Puola havittelee maaperälleen kahta EU-virastoa – samaan aikaan tukkanuottasilla unionin kanssa

Puola kääntyi entisiä arvojaan vastaan mutta haluaa yhä kuoria kermat EU-jäsenyydestä.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Puola tahtoo uudeksi isännäksi kahdelle EU:n virastolle: Euroopan pankkiviranomaiselle ja Euroopan lääkevirastolle. Niiden on muutettava pois Lontoosta Britannian EU-eron myötä.

Puolan Eurooppa-ministerin Konrad Szymańskin mukaan maan Brexit-vaikutuksia pohtiva tiimi selvittää virastojen siirron vaikutuksia.

Puola on EU:n suurimpia tuensaajavaltioita, ja puolalaiset suhtautuvat unioniin kolmanneksi myönteisimmin Euroopassa.

Juuri nyt Puola kuitenkin koettelee EU:n perusarvoja ja uskottavuutta. Euroopan unioni on vaatinut Puolalta selvityksiä maan kansallismielisen hallituksen toimista, joilla se on muun muassa rajoittanut perustuslakituomioistuimensa valtaa.

 

Suomen pääministeri Juha Sipilä ja Puolan pääministeri Beata Szydlo esiintyivät yhteisessä tiedotustilaisuudessa Varsovassa torstaina 12. tammikuuta.

Tilaisuudessa Szydlo korosti, että perustuslakituomioistuimen asiat ovat maan sisäisiä asioita.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen muistuttaa, että EU:n jäsenvaltiot Puola mukaan lukien ovat hyväksyneet unionin yhteiset säännöt ja niiden rikkomisesta seuraavat rangaistukset.

”Jäsenvaltiot ovat yhdessä päättäneet luovuttaa osan suvereniteetistaan EU:lle”, Tiilikainen sanoo.

EU:n komissio ryhtyi vuosi sitten arvioimaan, rikkooko Puola unionin periaatteita ja ihmisoikeuksia.

Vuonna 2014 hyväksytyn oikeusvaltiomekanismin nojalla EU voi pidättää äänioikeuden huippukokouksissa jäsenmaalta, joka rikkoo jatkuvasti ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta tai muita unionin perusperiaatteita.

Myös Puola oli mukana hyväksymässä mekanismia, jonka avulla sen jäsenoikeuksia voidaan nyt rajoittaa.

”Siinä mielessä Puola toimii nyt omia aikaisempia arvojaan vastaan,” Tiilikainen sanoo.

Medialaki alistaa valtion yleisradioyhtiön hallituksen valvontaan.

Komissio kiinnostui Puolan oikeusvaltiokehityksestä sen jälkeen, kun kansallismielisen Laki- ja oikeuspuolueen (PiS) muodostama hallitus alkoi rajoittaa tiedotusvälineiden ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta.

Hallituksen medialaki alistaa valtion yleisradioyhtiön hallituksen valvontaan ja antaa hallitukselle oikeuden nimittää ja erottaa yhtiön johtajia.

Puola rajoitti perustuslakituomioistuimen valtaa muuttamalla sen äänestyskäytäntöä. Aiemmin 15-jäseninen tuomioistuin pystyi torjumaan lakeja yksinkertaisella enemmistöllä, mutta uudistuksen jälkeen siihen vaadittiin kahden kolmasosan enemmistö.

Presidentti Andrzej Duda nimitti tuomioistuimeen joukon tuomareita, joiden näkemykset myötäilevät hallituksen linjaa. Niinpä kahden kolmasosan yksimielisyyttä oli käytännössä mahdotonta saavuttaa, mikä hankaloitti tuomioistuimen vallankäyttöä lainsäädännössä.

Sittemmin kahden kolmasosan enemmistövaatimuksesta on luovuttu, mutta muilta osin EU:n vaatimukset ovat jääneet vaille vastakaikua.

 

Tiilikaisen mukaan on vaikea sanoa, voivatko Puolan ja EU:n välit kärjistyä niin pitkälle, että Puolan äänioikeus huippukokouksissa todella evättäisiin. Tapaus olisi EU:n historian ensimmäinen.

”Unioni käyttää lainsäädäntövaltaa, ja sen lähtökohta on, että jäsenmaat osallistuvat tasavertaisesti tähän vallankäyttöön. Poliittisesti äänioikeuden poistaminen olisi hyvin iso ja vahva rangaistus.”

Toisessa vaakakupissa painaa EU:n uskottavuus. Unionin perussopimukset määrittävät koko järjestelmän yhteisen arvopohjan. Rikkomukset tätä arvopohjaa vastaan horjuttavat Tiilikaisen mukaan koko järjestelmää.

”Nämä räikeät ja toistuvat rikkomukset, joiden korjaamiseen jäsenmaa ei ole halukas, ovat hyvin ongelmallisia kokonaisuuden kannalta ja myös ulkoisen uskottavuuden kannalta.”

”Siihen komission rooli on luotu, että sillä olisi mahdollisuus puuttua näihin tilanteisiin.”

”EU:lla on kädet täynnä Brexitiä.”

Pohjoismais-puolalaisen kauppakamarin varapuheenjohtaja Johan Puotila ei usko, että Puola aikoo antaa periksi EU:lle, jonka toleranssi on ollut melko korkea aikaisempien rikkomusten suhteen.

“Uskon, että PiS:n puheenjohtaja Jarosław Kaczyński kokee asemansa vahvaksi, eikä sen vuoksi näe tarvetta antaa asiassa periksi. Monen silmissä Kaczyński on maan tosiasiallinen johtaja ja presidentti ja pääministeri lähinnä keulakuvia”, Puotila sanoo.

Kansallismielinen PiS voitti vuonna 2015 parlamenttivaalit ja muodosti uuden hallituksen. Sen jälkeen Puolan ja EU:n välit jännittyivät. Puolue korostaa katolisia arvoja ja suhtautuu kriittisesti EU:hun. Viime syksynä puolue yritti kieltää abortin, mutta perui aikeensa laajamittaisten mielenosoitusten jälkeen.

Puotilan mukaan PiS nauttii edelleen tuntuvaa kannatusta. Samaan aikaan oppositio on hajanainen.

“EU:lla vuorostaan on kädet täynnä Brexitiä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Ne todennäköisesti vähentävät sen valmiutta toimenpiteisiin, jotka voisivat vaarantaa entisestään unionin yhtenäisyyttä.”

 

Suurin riski Kaczyńskille on Puotilan mukaan PiS-puolueen sisäinen hajoaminen ja sen seurauksena uudet vaalit.

“Niin kauan kuin tämä vaara ei ole konkreettinen, hän tuskin muuttaa kantaansa.”