Sotapeliä Itämerellä – katso kartat: Venäjä aloittaa massiiviset harjoitukset, Ruotsi hakee turvaa Yhdysvalloista

Itämeren maihin on sijoitettu viime vuosina tuhansia uusia sotilaita ja raskasta kalustoa.

Venäjä
Teksti
Tuomas Pulsa
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.

Itämeri on osalle rantavaltioistaan kauppaväylä, osalle suurvaltapelin näyttämö, joillekin taas elintärkeä kriisitilanteen elämänlanka. Kaikki asioita, joiden turvaamiseksi on käytetty myös sotilaallista voimaa.

Ei siis ihme, että sotilaiden läsnäolo Itämerellä on aina ollut pikemmin sääntö kuin poikkeus.

Parin viime vuosikymmenen aikana Itämeren voimatasapaino on kuitenkin kokenut melkoisen keikauksen.

Kylmän sodan Itämeri oli Neuvostoliitolle lähes sisämeri. Varsovan liiton ulkoraja sijaitsi vain reilun sadan kilometrin päässä ulos Itämereltä johtavista Tanskan salmista. Naton hallussa oli salmien lisäksi vain pätkä Länsi-Saksan rannikkoa.

Nykyinen tilanne on lähes päinvastainen.

Kaikki Itämeren itärannikon valtiot ovat Naton jäseniä. Venäjän meriyhteydet puolestaan ovat Pietarin ja Kaliningradin varassa.

Ei liene yllätys, ettei tilanne ole Kremlin mieleen.

Venäjälle meressä on kyse suurvalta-asemasta. Toimivat kauppayhteydet eivät sille riitä, vaan se haluaa hankkia myös vaikutusvaltaa ja kunnioitusta.

Viime vuosina Venäjä onkin lisännyt joukkojensa määrää Itämeren alueella ja parantanut niiden varustelua. Keinovalikoimaan on kuulunut myös provosointi ja ajoittain kovaksikin yltynyt sanasota.

Nato ottaa Venäjän taas vakavasti.

Viimeistään Krimin miehitys vuonna 2014 teki tehtävänsä. Nato ottaa Venäjän taas vakavasti, ja myös Itämeri teki paluun läntisten kenraalien strategiakartoille.

Viime vuosien aikana myös länsimaat ovat lisänneet sotilasvoimaansa Itämeren alueella.

Huhtikuussa 2014 Nato nelinkertaisti Baltian ilmavalvontaa suorittavien hävittäjäkoneiden määrän neljästä kuuteentoista. Tällä hetkellä ilmatilaa valvoo kahdeksan konetta.

Myös Naton maajoukkojen määrä Baltiassa on kasvanut.

Keväällä 2014 Yhdysvallat sijoitti kuhunkin Baltian maahan ja Puolaan 150 sotilaan vahvuiset komppaniat. Viime vuoden aikana ne ovat saaneet rinnalleen neljä noin 1 000 hengen vahvuista taisteluosastoa.

Lisäksi vuoden 2017 alusta lähtien Itä-Euroopan alueella on päivystänyt noin 3 500 sotilaan vahvuinen amerikkalainen prikaati.

Itämeren länsirannikolla Ruotsi on palauttanut sotilaitaan strategisesti tärkeälle Gotlannin saarelle. 

Syyskuussa 2016 saarella harjoitellut komppania sai käskyn jäädä saarelle. Käsky yllätti kaikki – mukaan lukien komppanian sotilaat.

Vuoden 2017 loppuun mennessä päivystävä komppania on tarkoitus korvata Gotlantiin pysyvästi sijoitettavalla 300 hengen vahvuisella panssaroidulla taisteluosastolla.

Ruotsi ja Liettua ovat myös päättäneet palauttaa kertaalleen lakkauttamansa asevelvollisuuden.

 

Oheinen kartta antaa kuvan Itämeren alueen sotilasvoimasta tällä hetkellä.

Symbolit kartalla kuvaavat varuskuntia eivätkä suoraan kerro niihin sijoitettujen joukkojen koosta, valmiusasteesta tai käyttötarkoituksesta. Eri valtiot saattavat myös käyttää samaa nimeä hyvinkin eri kokoisista sotajoukoista.

Kartan tiedot joukkojen koosta ja kalustosta ovat arvioita, jotka perustuvat valtioiden itsensä ilmoituksiin ja julkisiin lähteisiin. Kun klikkaa symbolia kartalla, siitä aukeaa tietolaatikko 

SK-grafiikka: Itämeren alueen sotilastukikohtia

Avaa tästä linkistä täysikokoinen grafiikka uuteen välilehteen.

 

Pysyvien joukkojen ohella myös sotaharjoitukset Itämeren alueella ovat lisääntyneet. Tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien osallistujien harjoituksia järjestetään puolin ja toisin useita vuodessa.

Myös harjoitusten sisällöt ovat muuttuneet. Kun aiemmin eri maiden joukot harjoittelivat pitkälti kriisinhallintaan liittyviä tehtäviä, nyt ne simuloivat raskaasti aseistettujen ja hyvin varusteltujen sotajoukkojen yhteenottoja.

Osassa Venäjän harjoituksia mukana ovat olleet myös ydinaseet. Niillä on harjoiteltu iskuja muun muassa liittoutumatonta Ruotsia vastaan.

Ennalta sovittujen harjoitusten lisäksi Venäjä järjestää vuosittain myös useita joukkojen taisteluvalmiutta testaavia valmiustarkastuksia, joista ei anneta ennakkoilmoitusta. Suurimpiin valmiustarkastuksiin on osallistunut jopa 150 000 sotilasta.

Kolme sotaharjoitusta samaan aikaan.

Syyskuussa 2017 kierrokset nousevat vielä entisestään. Tällöin Itämeren alueella järjestetään samanaikaisesti kolme sotaharjoitusta, joihin osallistuu arvioiden mukaan yhteensä jopa yli 150 000 sotilasta.

Harjoitukset ovat Ruotsissa järjestettävä Aurora 17, Saksan johtama Northern Coasts -meriharjoitus sekä Venäjän ja Valko-Venäjän yhteinen Zapad 17.

Zapad (länsi) on neljän vuoden välein järjestettävä Venäjän läntisen sotilaspiirin ja Valko-Venäjän yhteisharjoitus, joka järjestetään tänä vuonna 14.–20. syyskuuta. Harjoituksen kooksi on ilmoitettu noin 13 000 sotilasta.

Venäjä ja Valko-Venäjä harjoittelevat läntisen sotilaspiirin alueella, mukaan lukien Kaliningradissa, Itämeren merialueilla ja Valko-Venäjällä.

Ilmoitettuihin ennakkotietoihin kannattaa kuitenkin suhtautua skeptisesti.

Myös neljä vuotta sitten järjestetyn Zapad 2013 -harjoituksen osallistujamääräksi ilmoitettiin ennakkoon noin 13 000 sotilasta. Todellisuudessa harjoitukseen osallistui noin 90 000 henkilöä.

Lännessä epäillään, että myös tämän vuotisen Zapadin osallistujamäärä on lopulta lähempänä sataa tuhatta kuin kymmentä tuhatta. 

Myös harjoiteltavien tilanteiden osalta Venäjän ennakkoilmoitukset ovat monesti osoittautuneet pelkäksi paperiksi.

Zapad 2009 -harjoituksen piti olla puolustuksellinen. Todellisuudessa Venäjä harjoitteli ydinasehyökkäystä Puolaa vastaan.

Vuoden 2013 Zapadissa vastassa olivat ennakkoilmoituksen mukaan Baltian suunnasta hyökkäävät ”terroristit”. Tosiasiassa harjoitus sisälsi perinteisiä sotatoimia teknologisesti kehittynyttä vihollista vastaan.

Länsimaiden hermoilua lisää myös se, että Venäjä on käyttänyt sotaharjoituksiaan sumuverhona oikeiden sotatoimien laukaisemiselle. Näin toimittiin muun muassa Georgiassa 2008 ja Krimillä 2014.

Epäluuloja ei ole riittänyt lieventämään se, että Valko-Venäjä on kutsunut ulkomaisia tarkkailijoita seuraamaan harjoitusta. Yhdysvallat on päinvastoin kertonut lähettävänsä lisäjoukkoja Baltiaan Venäjän harjoitusten ajaksi.

SK-grafiikka: Itämeren alueen suuret sotaharjoitukset syyskuussa 2017

Avaa tästä linkistä täysikokoinen grafiikka uuteen välilehteen.

 

tuskin on sattumaa, että kun Ruotsi päättää järjestää suurimman sotaharjoituksensa yli kahteen vuosikymmeneen, se ajoittuu päällekkäin Zapadin kanssa.

Aurora 2017 -harjoitus järjestetään 11.–24. syyskuuta pääosin Mälarlaakson, Tukholman, Göteborgin ja Gotlannin alueilla. Harjoitukseen osallistuu noin 20 000 sotilasta.

Ruotsalaisten isäntien lisäksi mukana on joukkoja Liettuasta, Norjasta, Ranskasta, Suomesta, Tanskasta, Virosta ja Yhdysvalloista.

Poikkeuksellisen harjoituksesta tekee ennen kaikkea sen käsikirjoitus.

Aurorassa puolustaudutaan Ruotsia vastaan kohdistuvaa laajaa yllätyshyökkäystä vastaan. Ja tämä tehdään täysin avoimesti läntisten Nato-valtioiden avustuksella.

Ennakkotietojen mukaan esimerkiksi Yhdysvaltojen joukot ryhmittävät harjoituksessa Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ja panssarijoukkoja Ruotsin rannikolle ja Gotlantiin. Tositilanteessa niitä voitaisiin käyttää Itämeren liikenteen ja Baltian maiden selustan suojaamiseen.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun ulkopuoliset joukot harjoittelevat Ruotsin maaperällä maan puolustamista. 

Ruotsilla on avainrooli kahdessa harjoituksessa.

Samaan aikaan Zapadin ja Auroran kanssa Itämeren merialueilla järjestetään myös Nato-maiden Northern Coasts -harjoitus. Vuodesta 2007 vuosittain järjestettyyn harjoitukseen osallistuu noin 5 000 henkilöä.

Tällä kertaa suuri osa harjoituksen suunnitteluvastuusta ei kuitenkaan ole pääjärjestäjä Saksalla tai millään muullakaan Nato-maalla. Harjoituksen isäntämaana toimii Ruotsi.

Ruotsin puolustusvoimien mukaan iso osa harjoituksesta tapahtuu Ruotsin rannikon läheisyydessä. Harjoitusta myös johdetaan Ruotsin laivaston tukikohdasta Karlskronasta.

Ruotsin avainrooli kahdessa suuressa yhteisharjoituksessa on pitkään puolueettomuudellaan ylpeilleelle maalle merkittävä linjanmuutos. Sekä Aurorassa että Northern Coastissa harjoitellaan avoimesti sotaa, jossa liittoutumaton Ruotsi seisoo samassa rivissä Nato-maiden kanssa.

 

Suomessa Ruotsin toimintaa kannattaa seurata suurella mielenkiinnolla.

Myös Suomi on viime vuosina ollut mukana Nato-maiden harjoituksissa, joissa on harjoiteltu esimerkiksi Baltian tai Puolan puolustamista. Aurora-harjoituksessakin Suomi on mukana, samoin Northern Coastissa.

Liittoutumattomien osallistujien rooli harjoituksissa ei näytä eronneen Nato-maista.

Puheissa monet suomalaiset ovat silti jaksaneet vähätellä harjoitusten merkitystä ja korostaa liittoutumattomuutta. Jopa tasavallan presidentti on yrittänyt huolehtia, ettei yhdessä harjoittelua vain käsitetä sitoumukseksi antaa apua myös tositilanteessa.

Myös Ruotsi on vakuutellut julkisuudessa liittoutumattomuuttaan. Ainakin syyskuun harjoitusten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tosiasiassa se valmistautuu oman alueensa ja Baltian puolustamiseen yhdessä Nato-maiden kanssa.

Suomessa onkin ehkä syytä varoa, ettei kävisi kuten EU-jäsenyyden kanssa vuonna 1990. Silloinkin Suomi puhui ja luotti. Ruotsilla sen sijaan oli suunnitelma, jossa ei Suomea välttämättä tarvittu.

 

Grafiikoiden tiedot ja toteutus: Hannu Kyyriäinen ja Tuomas Pulsa.

 

Oikaisu
Juttu julkaistu 10.8. klo 7.28, juttua muutettu klo 18.11: ulkomaisia sotilastarkkailijoita Zapad 17 -harjoitukseen on kutsunut Valko-Venäjä, ei Venäjä.