Venäjä rajoittaa pappiskoulutusta – ”Poliittinen päätös”, sanovat Inkerin kirkon suomalaistukijat

Venäjällä valtiovallan kontrollointipyrkimykset kohdistuvat yhä vahvemmin myös uskonnollisiin yhteisöihin. Inkerin kirkko menetti pappiskoulutuksen opetuslisenssinsä huhtikuussa.

Teksti
Heikki Salmela

Samaan aikaan kun venäläisen oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin terveysongelmista kertovat uutiset levisivät maailmalle huhtikuun alussa, Venäjällä astui voimaan oikeusistuimen päätös, joka mitätöi Inkerin kirkon teologisen instituutin luvan antaa tutkintotasoista teologista koulutusta.

Noin 8 000 jäsenen luterilainen kirkkokunta on Venäjällä pieni toimija, mutta monet seikat viittaavat siihen, että luparatkaisu on osa samaa kansalaisyhteiskunnan tukahduttamiseen tähtäävää politiikkaa, jonka seurauksena myös Aleksei Navalnyi vankilassa istuu.

Entisen Neuvostoliiton alueen uskonnonvapauskysymyksiin erikoistuneen Forum 18 -järjestön mukaan Inkerin kirkon teologinen instituutti on jo kolmas kristillisen vähemmistön oppilaitos, jolta on viime vuosina peruttu oikeus antaa tutkintotasoista työntekijäkoulutusta. Kaksi muuta ovat maan baptisti- ja helluntaikirkkojen tärkeimmät oppilaitokset Moskovassa. Lisäksi Venäjän saksalaistaustainen luterilainen kirkko käy parhaillaan oikeustaistelua oman opetuslisenssinsä säilyttämiseksi.

Lupien menetykset vaikeuttavat vähemmistöyhteisöjen mahdollisuuksia saada itselleen akateemisesti koulutettua työvoimaa.

Inkerin kirkon Suomen edustuston toiminnanjohtaja Juha Saari pitää oikeuden lupapäätöstä ja sitä edeltäneitä Venäjän opetusvalvontaviraston ratkaisuja poliittisena.

”Se on ilmiselvästi poliittinen päätös. Venäjän hallinnolla on nyt jostakin syystä tarve kontrolloida uskonnollisia oppilaitoksia.”

”Viimeksi kuluneen parin vuoden aikana instituutissa on tehty hurjasti papereita viranomaisille ja niitä on toimitettu Moskovaan. Asiat olivat kunnossa.”

Inkerin kirkon kannalta onni onnettomuudessa on se, että pappisviroissa toimivien henkilöiden muodollinen teologinen pätevyys on vain tavoite – ei kirkkolain edellyttämä välttämättömyys. Opetusluvan menettämisestä on kuitenkin haittaa sekä opiskelijoille että instituutille. Muutama vuosi sitten kirkossa arvioitiin, että se tarvitsee seuraavien kymmenen vuoden aikana sata uutta pastoria.

Keltossa Pietarin itäpuolella toimiva teologinen instituutti on Inkerin kirkon ainoa oma pappisseminaari.

Epäluulo näyttää kohdistuvan pelkoon näiden yhteisöjen länsimielisyydestä ja mahdollisesta politisoitumisesta.

Venäjän uskontopolitiikkaa on Vladimir Putinin presidenttikaudella ohjannut ortodoksisuuteen nojannut nationalismi, jossa muut uskontoryhmät on kuvattu uhkana kansalliselle yhtenäisyydelle ja venäläisille arvoille.

Erityisesti protestanttiset kirkot on tässä narratiivissa yhdistetty länsimaissa nähtyyn moraaliseen rappioon. Näin siitä huolimatta, että todellisuudessa esimerkiksi Inkerin kirkko ja Venäjän baptisti- ja helluntaiyhteisöt ovat moraaliopetuksiltaan hyvin perinteisiä.

Kremlin todellinen epäluulo näyttääkin kohdistuvan pelkoon näiden yhteisöjen länsimielisyydestä ja mahdollisesta politisoitumisesta.

Monien kansalaisjärjestöjen tavoin myös Venäjän uskonnollisilla vähemmistöillä on tiiviit suhteet ulkomaille, ja aiemmin moni yhteisö on saanut sieltä merkittävää taloudellista tukea. Inkerin kirkon tapauksessa yhteydet ovat suuntautuneet erityisesti Suomeen sekä Yhdysvaltojen vanhoillisiin luterilaisiin yhteisöihin. Kirkon yhteydessä työskentelee tälläkin hetkellä sekä suomalaisia että amerikkalaisia lähetystyöntekijöitä.

Juha Saari ymmärtää venäläisten ajattelutapaa osittain.

”Venäläiset kokevat tulleensa loukatuksi siinä, miten länsimaat suhtautuvat heihin ja miten lännen vaikutus Venäjän lähialueilla on voimistunut. Tällainen geopoliittinen näkökulma ei liity erityisesti kirkkoihin, mutta vaikuttaa myös niihin.”

Inkerin kirkon juuret ovat 1600-luvulla Inkerinmaalle perustetuissa inkerinsuomalaisissa luterilaisissa seurakunnissa. Juha Saaren mukaan maltillisena pidettyä kirkkokuntaa arvostetaan Pietarin seudulla, mutta etenkin Karjalassa suomalaisten lähetystyöntekijöiden toiminta on saatettu nähdä negatiivisena suomalaisuuden levittäytymisenä alueelle.

”Siellä saattaa olla pelkoa, että suomalaiset ostavat rajakarjalaisten sielut.”

 

Opetuslupien mitätöinti ei ole ainoa Venäjän uskonnollisten vähemmistöjen toimintaa viime vuosina haitannut ilmiö.

Dramaattisin yksittäinen uskonyhteisöjen toimintaan vaikuttanut lakimuutos tapahtui vuonna 2016, jolloin duuma hyväksyi niin sanotut Jarovajan terrorismilait.

Lakipakettia perusteltiin ääriliikkeiden torjumisella, mutta lait rajoittavat merkittävästi myös vakiintuneiden vähemmistöyhteisöjen toimintaa. Terrorismilakien perusteella maassa on langetettu sakkoja muun muassa hengellisten lentolehtisten jakamisesta sekä ihmisten kutsumisesta kodeissa järjestettyihin uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Kuvaavaa on, että lainvastaisesta lähetystoiminnasta rangaistujen joukossa on ollut myös roomalaiskatolisia pappeja.

Forum 18 -järjestön mukaan Venäjän nykyisessä juridisessa ja poliittisessa tilanteessa lähes millainen tahansa ei-ortodoksinen uskonnollinen toiminta voi johtaa oikeusprosessiin ja langettavaan tuomioon.

Tukalin tilanne on Jehovan todistajien yhteisöllä, jonka Venäjän korkein oikeus vuonna 2017 määritteli kielletyksi äärijärjestöksi ja asetti toimintakieltoon. Päätös on johtanut satoihin syytteisiin ja jopa vuosien vankeustuomioihin. Myös yhteisön jäsenten fyysisestä kiduttamisesta raportoidaan.

 

Pappispulasta kärsivien vähemmistöyhteisöjen tilanne vaikeutuu entisestään ensi syksynä. Silloin Venäjällä astuu voimaan laki, jonka mukaan ulkomailla koulutettujen pappien, imaamien ja muiden hengellisen työn tekijöiden tulee suorittaa Venäjällä täydentävä tutkinto ennen työnsä aloittamista. Putin allekirjoitti uskonyhteisöjen vastustaman lain huhtikuussa.

Tarvittavan täydennyskoulutuksen antaminen edellyttää seminaareilta ja instituuteilta juuri sitä tutkintotason opetuslisenssiä, jonka moni oppilaitos on nyt menettänyt.

Forum 18 -järjestön huhtikuussa haastatteleman venäläisen ihmisoikeusjuristin Stanislav Kulovin mukaan kaikki tapahtuneet asiat yhdessä näyttävät tietoiselta suunnitelmalta vähentää niiden uskonnollisten toimijoiden määrää, jotka pystyvät antamaan uuden lain mukaista täydennyskoulutusta.

Vuosina 2008–2010 Inkerin kirkon teologinen instituutti oli kaksi vuotta ilman tutkintotason opetuslisenssiä. Venäjän koulutuksen ja tieteen valvonta- ja tarkastuslaitos on kehottanut instituuttia hakemaan lisenssiä uudestaan myös nyt, ja oppilaitos valmistelee uutta lupahakemusta. Juha Saari suhtautuu hankkeen läpimenoon epäilevästi.

”Koska kyse näyttää olevan poliittisesta päätöksestä, hakemus on todennäköisesti turha.”

Tämänkertainen lupamenetys osuu tilanteeseen, jossa Kelton instituutin toiminta on ollut myötätuulessa. Oppilasmäärät ovat kasvaneet, ja ensi kesänä pihapiiriin on tarkoitus valmistua uusi lisärakennus. Luvan menettämisestä huolimatta instituutti pystyy edelleen järjestämään muuta kuin tutkintotavoitteellista opetusta kirkon jäsenille.

Noin 145 miljoonasta venäläisestä noin 70 prosenttia sanoo kyselyissä identifioituvansa ortodoksiksi. Muihin kristillisiin yhteisöihin identifioituvia on noin kolme prosenttia. Islamin omaksi uskonnokseen ilmoittaa noin kymmenen prosenttia väestöstä.