Venäjä valmistautuu voitonpäivään: ”Fasismi pahinta maailmassa – Stalin suuri valtiomies”

Historian kriittinen tulkinta on nyt vaarallista, sanoo pietarilainen oppositiopoliitikko.
Eurooppa 4.5.2015 07:30
Anne Kuorsalo
Kunniakaarti Bolšoi-teatterin edessä Moskovassa juhli Neuvostoliiton voittoa natsi-Saksasta 1. toukokuuta 2015. © Alexander Zemlianichenko / AP / LEHTIKUVA

Kun nykyhetkessä ei ole mitään ylpeilemisen aihetta, ollaan ylpeitä menneestä, tulkitsee pietarilainen oppositiopoliitikko Boris Višnevski voitonpäivän suurellista juhlintaa.

Hän arvelee, että toukokuun yhdeksännestä on tullut Venäjän tärkein valtiollinen juhla. Neuvostoliitossa vastaava symboli oli lokakuun vallankumouksen vuosipäivä.

Višnevskin mukaan voitonpäivällä vahvistetaan venäläisten itsetuntoa, mutta muutamille juhlalla on yhä toisenlainen merkitys.

”Jotkut muistavat vielä, että voitonpäivä oli joskus muistelun ja surun päivä eikä suinkaan juhlapäivä.”

Višnevski on Pietarin kaupungin lakeja säätävän neuvoston, kaupunginvaltuuston jäsen. Hänet on valittu demokraattisen, sosiaalidemokraattiseksikin kuvatun Jablokon listoilta. Višnevski toimii myös Hertsenille nimetyn yliopiston politiikan tutkimuksen professorina.

 

Voitonpäivää vietettiin ensimmäisen kerran kolme vuotta sodan päättymisen jälkeen 1948, mutta Neuvostoliittoa johtanut diktaattori Josif Stalin lopetti sen jo kolme vuotta myöhemmin. Pitkäaikainen neuvostojohtaja Leonid Brežnev palautti juhlan 1965 heti valtaan noustuaan Nikita Hruštšovin kukistamisen jälkeen. Silloin toisen maailman sodan loppumisesta oli kulunut 20 vuotta.

Presidentti Vladimir Putinin kaudella juhlintaan on tullut enemmän suurellisuutta. Myös päivän viettoon käytettävät rahat ja byrokraattisuus ovat Višnevskin mukaan lisääntyneet.

Esimerkiksi veteraanien on entistä vaikeampi päästä juhlimaan pääkaupunkiin.

”Moskovaan lähetettävät veteraanit valitaan tarkkaan, ja Punaiselle torille heidät kutsutaan tiukasti maan eri alueille myönnettyjen paikkojen mukaan. Sinne pääsevät kovin harvat”, Višnevski sanoo.

Moskovan rautatieasemilla on tänä vuonna vastaanottokomiteat, jotka järjestävät ilman virallista kutsua Moskovaan saapuville veteraaneille omaa ohjelmaa.

Vain pieni osa väestöstä osallistuu Višnevskin mukaan viralliseen juhlintaan. Enemmistö viettää toukokuun yhdeksättä kuten tavallista vapaata.

”Me menemme puoluetovereiden kanssa yleensä 8. toukokuuta Piskarevin hautausmaalle laskemaan kukkia.”

Hautausmaalle on haudattu Leningradin piirityksessä kuolleet.

 

Merkittävät läntiset johtajat eivät tule Moskovaan seuraamaan voitonpäivän paraatia.

”Putin ottaa todennäköisesti läntisten johtajien poisjäännin nöyryytyksenä, vaikkei julkisesti sitä sanokaan”, Višnevski sanoo.

”Enemmistö venäläisistä kokee asian niin, että kyse on meidän voitostamme eikä sillä ole väliä tulevatko vieraat. Harvat kuitenkin ymmärtävät, että läntisten johtajien kieltäytyminen kutsusta liittyy ensisijassa Venäjän politiikkaan Ukrainassa ja Krimin valtaukseen.”

Višnevski on pitänyt Krimin liittämistä Venäjään laittomana ja vaatinut sen palauttamista Ukrainalle.

 

Miten sitten venäläiset suhtautuvat sodassa hävinneisiin?

Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta venäläiset eivät ajattele voitettujen osaa eivätkä sitä, ettei toukokuun yhdeksäs ole kaikille suuri juhlapäivä, katsoo Višnevski.

”Venäjän koko valtiollinen propaganda on viime vuodet perustunut siihen, että luodaan kuvaa Venäjää vastassa olevasta ympäröivästä maailmasta ja Venäjästä piiritettynä linnoituksena. Tämän lisäksi on painotettu, miten Venäjän historia on suoraa jatkoa neuvostohistorialle ja sen voitoille.”

Historian kriittinen tulkinta on suorastaan vaarallista.

”Laki kieltää historian väärentämisen ja vahvistaa samalla vain virallisen tulkinnan historian tapahtumista”, Višnevski kertoo. ”Kriittisiä näkemyksiä historiasta ei ole kielletty mutta kaikki tiedotusvälineet eivät ole valmiita niitä julkaisemaan.”

”Virallisista käsityksistä poikkeavia näkemyksiä ei esitetä valtakunnallisilla televisiokanavilla, ja niitä esittäville poliitikoille on ylipäänsä vaikea päästä näille kanaville.”

Tunteita kuohuttaa stalinismin ja fasismin vertailu.

”Stalinismin ja fasismin rinnastamista pitävät pahana sellaiset, joihin valtion propaganda vaikuttaa. Heidät on saatu uskomaan, että fasismi on koko maailmaa koskettava paha asia, mutta Stalin oli suuri valtiomies. Vain pieni joukko Venäjällä ymmärtää, että fasismi ja stalinismi ovat totalitaristisia teorioita ja käytäntöjä, joissa on paljon yhteistä.”

 

Vaikka Venäjällä estetään kriittiset näkemykset historiasta, menneisyyttä tulkitaan muuten luovasti ja siitä ammennetaan aineksia.

Hyvä esimerkki on tsaarinvallan ajan arvostetun kunniamerkin Yrjönristin yhdistämisen Putinin kaudella voitonpäivän viettoon. Kaikkialla nähdään Yrjönristin mustaoransseja nauhoja.

Višnevski suhtautuu kielteisesti nauhoihin, joita hänestä kantavat sellaiset, joilla ei ole mitään tekemistä itse sodan kanssa.

”Nauhaa on käytetty niin paljon, että se on koristanut jopa naisten käsilaukkuja ja koirien talutushihnoja. Valitettavasti nauhasta tuli vielä viime vuonna Ukrainan vastaisen aggression symboli.”

 

Haastattelu on tehty sähköpostilla, ja sen teossa ovat avustaneet Vladislav Bykov ja Olga Derkach.