Ukrainan kiirastuli
Ukraina ei voi enää lopettaa Itä-Ukrainan sotaa muuten kuin luopumalla tosiasiallisesta itsenäisyydestään, sanoo tutkija. Juuri sitä Venäjä tavoittelee.
Ukrainan ja Venäjän välit ovat kiristyneet lähelle laajamittaista sotaa. Kiovassa pelätään tosissaan, että Venäjä yrittää vallata separatistien hallitseman Ukrainan itäosan ja muodostaa puskurivyöhykkeen omalle länsirajalleen.
Riidan osapuolten välille 2015 neuvoteltu Minskin tulitaukosopimus on umpisolmussa, sillä Ukraina ja Venäjä tulkitsevat sitä eri tavalla. Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien videoneuvottelu 7. joulukuuta ei poistanut sodan uhkaa.
Eri arvioiden mukaan Venäjä kerää Ukrainan rajalle jopa 175 000 sotilaan joukkoja. Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikov on varoittanut, että jos Venäjä päättää hyökätä, se tapahtuu todennäköisimmin tammikuun 2022 lopussa.
”Nykytilanteessa Minskin sopimus on toisarvoinen. Venäjän tavoitteena on ollut, että sen Donbassiin asettama johto eli käytännössä Venäjän hallitus saisi päätäntävaltaa koko Ukrainan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa”, sanoo Itä-Euroopan historian dosentti Johannes Remy Helsingin yliopistosta.
Remyn mukaan Venäjä hyväksyy korkeintaan Ukrainan muodollisen itsenäisyyden, ei suvereenia Ukrainan kansakuntaa. Venäjän kanta tuli taas kerran selväksi Putinin heinäkuussa Kremlin sivustolla julkaisemassa esseessä.
”Venäjästä riippumattomasti toimiva ja etenkin ulkopoliittisesti länteen suuntautunut Ukraina on Venäjälle mahdoton ajatus.”
Volodymyr Zelenskyi, 43, oli ennen Ukrainan presidentiksi nousua koomikko. Hän valloitti ukrainalaisten sydämet tarjoamalla yksinkertaisia ratkaisuja. Vaalikampanjassaan talvella 2019 Zelenskyi lupasi, että sota Itä-Ukrainassa loppuu, kuhan ”lakataan ampumasta”. Ja korruptiosta päästään eroon, kun ”vain lakataan varastamasta”.
Ukrainan todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi. Oligarkit, rikkaat suurliikemiehet, ovat pitäneet poliittista järjestelmää panttivankinaan 1990-luvun alusta. Maa on läpeensä korruptoitunut, kansainvälisissä vertailuissa Euroopan toiseksi korruptoitunein Venäjän jälkeen.
Zelenskyi on jo seitsemäs presidentti itsenäisen Ukrainan 30-vuotisella taipaleella.
Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta 1991 ja on sen jäljitä kahtia jakautunut maa. Menneisyys kummittelee, ja historiantulkinta nostattaa poliittisia kiistoja. Ukrainan suuntana on länsi, mutta jarruna on muuta maata venäjämielisempi itä.
Entisen Neuvostoliiton alueisiin perehtynyt Johannes Remy sanoo, että Ukrainan on enää vaikea suostua minkäänlaisiin kompromisseihin Venäjän kanssa. Remy on kirjoittanut muun muassa teoksen Ukrainan historia (Gaudeamus, 2015). Hän työskentelee tällä hetkellä historian tuntiopettajana Wilfrid Laurier -yliopistossa Ontarion Waterloossa.
”Jos Ukraina lakkaisi tavoittelemasta EU- ja Nato-jäsenyyttä, se merkitsisi paluuta tilanteeseen, joka vallitsi ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan 2014.”
Tuolloin oli voimassa 1994 allekirjoitettu Budapestin sopimus, jolla Venäjä, Yhdysvallat ja Britannia takasivat Ukrainan itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden.
”Budapestin sopimus ei kuitenkaan tarjonnut Ukrainalle minkäänlaista suojaa tosipaikan tullen”, Remy sanoo.
Ukraina oli ottanut ensiaskeleitaan kohti länttä jo ”oranssissa vallankumouksessa” joulun alla 2004. Käännekohta kuitenkin oli Maidanin kansannousu helmikuussa 2014, jolloin presidentti Viktor Janukovytš syöstiin vallasta.
Janukovytš oli Ukrainankin oloissa poikkeuksellisen korruptoitunut. Ihmiset olivat tyytymättömiä myös uudistusten hitauteen. Ratkaisevan virheen Janukovytš teki hylkäämällä allekirjoitusta vaille valmiin lähestymissopimuksen EU:n kanssa. Hän valitsi lännen sijasta Venäjän.
Janukovytš pakeni Moskovaan. Seuraajaksi nousi suklaatehtaillaan rikastunut Petro Porošenko. Hänen asenteensa Venäjää kohtaan oli jyrkkä. Ensimmäiset luvut assosiaatiosopimuksesta EU:n kanssa allekirjoitettiin jo maaliskuussa 2014.
Se oli liikaa Venäjälle. Venäjä miehitti Krimin niemimaan, ja pian Ukraina oli sodassa Venäjän tukemia separatisteja vastaan maan itäosassa. Sota on tullut Ukrainalle kalliiksi. Porošenko ei saanut taisteluja loppumaan tulitauosta huolimatta. Lopulta hän kompastui samaan kuin edeltäjänsäkin: korruptiosyytöksiin.
Volodymyr Zelenskyi on nyt viisivuotisen presidenttikautensa puolivälissä. Tuoreimmassa kyselyssä Zelenskyin kannatus on 23,5 prosenttia, kolmannes kevään 2019 luvusta.
Historioitsija Johannes Remy sanoo, että Zelenskyi kuvitteli kautensa alussa, että hän saisi tuloksia aikaan Porošenkoa sovinnollisemmalla Putin-politiikalla.
”Zelenskyi yritti kovasti hieroa rauhaa, mutta saavutukset jäivät vähäisiksi ja väliaikaisiksi. Jo voimassa ollut tulitauko vahvistettiin, ja vajaan vuoden ajan taisteluita oli vähemmän, Remy sanoo.
”Sitten kaikki jatkui niin kuin ennenkin. Ja nyt on vaarana Venäjän täysimittainen hyökkäys.”
Venäjä haluaisi, että sen sotilaallisesti ja taloudellisesti tukemat Donetskin ja Luhanskin separatistialueet saisivat Ukrainan perustuslaissa erityisaseman. Silloin ne voisivat estää Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyden.
Remyn mukaan Itä-Ukrainan sodan loppuminen ei riipu enää Ukrainasta. Se voisi lopettaa sodan ainoastaan luopumalla tosiasiallisesta itsenäisyydestään.
”Eikä Zelenskyi olisi nyt sen paremmassa tilanteessa, jos hän olisi toiminut jotenkin toisin. Hän on huomannut sen itsekin.”
Remy veikkaa, että Zelenskyi kuitenkin istuu viisivuotiskautensa loppuun.
”Sikäli kun vallassa pysyminen riippuu Ukrainan sisäistä tapahtumista”, hän tarkentaa.
Seuraavat vaalit järjestetään vuonna 2024.
Remyn mielestä Zelenskyin ja opposition välillä on ulkopolitiikassa vain vivahde-eroja. Molemmat kannattavat länsisuuntausta.
”Vastustajat ovat lähinnä radikaalimpia kansallismielisiä. Hekin ymmärtävät, että vallankumouksen tekeminen Venäjän painostaessa ei ole Ukrainan itsenäisyyden kannalta hyvä ajatus.”
Myös tutkijatohtori Orysia Lutsevych Chatham House -ajatushautomosta uskoo, että Zelenskyillä on yhä vahva tukijoukko.
Lutsevychin mukaansa Zelenskyi on toteuttanut joitakin vaalilupauksiaan, esimerkiksi poistanut kansanedustajien täydellisen koskemattomuuden.
”Noin 40 prosenttia sanoo äänestävänsä Zelenskyitä uudelleen, koska tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa”, Lutsevych sanoo.
Zelenskyi on rajoittanut Venäjän äänitorvina toimivien uutissivustojen sekä viestimien toimintaa Ukrainassa useaan otteeseen. Muun muassa oligarkki Viktor Medvetšukin omistamien kolmen televisiokanavan lähetykset katkaistiin alkuvuodesta, ja hänen omaisuuttaan on myöhemmin takavarikoitu.
Medvetšukin katsotaan kuuluvan Putinin lähipiiriin, ja hän on kotiarestissa maanpetoksesta epäiltynä. Maanpetossyytteen sisältöä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta ilmeisesti se koskee Krimin tapahtumia.
Zelenskyin sota oligarkkeja vastaan alkoi toden teolla marraskuussa 2021. Presidentti allekirjoitti tuolloin oligarkkien vastaisen lain. Ukrainan parlamentti oli hyväksynyt lain syyskuussa pian sen jälkeen, kun presidentin pääneuvonantaja Serhi Shefir yritettiin ampua autoonsa.
Murhayritys järkytti ukrainalaisia. Lokakuussa Zelenskyin toisen avustajan kotipihalle heitettiin polttopullo. Molempia tapauksia on pidetty varoituksina.
Oligarkkien vastainen laki rekisteröi taloudellista ja poliittista valtaa käyttävät suurliikemiehet. Tämän jälkeen he eivät voi enää osallistua julkisen omaisuuden yksityistämiseen. He eivät saa myöskään rahoittaa poliittisia puolueita, niiden mainontaa tai niiden järjestämiä mielenosoituksia.
Siitä, kuka on lain määrittelemä oligarkki, päättää viime kädessä presidentin alaisuudessa toimiva kansallinen turvallisuus- ja puolustusneuvosto (NSDC). Tämä on herättänyt epäilyn, että presidentti voisi käyttää lakia vastustajiensa eliminointiin.
”Zelenskyillä on taipumus keskittää valtaa. Tämä piirre on osittain neuvostoajan peruja, mutta se on juurtunut syvälle Ukrainan poliittiseen kulttuuriin”, Lutsevych sanoo.
Hänen mukaansa turvallisuusneuvosto on muutenkin saanut ”suhteettoman suuret valtuudet” sen sijaan, että presidentti olisi yrittänyt rakentaa riippumattomia ja vahvoja instituutiota. Zelenskyi johtaa neuvostoa ja nimittää sen jäsenet.
”Zelenskyin toinen akilleenkantapää on oikeusvaltioperiaate. Esimerkiksi tuomioistuimet ovat heikkoja tai ne sabotoivat uudistuksia.”
Oligarkkien vastainen taistelu on iskenyt toistaiseksi vain presidentti Zelenskyin vastustajiin.
Viktor Medvetšukin lisäksi myös Petro Porošenko on luopunut omistamistaan televisiokanavista ”oligarkkilain pakottamana”. Tulilinjalla on ollut myös Ukrainan rikkain mies Rinat Ahmetov.
Kyiv Independent -sivuston mukaan valtakunnansyyttäjä on aikeissa käynnistää peräti 200 rikosjuttua ”useita tunnettuja tv-kanavien sekä hiili- ja energiayhtiöiden omistajia vastaan”.
Syyttäjän on arveltu tarttuvan seuraavaksi nimenomaan Ahmetovin bisnesimperiumiin, vaikka hän ei miestä nimeltä maininnutkaan. Ahmetov on hiilikaivos- ja teräsmiljardööri.
Hän omistaa Ukrainassa myös useita tiedotusvälineitä, jotka viime aikoina ovat arvostelleet presidenttiä ja hänen hallitustaan kovin sanakääntein.
Presidentti Zelenskyin ja Ahmetovin välit ovat Ukrainan mediatietojen mukaan kireät. Zelenskyi epäili äskettäin epäsuorasti, että Ahmetov olisi ollut mukana junailemassa vallankaappausyritystä ja ollut valmis rahoittamaan sitä miljardilla dollarilla.
Sen sijaan Zelenskyin lähipiiri on saanut olla rauhassa. Yksi sen jäsenistä on Ukrainana rikkaimpiin kuuluva oligarkki Ihor Kolomoiskyi, jonka Yhdysvallat asetti maaliskuussa 2021 korruption takia matkustuskieltoon.
Lokakuussa julkaistut ”Pandoran paperit” kyseenalaistivat myös presidentin oman maineen. Niiden mukaan Zelenskyillä ja hänen lähipiirillään on veroparatiisiyhtiöitä muun muassa Neitsytsaarilla, Kyproksella ja Belizessä.
”Zelenskyi ei selvästikään ole sellainen vallankumouksellinen, joka pystyisi järjestelmällisiin muutoksiin”, Orysia Lutsevych sanoo.
”Niitä kuitenkin tarvittaisiin, jotta kaverikapitalismi todella murtuisi.”