Punainen räsymatto

Kolumni: Suomalainen kulttuuriala kansainvälistyy, kun tavoitteet osataan asettaa riittävän korkealle, kirjoittaa Tuomas Kyrö.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tuomas Kyrö
Suomen Kuvalehti

Kutsuvierasnäytös. Renny Harlinin jälkeen ensimmäinen suomalaisohjaajan Hollywood-tuotanto. Ison elokuvan rakennuselementit ovat kohdallaan. Epookki, taru, tunne, toverillisuus, henkilöiden kaari ja kasvu, sormus.

Suosionosoitukset olivat suuret. Lopputekstien aikana taputukset nousivat aina, kun kankaalla vilahti suomalainen nimi. Intouduin itsekin, kun näin Dome Karukosken lisäksi tuttuja nimiä Tolkien-elokuvan keskeisissä tehtävissä.

Mieleen muistuivat 1980-luvun Kanarian-lennot. Laskeutumisen jälkeen annettiin aplodit lentäjille niin kuin olisi suuri ihme saada matkustajakone ehjänä saarelle. Enää ei taputeta, matkustaminen ja lentäminen ovat arkipäiväistyneet.

Parhaassa tapauksessa juuri niin käy suomalaiselle kulttuurialan ammattitaidolle maailmalla.