Ypres 1914: Saksan armeijan tie ”lastenmurhaan”
Opiskelijapojat – Kinderkorps – olivat saaneet vain kuuden viikon pikakoulutuksen.
Sata vuotta sitten saksalaiset yrittivät ensimmäisen sotavuoden viimeistä, epätoivoista läpimurtoa Flanderin kentillä. Ypresin taistelu raivosi yli kuukauden.
Kun Marnen ihme pysäytti Saksan hyökkäyksen aivan Pariisin porteilla, liittoutuneet heittivät kaikki alueen armeijakuntansa nopeaan vastahyökkäykseen aikomuksenaan rikkoa saksalaisten rintamalinja ja puskea sota Saksan maaperälle.
Saksan sodanjohdon nopea reagointi esti suunnitelmat. Alexander von Kluckin ja Karl von Bülowin johtamat saksalaiset perääntyivät organisoidusti ja rakensivat vahvat puolustusasemat Aisnejoen korkealle pohjoisrannalle, noin 60 kilometriä Marnesta pohjoiseen. Kun liittoutuneet yrittivät ajaa saksalaiset asemistaan, brittien ja ranskalaisten hyökkäys pysähtyi saksalaisten murhaavaan konekiväärituleen.
Ankarasta yrityksestä huolimatta littoutuneet eivät onnistuneet rikkomaan rintamalinjaa. Liittoutuneiden kenraalit päättivät, että jos he eivät pääse saksalaisten läpi, he menevät vihollisen ympäri. Saksalaiset ajattelivat samoin. Kilpajuoksu merelle oli alkanut.
Liittoutuneet ja saksalaiset ryhtyivät kilpajuoksuun kohti Belgian rannikkoa ja yrittivät samanaikaisesti koukata toistensa selustaan. Taisteluiden sävyttämä pikamarssi päättyi lokakuun lopun Yserjoen lähellä taisteluun, jossa Belgian armeija, ranskalaisten ja englantilaisten tuella, pysäytti saksalaisten hyökkäykset aivan Atlantin edustalla.
Saksan sodanjohto ymmärsi tilanteen vakavuuden. Sen sotasuunnitelman isä, kenraali Alfred von Schlieffen, oli toistuvasti varoittanut asemasodasta. Von Schlieffenin suunnitelma painotti, etta Saksa voi voittaa kahden rintaman sodan vain, jos se lyö Ranskan nopeasti ja suuntaa sitten huomionsa kohti Venäjää.
Juuri nimitetty Saksan uusi komentaja Erich von Falkenhayn tiesi, että pattitilanne on Saksalle kestämätön.
Hän määräsi lounaisrintaman armeijat valtaamaan Ypresin kaupungin, ja Saksa heitti rintamalohkolle kaikki liikenevat voimat, sen neljas ja kuudes armeijakunta etunenassä.
Ypresin kontrolli avaisi tien elintärkeisiin Atlantin rannikon satamakaupunkeihin, liittoutuneiden huollon ja joukkojen liikuttamisen avainkeskuksiin. Voittamalla Ypresissä Saksa olisi voinut siirtää taistelun Ranskan pohjois- ja länsiosiin sekä sulkea rintamalohkon liittoutuneet pihteihinsä.
Liittoutuneille tilanne oli yhtä selvä. Ypres oli pidettävä, hinnalla millä hyvänsä.
Saksa aloitti hyökkäyksensä 20. lokakuuta. Suuri osa sen sotilaista koostui innokkaista vapaaehtoisista, jotka heitettiin rintamalle raakileina.
Osa opiskelijapojista, Kinderkorps, oli saanut ainoastaan kuuden viikon pikakoulutuksen. Sotilashenki ja kova into ei ollut kylliksi: englantilaiset veteraanit, Old Contemptibles, pysäyttivät saksalaisten hyökkäyksen.
Yli kuukauden saksalaiset yrittivät läpimurtoa, monessa eri rintamalohkossa. Yli kuukauden liittoutuneiden rintama kesti. Se puski saksalaiset takaisin kerta toisensa jälkeen. Lopulta, kun Pohjois-Belgian syyssateet muuttuivat jääksi ja lumeksi, von Falkenhayn komensi Saksan armeijakunnat lopettamaan hyökkäykset toivottomina.
Taisteluun tuli tauko 22. marraskuuta 1914 talven ajaksi.
Von Falkenhayn ymmärsi Ypresin merkityksen. Saksan tie voittoon oli nyt vaikea, ehkä jopa mahdoton. Uusi sotateknologia suosi puolustajaa, ja pitkitetty kahden rintaman asemasota päättyisi lopulta Saksan tappioon.
Von Falkenhayn kehotti Saksan johtoa neuvottelemaan liittoutuneiden kanssa sodan lopettamisesta, mutta ehdotus ei saanut vastakaikua.
Saksalaisten suussa Ypresistä tuli Kindermord bei Ypern, Ypresin lastenmurha. Yli 130 000 saksalaista joko kaatui, haavoittui tai joutui sotavangiksi.
Nuori itävaltalainen vapaaehtoinen Adolf Hitler sai urheudestaan taisteluissa rautaristin, mutta Ypresin verilöyly jätti miehen psyykeeseen pysyvät jäljet.
Kun marraskuun lopun lumet laskeutuivat, liki nelivuotisen asemasodan rintamalinjat olivat valmiit. Sota oli muuttunut murhaavaksi rutiiniksi, teollisen mittakaavan teurastukseksi. Ypresistä taisteltiin sodan aikana vielä neljästi, saksalaisten kannalta turhaan.
Von Falkenhayn näki tilanteen ja tulevaisuuden oikein jo marraskuun lopulla vuonna 1914.
Kirjoittaja Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori (Associate Professor of American History) Atlantassa. Hän pitää luentosarjaa maailmansodan syistä ja vuodesta 1914.
Juttu julkaistu 20.11. klo 19, juttua muokattu klo 19.40: korjattu Saksan sotavoimien miesmäärää Ypresissä.