Epätoivon Los Angeles

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ihmisen on koettava elämässään Forssa, Akureyri ja Los Angeles.

Ajauduin viimeisimpään työmatkalle. Käsitykseni kaupungista oli syntynyt tv-sarjojen, elokuvien, populaarimusiikin ja romaanien pohjalta. Kuudessa vuorokaudessa syntyi silminnäkijähavaintoja.

Jesús otti Los Angelesin lentokentältä kyytiin. Hän vei kohti määränpäätä nopeasti ja luotettavasti. Kun saavuimme Hollywoodin alueelle, Jesús osoitti autokantaa ja totesi, että täällä rikkaat asuvat. Jesús itse ajoi edullista japanilaista, mutta ei ollut luksusautojen omistajille kateellinen. Hänen silmissään he olivat toteuttaneet amerikkalaisen unelman.

Hotelli mainosti olevansa luontoystävällinen. Se tarkoitti, ettei juomapilleissä ollut muovia, mutta ihmisissä oli. Inkiväärijuoma maksoi 14 dollaria. Kun oli ekoillut hotellilla, saattoi siirtyä pihaan panssarivaunun painoiseen maasturiin. Julkista liikennettä ei ollut. Ja kukapa siihen alentuisi.

 

Katuun merkityt tähdet Errol Flynnistä Chuck Norrisiin, toisella puolella kodittomien majat. Lapsen pää pilkisti telttakankaan välistä.

Opiaattien ja metamfetamiinin orja kulki rikkinäisissä vaatteissa langanlaihana. Hän juoksi ja huusi näkymättömille. Hetken päästä samaa katua juoksi yhtä laiha elokuvatuottaja. Jälkimmäisen farkut oli revitty tehtaalla bangladeshilaisen lapsen toimesta ja ne maksoivat tonnin. Hänkin huusi näkymättömälle, erona korvassa oleva nappi.

Auringon peitti pakokaasusta ja epätoivosta syntyvä sumu. Kaupungissa ei tunneta nykyhetkeä, on vain mennyt ja tuleva. Tehty elokuva, tuleva elokuva. Paljonko se tuotti, paljonko sen pitäisi tuottaa, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, jotta saisi etumatkaa epätoivoon.

Tästä epätoivosta on syntynyt maailman merkittävimpiä elokuvia yli sadan vuoden ajan. Eivät Buster Keaton ja Chaplin onnellisia olleet. On syntynyt valtavasti musiikkia ja kirjallisuutta. Kaupunki imee ihmisistä elämän ja puristaa tarinan.

Puheissa kaikki oli mahtavaa, ihanaa ja merkittävää, vaikka mikään ei ole. Se oli nautinnollista ja todella epäilyttävää.

 

Kaupungissa ei ollut lapsia eikä vanhuksia. Päivittäin sinne saapui bussilasteittain elävää kameranruokaa, joiden unelmien toteuttajat ovat sekava joukko. Yhden onnistumisen takana on kaksikymmentätuhatta tuhoutunutta unelmaa. Pahin vihollinen on aika, jota vastaan taistellaan terveysjuomilla, skalpellilla ja silikonilla.

Aina joku on tehnyt enemmän, saanut enemmän. Elokuvia ei katsota sisällön vuoksi vaan jotta keksittäisiin seuraava hitti. Lainataan 90 prosenttia vanhaa, keksitään 10 prosenttia uutta. Tuolla kymmenyksellä tehdään sata miljoonaa.

Tyytyväisyys pysäyttäisi valtavan koneen.

 

Stand-up-klubilla 70-vuotias koomikko teki sukupolvihavaintoja. Hänen nuoruudessaan leuhkasta ihmisestä sanottiin, että tämä oli kuin omistaisi maailman. ”Looks like he/she owns the world.” Milleniaalit sen sijaan eivät halua omistaa vaan vuokrata ja jakaa. Siksi termi pitäisi muuttaa, että joku on kuin vuokraisi maailman. ”Looks like he/she rents the world.”

Totuus naurattaa.

Tänään asemaa näytetään sillä, että omistetaan mahdollisimman vähän. Miljonääri ajaa polkupyörällä ja syö pinaattia.

 

Kotiinpaluupäivä. Iranista 1979 paennut Massoud kyyditsi lentokentälle. ”You know, this not real, this is L. A.”