi minulta heti, että mitä ihmettä vielä teette Venäjällä. Hän kehotti meitä lähtemään Suomeen seuraavalla junalla, sillä Venäjän terveydenhuollon tilanne on tiedossa.
Myös ystäväni Suomessa ovat olleet kahta mieltä. Facebookissa toinen ryhmä paasasi heti, että Suomen pitää ryhtyä paljon kovempiin toimiin. Toinen taas jakoi tietoa siitä, miten paljon ihmisiä maailmassa kuolee päivittäin tavallisiin sairauksiin, joista kukaan ei puhu.
Ymmärrän molempia ryhmiä. Nykyisessä tilanteessa on mahdotonta tehdä kaikki oikein ja oikeaan aikaan. On haitallista tehdä liian paljon. Mutta kaikkein haitallisinta on kuitenkin tehdä liian vähän.
Tiukan paikan tullen on parempi olla maassa, jossa viranomaiset eivät valehtele.
Vielä ei tiedetä, miten hyvin Suomen terveydenhuolto suoriutuu kriisistä. Ymmärrän, että meilläkin ihmisiä voi kuolla siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä ei pystytä hoitamaan vuodepaikkojen tai hengityskoneiden loputtua. Sen kuitenkin tiedän, että Suomen viranomaisilla ei ole rutiininomaista tottumusta valehteluun. Korona-aikoina juuri tämä tekijä on kaikkein ratkaisevin.
Venäjän terveydenhuolto ei kaikilta osin ole rappiolla. Suurissa kaupungeissa on hyviä sairaaloita ja ammattimainen lääkärikunta. Mutta ihmisten perusluottamus järjestelmään puuttuu. Sen sijaan järjestelmä käyttää voimaa, ja kansa kokee olonsa uhatuksi.
Amurin alueella on vangittu nainen, joka poliisin mukaan levittää perättömiä tietoja koronasta. Matkustaja, joka palaa korona-alueelta ja rikkoo karanteenisääntöjä vastaan, voi saada vankilatuomion. Kukaan ei luota testeihin.
Myös demokratiassa ihmisiä kuolee epidemioihin. Viranomaiset tekevät virheitä. Asiantuntijat erehtyvät. Mutta oleellista tietoa ei kätketä, ja tavoite on epidemian pysäyttäminen eikä omien virheiden piilottaminen. Tämä on suurin ero demokratian ja autoritaarisen valtion välillä.
Kiina onnistui lopulta pysäyttämään epidemian, mutta energiaa tuhlattiin alussa koko ongelman kieltämiseen. Jos olisi vain keskitetty itse sairauteen, voi olla, ettei se olisi ehtinyt levittäytyä maailmaan.
Tiukan paikan tullen on parempi olla maassa, jossa viranomaisiin voi luottaa. Siksi tuntui hyvältä, kun ylitimme Suomen rajan.
Kirjoittaja on Dagens Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.