Villi ja vapaa Amerikka: Myrkkyä ruoassa ja lyijyä vedessä – Kun sääntelyä ei ole, arki on täynnä vaaroja

KOLUMNI: Sääntö-Suomesta ei kannata turhaan valittaa: järkevät lait säästävät aikaa ja huolta, kirjoittaa Anu Partanen.
Mielipide 27.8.2017 12:52

Aina välillä Yhdysvalloissa tulee mietittyä, elänkö sittenkin kenties kehitysmaassa. Viime aikoina kysymys on herännyt esimerkiksi seuraavista uutisista.

Amerikkalaislasten lempieineksistä, makaroni- ja juustopakkauksista, on löytynyt lasten kehitykselle haitallisia kemikaaleja. Vauvojen ruokasoseissa on lyijyä. Useiden kaupunkien rapistuneet vesiputket ovat vuotaneet juomaveteen niin ikään vaarallisia määriä lyijyä.

Kauppojen parmesan-raasteet sisältävät pääosin selluloosaa, maapähkinävoit levittävät salmonellaa ja tuoreita ruoka-aineksia mainostavan, suositun pikaruokaketjun burritot ovat tarjoilleet vatsatauteja pitkin maata.

Autovalmistajat ovat salanneet autojensa hengenvaaralliset viat amerikkalaisilta ostajilta, vaikka ovat vetäneet samat automallit takaisin muiden maiden markkinoilta.

Maatalous syytää karjalle surutta antibiootteja ja kasvuhormoneja ja suihkuttaa kasvikset niin myrkyllisillä torjunta-aineilla, että satoa korjaavien paperittomien maahanmuuttajien lasten elimistö myrkyttyy samalla. Euroopassa vastaava antibioottien, hormonien ja torjunta-aineiden käyttö on kiellettyä tai selvästi rajoitettua.

 

Modernissa länsimaassa kuvittelisi lakien ja viranomaisten huolehtivan siitä, että ihmiset voivat elää arkeaan ja tehdä ostoksia ilman jatkuvaa huolta oman ja lastensa terveyden vaarantumisesta. Yhdysvalloissa näin ei kuitenkaan ole.

Yritysten lobbauskoneistot sanelevat lainsäädännön, ja monet amerikkalaiset uskovat vilpittömästi kaikenlaisen sääntelyn olevan pahasta. Siksi uusia tuotteita saa tuoda markkinoille useimmiten ilman minkäänlaista ennakkotestausta tai viranomaisvalvontaa.

Teoriassa valvonta tapahtuu joko yritysten itsesääntelynä tai jälkikäteen oikeusistuimissa vahingon jo tapahduttua. Käytännössä vastuu ostosten sisällöstä on ostajalla, ei myyjällä. Amerikkalaisilla on periaatteelle puolivirallinen terminsäkin: buyer-beware, ostaja ole varuillasi.

Kuluttajansuoja- ja ympäristölainsäädäntö on vähäisempää kuin Euroopassa, ja ero vain kasvaa. Trumpin hallitus on alkanut purkaa nykyistäkin ympäristölainsäädäntöä ja haluaa leikata valvovien viranomaisten budjetteja entisestään.

Suomalaisen ei tarvitse pelätä vaarallisia tuotteita yhtä paljon kuin amerikkalaisen. 

Suomessakin keskustellaan usein ”sääntö-Suomesta” ja ”normien purkutalkoista”.

Kyllä, virkaintoisuus ja sääntely voivat todellakin mennä liian pitkälle. Terassien, lippakioskien ja mummojen pullapisteiden sulkeminen hygienia- tai rakennusvaatimusten takia voi olla naurettavaa, ja liian tiukat säännökset voivat haitata tervettä yritystoimintaa.

Silti kaikesta sääntelystä automaattivaihteella valittaa vain ihminen, joka ei ole koskaan asunut maassa, jossa kemikaaleja, ruokahygieniaa, vesiputkien tilaa tai ympäristöä ei säännellä ja yritysten annetaan huseerata rajoitteitta.

Sääntelyn ansiosta suomalaisen ei tarvitse pelätä myrkkyjä ja vaarallisia tuotteita yhtä paljon kuin amerikkalaisen. Järkevät lait suojelevat ihmisten ja ympäristön terveyttä ja säästävät kaikilta aikaa ja huolta.

Jos toisenlainen ostoskokemus kiinnostaa, tervetuloa Yhdysvaltoihin. Kannattaa varata jo nyt kalenterista aikaa loputtomaan tuoteselosteiden tiirailuun, tuotevertailuihin perehtymiseen ja yritysten salailusta raivostumiseen sekä siirtää rahaa sivuun kalliiden luomutuotteiden hankintaan.

Samalla voi omaksua amerikkalaisen, suomalaisittain usein vainoharhaiselta tuntuvan kaikkea ja kaikkia epäilevän elämänasenteen, joka sääntelemättömässä yhteiskunnassa on vain realismia.

Sujuu se elämä ja kuluvat ne rahat niinkin. 

 

Kirjoittaja Anu Partanen on New Yorkissa asuva toimittaja ja tietokirjailija.