Peter Nygårdin Bahaman-koti paloi: Tällainen oli liikemiehen ”ihmeellinen maailma”

Ulkomaat 14.11.2009 20:43

Peter Nygårdin Bahaman-koti paloi yhtä taloa lukuun ottamatta maan tasalle. Liikemiehen unelma-alueen Nygård Cayn palosta kertoi Ilta-Sanomat 13. marraskuuta.

”Se oli elämäni kamalin yö. Olen rakentanut aluetta 20 vuoden ajan. Se on ollut pikkupojan unelmani, mutta nyt tuo unelma on tuhoutunut. Käsittääkseni vain sementtiosat ja kehykset ovat jäljellä”, Nygård kertoi Ilta-Sanomille.

Suomen Kuvalehden toimittaja Pekka Anttila ja valokuvaaja Markku Niskanen vierailivat Nygårdin Bahaman-kodissa vuonna 2000. Tuolloin Nygårdin 14000 neliön talo oli yksi maailman suurimmista yksityisasunnoista – suurempi kuin Bill Gatesilla.Suomen Kuvalehti helmikuussa 2000

”Tämä on elämässäni ainoa asia, jonka kautta voin nauttia varallisuudestani”, Nygård sanoo jutussa, joka on kertomus paitsi liikemiehen unelmasta myös hänen henkilökuvansa.

Alla juttu, jonka voit lukea myös tästä pdf-muodossa (4 M).

Peter Nygårdin ihmeellinen maailma

(Juttu on alun perin julkaistu Suomen Kuvalehdessä 8/2000.)

Monimiljonääri Peter Nygård tunnetaan Suomessa lähinnä playboyn maineestaan. Pohjois-Amerikassa hän on arvostettu liikemies, joka pyörittää miljardien liiketoimintaa ja rakentaa Bahamalla ihmelinnaansa.

Karibianmerellä sijaitsevan Bahaman Uuden Provinssin saaren ilta on kääntymässä mustanpuhuvaksi yöksi. Turvatarkastuksen jälkeen pieni tie alkaa kiemurrella miljonäärien asuinalueena tunnetun Lyford Cayn alueella. Vain muutama valo loistaa korkeiden aitojen ja tiheiden pensasmuurien takaa.

Tie päättyy tiheään puusäleaitaan, jonka jälkeen silmien eteen avautuu hätkähdyttävä näkymä. Suoraan edessä nousee taivasta kohden valtava Tikalin maya-pyramidia muistuttava raunio, jonka portailla roihuavat kymmenet tulipadat.

Oikealla kohoaa valtava viidakkomajojen kylä, jossa 16 erikokoista cabanaa, vierasmajaa, on rakennettu limittäin toistensa ympärille. Osa niistä roikkuu teräsketjujen varassa meren päällä.
Vasemmalla sijaitsee huvipursisatama, uimarantoja, tenniskenttä sekä suuri valaistu pala Berliinin muuria. Joka puolella vierailijaa tarkkailevat Nygårdin omassa kivitehtaassa rakennetut maya-teemaa noudattavat kotkat, leijonanpäät ja toteemipaalut.

Kaiken ylle kohoaa kymmenistä kaiuttimista pauhaava Sibeliuksen Finlandia, joka seuraa kävelijää joka puolelle niemeä.

Tunnelma on epätodellinen ja mystisyys vain lisääntyy, kun raunioiden keskeltä astelee rauhallisesti pitkätukkainen Peter Nygård kädessään radiopuhelin, josta hän ei luovu hetkeksikään.

Menestynein siirtolainen

Kymmenessä vuodessa Nygård on rakentanut fantasiamaailmansa Nygård Cayn tyhjästä. Karu kahden hehtaarin koralliniemi on muuttunut maanpäälliseksi paratiisiksi, jossa on oma vedenpuhdistamo, bensa-asema, lasileikkaamo ja viiden tähden keittiö. Savusaunan lauteilta pääsee hyppäämään suoraan syvään porealtaaseen, josta voi sukeltaa saunan seinän alitse ulkopuolella sijaitsevaan toiseen porealtaaseen.

Hän kaappasi niemen itselleen tarjouskilpailussa, johon osallistui toistakymmentä Bahamalla asuvaa miljonääriä. Kun muut jättivät kilpailuun yhden tarjouksen, Nygård tehtaili niitä kolme. Kilpailun voitti lopulta se, jossa hän ilmoitti tarjoavansa 50 000 dollaria enemmän kuin korkein tarjous.

Mutta mikä mies on ”noin” 58-vuotias Peter Nygård? Suomessa hänet tunnetaan lähinnä juorulehtien sivuilta, Kanadassa hän on arvostettu liikemies, jonka vaatteita myydään kaikissa tavarataloissa. Hän on muun muassa saanut Kanadan korkeimman siviilille myönnettävän kunniamitalin ja valittu maan menestyneimmäksi siirtolaiseksi. Yhdysvalloissa hänen nimikkokokoelmansa on päässyt superkalliista vaatteista tunnetun Saks Fifth Avenuen hyllyille.

Viiva vedessä

Varhain aamulla Nygård tapaa arkkitehtinsä hiekkarannalla. Nygård on pyrkinyt tekemään yhtiöstään täysin paperittoman, kaikki yhteydenpito tapahtuu sähköisesti. Arkkitehdilleenkin hän piirtää kaikki suunnitelmansa kepillä rantahiekkaan. Pian seuraava aalto pyyhkii sen mukanaan koboltinsiniseen mereen ja suunnitelma jää elämään arkkitehdin mieleen.

Samalla tavalla Nygård on suunnitellut koko 14 000 neliön fantasiamaansa. Hänen ”viidakkolinnakkeensa” on yksi maailman suurimmista yksityisasunnoista. Esimerkiksi Microsoftin perustajan Bill Gatesin futuristinen talo Seattlessa on kaksi kertaa pienempi.

Lyhyitä puhelinneuvotteluita lukuun ottamatta Nygård käyttää koko päivän luomuksensa rakentamiseen. Puhelimellaan hän pitää yhteyttä kymmeniin työntekijöihinsä ja antaa ohjeita esiin nousevien ongelmien ratkaisemiseksi. Välillä hän tarttuu itse nosturin ohjaimiin ja nostaa suuren kivestä tehdyn kupolin 2 700 neliön kokoisen olohuoneen katon rajaan.

Rakentaminen pysähtyy vasta illalla. Nygård kävelee puolalaisen tyttöystävänsä Angelican ja kolmivuotiaan Scarlett-tyttönsä kanssa tippukiviluolaa muistuttavaan autotalliin ja ottaa alleen armeijakäyttöön suunnitellun Hummer-maastoauton. Kapeita asvalttiteitä pitkin hän hurjastelee yli sadan kilometrin tuntivauhtia nopeuspompuista välittämättä illalliselle Hilkka-äidin luokse.

Karjalanpaistin ja perunamuusin ääressä 77-vuotias Hilkka Nygård kertoo, kuinka hän tutustui mieheensä Eeli Nygårdiin työskennellessään sota-aikana HK:n leipomossa Helsingissä.

”Elämä oli tiukkaa ja vaikka teimme töitä kovasti, rahat eivät tahtoneet riittää elämiseen. Pelkäsimme myös että sota saattaa syttyä uudelleen ja halusimme tarjota lapsillemme Pekalle ja Liisalle turvallisen tulevaisuuden.”

Olympiavuonna 1952 perhe päätti muuttaa Eeli Nygårdin siskon perässä Pohjois-Amerikkaan ja asettui Delorainen kaupunkiin Kanadaan. Eeli työskenteli leipomossa ja Hilkka sai aluksi siivoojan töitä paikallisesta sanomalehdestä. Pian hän alkoi hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä tuttavien perheissä.

Urheilusta liike-elämään

Alusta lähtien Peter Nygård tottui tekemään lujasti töitä. Kymmenvuotiaana hän ryhtyi jakamaan lehtiä ja otti hoidettavakseen neljä piiriä. Pian hän kuitenkin palkkasi siskonsa ja muita lapsia hoitamaan jakelutyöt ja myi lopulta ”bisneksen” 200 dollarilla erään jakajapojan isälle.

Vähitellen Nygårdit saivat rahaa säästöön ja pystyivät ostamaan oman pienen talon sekä perustamaan menestyvän leipomon. Viidentoista Kanada-vuoden jälkeen Nygårdit pystyivät Hilkka Nygårdin mukaan ”elämään koroillaan” turvattua elämää.

Vanhemmat pystyivät kouluttamaan molemmat lapsensa yliopistossa ja tarjoamaan mahdollisuuden urheiluharrastuksiin. Peter harrasti vuosien ajan purjehdusta ja osallistui muun muassa Montrealin olympialaisiin 1976 Kanadan purjehdusjoukkueessa.

Yliopiston jälkeen liikemaailma alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja purjehdus sai jäädä. Valmistuttuaan yliopistosta hän työskenteli lyhyen ajan konsulttiyhtiössä sekä suuressa kanadalaisessa tavarataloketjussa Eatonsissa.

”Sitten sain vuonna 1967 työtarjouksen pienen vaatealalla toimivan juutalaisen yrityksen Jacob’s Ladies Wearin omistajalta. Jostain syystä riskeerasin kaiken ja hyväksyin tarjouksen. Neuvottelin itselleni 20 prosentin osuuden yhtiöstä, mutta jouduin sitä varten lainaamaan omistajalta rahaa 40 000 dollaria. Loput 8 000 dollaria sain pankista, vanhemmiltani ja omista säästöistäni.”

”Neljä kuukautta myöhemmin omistaja menehtyi syöpään. Olin keskellä elämäni suurinta uhkapeliä. En tiennyt vaatealasta mitään, minulla ei ollut siihen koulutusta eikä omistaja ehtinyt perehdyttää minua alalle.”

Parikymppinen miljonääri

Nygård päätti lainata lisää rahaa, osti omistajan viisi tytärtä pois yhtiöstä ja vaihtoi sen nimeksi TanJay. Viidessä vuodessa hän kasvatti Nygård Internationaliksi muuttuneesta yhtiöstä Kanadan suurimman vaatetusalan yrityksen. Ensimmäiset miljoonansa hän ansaitsi alle 30-vuotiaana.

Nygårdin mukaan menestyksen takana ovat olleet monet innovaatiot. Minihameiden aikakaudella hän alkoi valtavirrasta poiketen suunnitella polven alapuolelle ulottuvia pitkiä hameita unohdetulle markkinaryhmälle, aikuisille naisille.

”Kauppaketjut eivät suostuneet ostamaan minulta pitkiä hameita, vaikka tiesin tekemäni markkinatutkimuksen perusteella naisten haluavan sellaisia. Niinpä esittelin sisäänostajille lyhyitä hameita, mutta lähetin heille pitkiä hameita. Ostajat huomasivat lopulta temppuni, mutta eivät voineet tehdä mitään, kun tavara kävi kaupaksi.”

Uudet kuviot

Alkuvaiheessa Nygård valmisti puseroita, takkeja, hameita ja housuja Winnipegissä, Kanadassa. Tuotannon kasvaessa kävi selväksi, että hän ei pysty valmistamaan kaikkea itse.

”En pystynyt esimerkiksi tekemään voittoa puseroilla. Niiden tekemiseen kului yhtä paljon rahaa kuin takkien valmistamiseen, mutta sain puseroista vain puoliksi niin paljon rahaa kuin takeista. Ryhdyin valmistamaan puseroita Hongkongissa ja Taiwanissa. Yhtäkkiä puseroiden valmistaminen oli kannattavaa, vaikka myin niitä entistä halvemmalla. Samalla sain lisää tuotantokapasiteettia takkeja varten ja tein niillä enemmän rahaa.”

”Samoihin aikoihin aloin suunnitella yhdistelmäasuja, joissa kaikki vaatekappaleet sopivat toistensa kanssa yhteen. Rakensin niistä vaatekokoelmia, joiden hinnat olivat edullisia. Uusien tuotteiden lisäksi otimme käyttöön uusia materiaaleja, kuten polyesterin. Loimme tavallaan uuden tavan suunnitella ja markkinoida vaatteita.”

Istuessaan oman viidakkomajansa parvekkeella ilta-auringossa lyhyissä urheilushortseissa haalistunut Suomi-verryttelypusero päällään kontrasti Nygårdin kahden luonteenpiirteen välillä näyttäytyy suurimmillaan. Toisaalta hän on ikuinen pikkupoika ja kuuden lapsen isä, joka elää täysillä, toteuttaa unelmiaan ja rakastaa kauniiden naisten seuraa. Puhuessaan liiketoimistaan hän paljastuu älykkääksi, vakavaksi ja itsevarmaksi liikemieheksi, joka on alaistensa mukaan vaativa esimies.

Suomessa Nygårdin maine perustuu juorulehtiin, joissa hän poseeraa nuorten naisten seurassa Hollywoodissa järjestämiensä juhlien yhteydessä. ”Aluksi kaikessa tässä oli minulle jotain hohtoa, mutta sen jälkeen olen pitänyt niitä tärkeinä vain liiketoimieni vuoksi.”

”Liiketoimintani on täysin erilaista kuin kaikki tämä mitä olen rakentanut tälle niemelle. Yritykseni on kasvanut konservatiivista 15 prosentin vuosivauhtia, en ole koskaan halunnut ottaa turhia riskejä tai olla kevytmielinen sen suhteen. Tiedän tarkalleen mitä, miten ja miksi teemme asioita.”

Luonnonvoimia vastaan

Aamulla Karibianmeren trooppiset tuulet puhaltavat melkoisella voimalla kohti Nygård Cayta. Aallot vyöryvät voimalla kohti rantaa ja vievät mukanaan hienoa hiekkaa, joka on kuin tiimalasista. Peter Nygård seisoo yksin rannalla puhelin kädessään ja tarkkailee meren liikkeitä.

Kun hän osti niemen itselleen, se oli täysin kovan ja terävän korallin peittämää. Kymmenessä vuodessa hän on sijoittanut paratiisinsa rakentamiseen arviolta noin 250 miljoonaa markkaa. Pelkästään hiekkarantojen rakentamiseen on kulunut noin 25 miljoonaa markkaa. Nyt luonnonvoimat uhkaavat viedä rannan mukanaan.

”Merivirrat haluaisivat kääntää rantaviivan toisen muotoiseksi. Täällä tuulee harvoin näin kovaa, nyt on yritettävä oppia mihin suuntaan luonto haluaa rantani kääntää.”

Nygård hälyyttää puhelimellaan apuvoimia. Suora rantaviiva on muovautumassa L-kirjaimen muotoiseksi rantaan kohtisuorassa olevan pitkän laiturin avustuksella. Ongelma on se, että hiekka pakenee laiturin alta takaisin mereen.

Hetkessä paikalla on parikymmentä paikallista työntekijää, jotka alkavat tunkea kivenmurikoita isoihin laiturin alle upotettaviin katiskoihin. Osa miehistä lapioi hiekkaa muovisiin pusseihin, jotka sijoitetaan katiskojen ja laiturin väliin.

Nousuvesi voimistuu ja miehille tulee kiire. Vaatteet päällään Nygård hyppää itse veteen ja ryhtyy asettelemaan hiekkapusseja haluamallaan tavalla. Useita tunteja kestäneen urakan jälkeen laiturin alapuoli saadaan tukituksi.

Seuraava aamu paljastaa, että merivirrat ovat muovanneet rantaa juuri sellaiseksi kuin Nygård kuvitteli.

”Toiset pelaavat golfia tai kuntoilevat, tämä on minun harrastukseni, ja se tuo minulle onnellisuutta. Elämässä täytyy oppia kuinka ansaita rahaa, kuinka pitää se ja kuinka kuluttaa sitä. Tämä on ainoa asia elämässäni, jonka teen vain itselleni ja jossa voin nauttia varallisuudestani.”

Eräällä tavalla Nygårdin vaatebisnes on muuttunut rahantekokoneeksi. ”Vähittäiskauppiaat rakentavat oman liiketoimintansa tiettyjen tukipilarien, valmistajien, varaan, ja minun vaatteeni ovat monien kauppiaiden bisneksen runkona. Kauppiaiden on hyvin vaikeaa tiputtaa isoa peluria pois valikoimastaan, oli se kuka tahansa.”

Muoti kohtaa teknologian

Eräs Nygårdin valttikorteista rajusti kilpaillulla toimialalla on ollut teknologian valjastaminen vaatteiden valmistukseen. Arts 2 -nimeä kantavan järjestelmän avulla hän on pystynyt yhdistämään Winnipegissä toimivan tehtaan tavaratalojen ja omien liikkeidensä muodostamaan sähköiseen verkkoon.

Kun tavaratalossa esimerkiksi myydään yksi pusero, kassakone lähettää tästä automaattisesti tiedon ja lisätilauksen keskustietokoneelle Winnipegiin. Tietokone kerää säännöllisesti yhteen kaikki vastaavat lisätilaukset ja lähettää koneille käskyn valmistaa tietyn kokoisia, värisiä ja mallisia puseroja. Kun tilaus tulee aamupäivällä, tuote on valmis lähetettäväksi samana iltapäivänä.

”Viiden viimeisen vuoden aikana olemme investoineet teknologiaan noin 50 miljoonaa dollaria. Suuri osa alihankkijoiden kanssa käymästämme kaupasta sekä jakelusta tapahtuu sähköisesti Internetin välityksellä.”

Oman sähköisen kauppapaikkansa Nygård aikoo avata huhtikuussa. Normaalin myymälän lisäksi se sisältää uranaisille tarkoitetun Fashion Societyn, jonka jäseneksi rekisteröityessään asiakkaat ilmoittavat kaikki strategiset mittansa. Niiden perusteella heille valitaan tasaisin väliajoin asukokonaisuuksia, jotka lähetetään kotiin. Tutustuttuaan vaatteisiin asiakas voi joko ostaa sen tai palauttaa.

”Vaatteiden kannalta sähköinen kaupankäynti on vaikeaa, sillä asiakas ei voi Internetissä hypistellä tai kokeilla vaatteita. Fashion Society perustuu luottamukseen ja brandiin; asiakas tietää, että yleensä vaatteeni sopivat hänelle.”

Välttämätön Internet

Nygårdin Internet-sivut sisältävät myös huutokauppapaikan. Joka viikko esimerkiksi 150 dollarin asuste asetetaan huudettavaksi vaikkapa 10 dollarin pohjahintaan, ja asiakkaat voivat tarjota sen verran kuin ovat valmiita maksamaan siitä. Voittajalle ilmoitetaan asiasta sähköpostilla.

Jatkossa Nygårdin tuotemerkin alla ryhdytään myös valmistamaan lisenssituotteita kuten kelloja, käsilaukkuja, silmälaseja ja alusvaatteita.

”Nyt on vain kyse markkinaosuuksien haalimisesta Internetissä ja olen varautunut siihen, että seuraavan kahden vuoden aikana se tekee tappiota. Kilpailumielessä se on kuitenkin välttämätön sijoitus. Olen huomannut, että pörssi rankaisee yhtiöitä, jotka eivät nyt tee tarpeeksi suuria sijoituksia Internetiin.”

Nygård ei silti suunnittele oman yhtiönsä viemistä pörssiin, vaikka onkin harkinnut sitä useasti.

”Listautuminen pörssiin toisi niin paljon kaikenlaisia uusia vastuita muun muassa osakkeenomistajiin nähden ja kaiken lisäksi menettäisin osan itsemääräämisoikeuttani, että en ole kiinnostunut siitä. En ole myöskään kiinnostunut ostamaan muita yhtiöitä, koska niitä tulee koko ajan lisää.”

”En myöskään usko, että muilla toimialoilla tapahtuvat suuret fuusiot tulevat vaateteollisuuteen. Teknologia voisi olla ainoa hyvä syy sulautua, koska sitä kautta voitaisiin saada joitain synergiaetuja”, sanoo Nygård, joka aikoo harkita Internet-yhtiönsä viemistä pörssiin.

Vaatteista osakkeisiin

Nygårdin yhtiöt työllistävät tällä hetkellä noin viisituhatta ihmistä eri puolilla maailmaa. Pääkonttori on Winnipegissä, ostotoiminta on keskitetty Torontoon ja valmistusta on Kanadan lisäksi Yhdysvalloissa, Meksikossa, Lähi-idässä, Kiinassa ja Sri Lankassa.

Noin 15 miljoonaa vaatekappaletta vuosittain valmistavan konsernin liikevaihto viime vuonna oli yli 300 miljoonaa dollaria, noin 1,8 miljardia markkaa. Kaksi kolmasosaa liikevaihdosta tulee Kanadasta.

Kattoyhtiö Nygård International jakaantuu neljään divisioonaan, joiden alle sijoittuvat yhtiön tuotemerkit Peter Nygård Signature Collection, Bianca Nygård, Nygård Collection, Nygård Sport, åliå, Tan Jay ja lisäksi tehtaanmyymälät sekä 200 omaa vaatekauppaa.

Nygård Internationalia hallitsee holding-yhtiö Nygård Enterprises Ltd. jonka osakkeista Peter Nygård omistaa 80 prosenttia ja Nygård Internationalin hallituksen varapuheenjohtaja Murray A. Batte 20 prosenttia.

Tämän lisäksi Nygård pyörittää Bahamalta omaa sijoitusyhtiötään, jonka arvo on hänen omien sanojensa mukaan satoja miljoonia dollareja ja tuottaa vaatebisnestä paremmin.

Sijoitusomaisuudesta kaksi kolmasosaa on Yhdysvaltoihin ja Kaukoitään sijoittavissa teknologiarahastoissa, kolmasosalla hän käy aktiivista kauppaa itse. Salkusta löytyy muun muassa 1970-luvulla hankittu potti Nokiaa.

Viimeinen erä

Verenpunainen aurinko on sulamassa mereen kaukana horisontissa, kun Peter Nygård vihdoin malttaa jättää rakennustouhunsa. Bahaman varapääministeri Frank Watson seisoo iltavalaistulla tenniskentällä maila kädessään ja odottaa tennisopettaja Alfredin kanssa Nygårdia, joka on puoli tuntia myöhässä.

Pallopoikana toimii Joseph, joka on käynyt vaihtamassa kuivat vaatteet päälleen hiekkarannan pelastusurakan jälkeen. Kentän laidalla hieroja kyselee, haluaisiko kukaan niska-hartiahierontaa kuntosalilla.

Tiukan pelin jälkeen Nygård häviää ottelun varapääministerille ja Alfredille tie-breakin jälkeen 7-6. Kentän laidalla Watson kiittelee sitä, että Nygård työllistää satoja paikkakuntalaisia ja tuo saarille julkisuutta. Hän pitää Nygårdia hyvin arvokkaana jäsenenä yhteisöllensä.

Häviämistä vihaava Nygård haluaa vielä otella Alfredin kanssa ja peittoaa tämän 6-1. Kentän toisella laidalla kannustaa Scarlett-tyttö äitinsä kanssa sekä Nygårdin entinen tyttöystävä Rhodena.

Kun seuraa tenniskentän laidalta Nygårdia, joka pelaa Suomi-verryttelypuserossaan, jonka päällä on Yhdysvaltain presidentiltä George Bushilta saatu takki, niin mieleen eksyy kysymys, onko hän vanhanaikainen, pollea vai eikö hän lainkaan välitä mitä muut hänestä ajattelevat?
Vastauksen tietää vain Nygård itse, mutta hän ei selvästikään ymmärrä, miksi hän on saanut Suomessa niin kyseenalaisen maineen.

”Olen syönyt kahdesti illallista Gorbatšovin kanssa Kremlissä, keskustellut Englannin kuningattaren Elisabet II:n kanssa. George Bush, Robert de Niro ja lukuisat muut filmitähdet ovat yöpyneet luonani. Jostain syystä suomalaiset lehdet ovat keskittyneet vain naisasioihini eivätkä ole vaivautuneet ottamaan selvää liiketoimistani.”

”Se on harmittavaa, koska se on niin epäreilua. Mutta eivät kai suomalaiset usko niiden antamaa kuvaa?”

(Juttu on alun perin julkaistu Suomen Kuvalehdessä 8/2000, joka ilmestyi 25.2.2000.)

Katso juttu pdf:nä tästä (4 M).