”Kaikki kuolleet eivät ole tasavertaisia” – Entiset diktaattorit kalvavat maitaan jopa ruumiina

Toiset tekevät kaikkensa unohtaakseen entiset hirmuhallitsijansa. Toiset yrittävät säilyttää heidät ikuisesti.
Ulkomaat 18.9.2018 20:50
Francisco Francon hautamuistomerkki Kaatuneiden laaksossa Espanjassa 15. heinäkuuta
Francisco Francon hautamuistomerkki Kaatuneiden laaksossa Espanjassa 15. heinäkuuta © JAVIER SORIANO / AFP / LEHTIKUVA

Francisco Francon päällä makaa 1 500 kilon hautakivi. Se on niin painava, että espanjalaisilla on ollut tapana vitsailla kiven varmistavan, ettei entinen diktaattori pääse ikinä takaisin maan päälle.

43 vuotta jatkunut haudan lepo päättyy kuitenkin pian. Espanjan hallitus on päättänyt siirtää Francon ruumiin pois sisällissodan uhrien muistomerkiltä Kaatuneiden laaksosta.

Kyseessä on yksi pääministeri Pedro Sanchézin johtaman hallituksen tärkeimmistä poliittisista hankkeista.

Diktaattorin siirtäminen on kuitenkin ollut vaikeampaa kuin tuore sosialistista työväenpuoluetta edustava pääministeri oletti. Kaatuneiden laakso herättää vahvoja tunteita puolesta ja vastaan koko Espanjassa.

Espanjan parlamentti äänesti asiasta 13. syyskuuta 2018.

Kukaan ei avoimesti asettunut edesmenneen diktaattorin puolelle, mutta konservatiivisille puolueille Partido Popularille ja Ciudadanosille aihe oli vaikea, joten niiden edustajat eivät osallistuneet äänestykseen.

Esityksen puolesta äänesti 176 edustajaa. Vain kaksi vastusti. 165 edustajaa jäi pois äänestyksestä.

Uuden lain mukaan Kaatuneiden laakso on tarkoitettu vain sisällissodassa kuolleiden hautapaikaksi. Franco menehtyi vasta 36 vuotta sodan päätyttyä.

 

Yhteiskunnan sivistyksen tason voi mitata siitä, miten se kohtelee vainajiaan, totesi aikanaan venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski.

”Mutta kaikki kuolleet eivät ole tasavertaisia”, muistuttaa Geneven yliopiston tutkija Sévane Garibian.

Hirmuhallitsijan ruumis on aina erityinen, eikä yhteiskunta jätä sen kohtaloa koskaan sattuman varaan. Diktaattorin jäänteet voidaan haudata, hylätä tai unohtaa, niitä voidaan kunnioittaa tai halveksia. Riippumatta siitä, miten yhteiskunta päättää toimia, entisen hallitsijan kohtalo on täynnä ideologisia, poliittisia, uskonnollisia ja jopa taianomaisia merkityksiä.

”Nämä ruumiit puhuvat kauan kuolemansa jälkeen.”

Garibian johtaa tutkimusprojektia, joka keskittyy hyvittämättömiin sotarikoksiin ja siirtymäkausien oikeuteen. Hänen mukaansa eri valtiot päätyvät hyvin erilaisiin ratkaisuihin verisen historiansa jälkipuinnissa.

Yhdessä ääripäässä on Saksa, jossa koko yhteiskunta on tehnyt paljon töitä natsimenneisyyden käsittelemiseksi ja uhrien muistamiseksi. Toista laitaa edustaa esimerkiksi Turkki, jossa vallitsee täysi kieltämisen ja vaientamisen ilmapiiri vielä yli vuosisata Armenian kansanmurhan jälkeen.

Yhteistä kaikille yhteiskunnille on se, ettei diktaattorin kuolema koskaan riitä hyvittämään veritekoja.

Uhreista varsinkin luonnollinen kuolema tuntuu usein porsaanreiältä: veriteot eivät johtaneet oikeudenmukaiseen rangaistukseen, vaan syyllinen pakenee vastuun tuolle puolen.

Diktaattorin kuolema johtaa usein koko valtajärjestelmän sortumiseen. Mutta jos niin ei käy, seuraavat johtajat keksivät usein käyttöä edeltäjänsä ruumiille.

”Ruumiit, erityisesti poliittisten johtajien ruumiit, ovat toimineet useina aikakausina eri puolilla maailmaa poliittisen järjestyksen symboleina”, sanoo yhdysvaltalainen antropologi Katherine Verdery.

Hän on tutkinut johtajien ruumiiden symbolisia merkitystä ja vaikutuksia politiikkaan entisissä sosialistivaltioissa.

Kuollut johtaja on poliittisesti arvokas, sillä se ei puhu. Vaienneiden mahtimiesten avulla voidaan uudelleenkirjoittaa historiaa. Heidän suuhunsa voidaan laittaa kulloisiinkin poliittisiin päämääriin sopivia sanoja ja heidän vanhoja puheitaan käyttää monitulkintaisesti uusissa asiayhteyksissä.

”Hän on teidän johtajanne, ja kuuluu teille”, Maduro julisti venezuelalaisille.

jos kuollut johtaja halutaan muistaa, jopa ruumis itsessään voidaan haluta säilyttää jälkipolville. Ihmiset ovat balsamoineet vainajia jo tuhansien vuosien ajan.

Historian kuuluisimpia ruumiiden säilöjiä ovat muinaiset egyptiläiset, jotka ajattelivat faaraoidensa olevan jumalia. Egyptiläiset käsittelivät johtajiensa ruumiit, jotta nämä pääsisivät liittymään kuoleman jälkeen muiden jumalien seuraan tuonpuoleiseen.

Nykyajan muumioista suuri osa on entisiä kommunistijohtajia: Lenin Punaisella torilla Moskovassa, Mao Zedong Taivaallisen rauhan aukiolla Pekingissä, Kim Il Sung ja Kim Jong Il Kumsusanin aurinkopalatsissa Pyongyangissa ja Ho Chi Minh mausoleumissaan Hanoissa.

Modernin balsamoinnin mestareita ovat venäläiset, jotka ovat osallistuneet myös muiden sosialisti- ja kommunistimaiden johtajien säilömiseen.

Ehkä suurin venäläisen balsamointitaiteen taidonnäyte on Lenin, joka näyttää yhä enemmän nukkuvalta (tai vahanukelta), kuin yli 90 vuotta kuolleena maanneelta ruumiilta.

Kyselyiden mukaan suurin osa nykyvenäläistä haluaisi siirtää Leninin Punaiselta torilta haudan lepoon. Kiirettä ei kuitenkaan ole ja ruumiista huolehditaan yhä suurella rakkaudella.

Parhaimmillaan neuvostoaikana ”Lenin-laboratoriossa” oli 200 työntekijää, joiden pääasiallinen työnkuva oli huolehtia ruumiista.

Nykyisin henkilökuntaa on paljon vähemmän, mutta tästä huolimatta ruumiin huoltoa ei laiminlyödä. Mausoleumin lämpötila ja valaistus on mietitty tarkkaan, ja joka päivä työntekijä käy tarkastamassa kuolleen Leninin voinnin.

Lenin käy säännöllisesti myös huollossa. Kerran 18 kuukaudessa ruumis uudelleenbalsamoidaan ja siihen ruiskutetaan lisää kemikaaleja.

Säännöllinen huoltokaan ei kuitenkaan auta, jos ei ole heti aluksi toiminut riittävän nopeasti.

Tässä ovat epäonnistuneet esimerkiksi venezuelalaiset.

Kun Hugo Chavéz kuoli syöpään vuonna 2013, hänen seuraajansa Nicolás Maduro ilmoitti, että Chavéz muumioitaisiin ja laitettaisiin esille koko kansan nähtäväksi lasiarkkuun niin kuin muutkin sosialistijohtajat.

”Hän on teidän johtajanne, ja kuuluu teille”, Maduro julisti venezuelalaisille.

Maduro päätti balsamoinnista kuitenkin vasta pari päivää Chavézin kuoleman jälkeen. Kun venäläiset asiantuntijat saapuivat, oli jo liian myöhäistä. Ruumiin mätänemisprosessi oli ehtinyt jo liian pitkälle.

 

Toisaalla yhteiskunnat ovat tehneet kaikkensa, että edesmennyt diktaattori unohtuisi. Argentiinan sotilasdiktatuuria vuosina 1976–1981 johtanut Jorge Rafael Videla kuoli vuonna 2013 vammoihin, jotka oli saanut kaaduttuaan suihkussa. Viimeiset elinvuotensa hän vietti vankilassa.

Videlan ruumista ei halunnut Argentiinassa kukaan.

Buenos Airesin suurimmalla hautausmaalla ei ollut tilaa entiselle diktaattorille. Ruumis ei ollut tervetullut myöskään Videlan kotikaupunkiin Mercedesiin. Diktaattorin perhe omisti kaksi hautaholvia Mercedesin hautausmaalla, mutta paikalliset tekivät selväksi, etteivät halua jakaa hautausmaataan Videlan kanssa.

Videlan diktatuuri oli Argentiinan verisin. Sen aikana arvioidaan kadonneen ja kuolleen yli 30 000 ihmistä. Paikalliset ja ihmisoikeusaktivistit ripustivat hautausmaan eteen julisteita, joissa lueteltiin Mercedesistä diktatuurin aikana kadonneiden 22 ihmisen nimet.

Nyt Videla on haudattu nimettömään hautaan ilman sankarivainajaseremonioita.

Ilman kunniaa ja muistomerkkejä ovat jääneet monet muutkin hallitsijat, erityisesti fasistit. Berliinin keskustassa on kahden hehtaarin kokoinen 2 711 kivipaadesta muodostuva muistomerkki Euroopan murhatuille juutalaisille. Adolf Hitleriä ei katukuvassa näy.

Vuonna 2012 myös natsijohtajan vanhempien, Alois ja Klara Hitlerin hautakivi poistettiin Itävallan Leondingin kylän hautausmaalta. Hitlerien omainen oli väsynyt siihen, että hauta toimi uusnatsien pyhiinvaelluspaikkana.

Adolf Hitlerin ruumiin taas löysivät venäläiset bunkkerista, jossa natsijohtaja tappoi itsensä.

Venäläiset polttivat ruumiin. Nykyisin siitä on jäljellä vain leukaluu, hammaskalustoa ja kallonpala.

Yhdysvaltalaiset tutkijat tosin uskovat kallonpalan kuuluvan nuorelle naiselle. Leukaluu kuitenkin vaikuttaa ranskalaisten tutkijoiden mukaan selvästi kuuluneen Hitlerille.

Leukaluu tai hammas riittäisivät aineksiksi symboliseen muistomerkkiin. Sri Lankan Kandyssa on Hampaan temppeli, jossa on Buddhan hammas. Hampaalla on ollut merkittävä merkitys paikallisessa politiikassa, ja sen haltijan on nähty olevan oikeutettu koko alueen hallitsemiseen.

Saksalla ei kuitenkaan ole pienintäkään aikomusta perustaa temppeliä Hitlerin leukaluulle.

Francon mukaan Kaatuneiden laakso symboloi sisällissodan jälkeistä sovintoa.

fasistien muistomerkit eivät yleisestikään ole kovassa huudossa maailmalla – Euroopan ainoa sijaitsee Guadarraman vuoristossa hieman Madridista luoteeseen.

Keskellä graniittivuoristoa kohoaa kristityn maailman suurin risti. 150-metrisen ristin alla hautaholveissa lepää 33 847 Espanjan sisällissodassa kuollutta ihmistä ja 36 vuotta sodan jälkeen menehtynyt, sisällissotaan johtaneen vallankaappauksen aloittanut diktaattori.

Espanjan sisällissodassa kuoli arviolta noin puoli miljoonaa ihmistä. Sodan jälkeen teloitettiin noin 50 000 tasavaltalaista. Lisäksi suuri joukko joutui sota- ja mielipidevangeiksi. Vangeilla oli mahdollisuus lyhentää tuomiotaan osallistumalla Kaatuneiden laakson rakentamiseen vuosina 1940-1958.

Francon mukaan Kaatuneiden laakso symboloi sisällissodan jälkeistä sovintoa.

Kun tasavaltalaisten ruumiita siirrettiin nimettömistä joukkohaudoista teloittajansa suunnittelemaan graniittikompleksiin, omaisilta ei kysytty lupaa.

Kun Franco kuoli, Espanja siirtyi vaivihkaa demokratiaan. Tekemiään sotarikoksia diktaattori ei koskaan myöntänyt. Diktatuurin aikaisia vääryyksiä ei myöskään koskaan käsitelty julkisudessaKetään ei haastettu oikeuteen sotarikoksista.

Francon kaatamaa tasavaltaa ei rakennettu uudestaan. Diktatuurin raunioille kohosi kuningaskunta, jonka johdossa oli Francon nimittämä kuningassuku. Diktatuurin aikaiset ministerit siirtyivät puoluepolitiikkaan.

Vasta 2000-luvulla espanjalaiset poliitikot ovat osoittaneet halukkuutta keskustella maan menneisyydestä. Vuonna 2007 hyväksyttiin historiallisen muistin laki, joka tunnusti ensimmäisen kerran diktatuurin ihmisoikeusloukkaukset.

Francon siirtämisestä pois Kaatuneiden laaksosta äänestettiin Espanjan parlamentissa jo kesällä 2017. Yksikään puolue ei avoimesti vastustanut päätöstä, mutta silloiselta konservatiiviselta pääministeripuolueelta puuttui poliittista tahtoa ryhtyä käytännön toimiin.

Kun sosialistisen työväenpuolueen Pedro Sanchéz nousi pääministeriksi kesäkuussa 2018, alkoi lopulta tapahtua.

Sanchéz on päätynyt, että ruumis siirretään ennalta ilmoittamattomana päivämääränä ehkä jo syyskuun aikana, viimeistään vuoden 2018 loppuun mennessä.

Francon perheen mukaan kyseessä on törkeä hautarauhan rikkominen ja ruumiin häpäisy.

 

Jutussa on käytetty lähteenä teosta La muerte del verdugo. Reflexiones interdisciplinarias sobre el cadáver de los criminales de masa, toim. Sévane Garibian