Varmaakin varmempi voitto

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venäjän liput liehuivat Moskovan Lužniki-stadionilla, kun presidentti Vladimir Putin marssi toppatakissaan kunniakujaa pitkin puhujakorokkeelle. Kyseessä oli Putinin ensimmäinen varsinainen vaalitilaisuus. Se järjestettiin vasta maaliskuun alussa, vain pari viikkoa ennen ensi sunnuntaina 18. maaliskuuta järjestettäviä presidentinvaaleja.

Presidentti valoi uskoa kuulijoihinsa vakuuttamalla, että Venäjä pystyy rakentamaan loistavan tulevaisuuden lapsilleen ja lastenlapsilleen.

”Kukaan ei tee sitä puolestamme”, Putin julisti. ”Me teemme sen, ja loistavat voittomme tulevat tähdittämään koko 2000-lukua!”

Stadionille oli kokoontunut noin 100 000 kuulijaa. Väkeä oli komennettu paikalle yliopistoista ja työpaikoilta, ja ainakin osalle osallistujista oli maksettu. Stadion oli saatava täyteen, jotta tilaisuus näyttäisi komealta televisiossa.

Putin esiintyi optimistisena ja päättäväisenä kansakunnan johtajana, mutta hänen muissa esiintymisissään on ollut uhkaavampi sävy. Hän mahtaili liittovaltion tilaa käsittelevässä puheessaan Venäjän uusilla ydinaseilla. Pian sen jälkeen hän totesi tv-haastattelussa olevansa myös valmis käyttämään niitä tosipaikan tullen.

Jalkapallon MM-kisoja varten remontoidulla stadionilla Putinin rinnalla seisoi olympiaurheilijoita. Presidentti ylisti Venäjän voittoisaa jääkiekkojoukkuetta, joka lauloi Pyeongchangin olympiakisojen palkintojenjakotilaisuudessa olympiahymnin sijaan maan kansallislaulun.

Olympialipun alla kisoihin päästetty joukkue rikkoi silloin KOK:n määräyksiä, mutta nyt kansallishymni oli taas paikallaan. Tilaisuuden lopuksi jääkiekkoilijat ja yleisö yhtyivät Putinin johtamaan kuoroon.

Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi viettää äänestyspäivän todennäköisesti putkassa.

Venäjän äänestyspäivän valintaan liittyy vahvaa symboliikkaa. Sunnuntaina tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Ukrainalta vallattu Krimin niemimaa liitettiin Venäjään.

Krimin valtauksen nostattama kansallishurma on väljähtynyt. Silti Kreml yrittää nostaa sekä Putinin kannatuksen että äänestysaktiivisuuden vähintään 70 prosenttiin. Se osoittaisi vaalien demokraattisuutta epäileville länsimaille, että venäläiset luottavat presidenttiinsä.

Kreml käynnisti jo viime vuoden puolella kampanjan Putinin voiton varmistamiseksi. Jääkiekkomaajoukkueen tähtihyökkääjä Aleksandr Ovetškin pestattiin markkinoimaan ”Putinin joukkuetta”, johon on houkuteltu sittemmin myös kulttuuriväkeä. Maaliskuun alussa euroviisuvoittaja Dima Bilanin johdolla levytetty Johtotähti-kappale kehottaa kansalaisia äänestämään Putinia.

Kremlin strategit ovat silti huolissaan. Valtiollisen Vtsiom-tutkimuslaitoksen kysely kertoo, että Putinin kannatus putosi tammi-helmikuussa Moskovassa ja Pietarissa runsaaseen 57 prosenttiin. Muissa suurkaupungeissa suosio alkoi heikentyä jo viime vuoden puolella.

Myös 70 prosentin äänestysaktiivisuus uhkaa jäädä pelkäksi haaveeksi, sillä vaalit eivät kiinnosta venäläisiä. Riippumattoman Levada-keskuksen tutkimuksen mukaan vain 24 prosenttia venäläisistä aikoo äänestää varmasti. Tutkimus julkaistiin marraskuussa. Levada ei ole uskaltanut julkistaa enää tämän vuoden puolella vaaleihin liittyviä kyselyitä, sillä se on julistettu ”ulkomaiseksi agentiksi”.

 

Äänestysprosentin nostamiseksi vaaleihin on päästetty seitsemän vastaehdokasta, mutta Putin ei ole osallistunut vaalikeskusteluihin muiden ehdokkaiden kanssa. Hänen ei tarvitse. Presidentin asema pitää hänet julkisuudessa muutenkin.

”Odotukset ovat matalalla. Putinilla ei ole ohjelmaa, eikä hän osallistu keskusteluihin. Hän vain jatkaa vallassa”, Moskovan Carnegie-keskuksen ohjelmajohtaja Andrei Kolesnikov arvioi Suomen Kuvalehdelle.

Venäjän politiikan suuri showmies, kansalliskiihkoilija Vladimir Žirinovski pyrkii presidentiksi jo kuudetta kertaa. Hän lupaa murskata oligarkit ja perustaa Venäjälle ”brutaalin diktatuurin”, jos hänet valitaan. Mielipidemittausten perusteella hänen kannatuksensa on 5–6 prosenttia.

Liberaalin Jabloko-puolueen perustaja Grigori Javlinski osallistuu kolmansiin presidentinvaaleihinsa, mutta hän ei pärjää edes Žirinovskille.

Vahvinta haastajaansa Aleksei Navalnyia Putin ei ole uskaltanut päästää ehdokaaksi. Kreml on hylännyt myös Navalnyin anomuksen vaalipäivänä järjestettävästä mielenosoituksesta, eikä hänen järjestöään edustavia vaalitarkkailijoita päästetä äänestyspaikoille.

Navalnyi kehottaa kannattajiaan boikotoimaan vaaleja, ja hän itse viettää vaalipäivän todennäköisesti vankilassa. Oppositiojohtaja pidätettiin jälleen helmikuun lopulla laittomien mielenosoitusten järjestämisestä.

Yrityksistään huolimatta Kreml ei ole pystynyt vaientamaan Navalnyia. Häntä ei päästetä televisioon, mutta hänen Twitter-tilillään on yli kaksi miljoonaa seuraajaa ja miljoonat venäläiset katsovat säännöllisesti hänen ohjelmiaan Youtubessa. Pääministeri Dmitri Medvedevin satumaisista omaisuuksista kertova paljastusdokumentti on kerännyt jo 26,5 miljoonaa katsojaa.

”Navalnyi on edelleen Venäjän tunnetuin oppositiojohtaja. Hän taistelee Kremliä vastaan pitkällä tähtäimellä”, Kolesnikov toteaa.

 

Navalyin korvaajaksi pyrkivälle Ksenia Sobtšakille on luvassa pari prosenttia äänistä. Hän suhtautuu Putinin hallintoon erittäin kriittisesti, mutta häntä pidetään silti eliitin edustajana. Navalnyin mielestä Kreml hyväksyi hänet ehdokkaaksi, jotta opposition rivit saataisiin hajalle.

Sobtšak on Putinin kummityttö. Hänen isänsä Anatoli Sobtšak oli 1990-luvun alussa Pietarin kaupunginjohtaja ja Venäjän demokraattien keulakuva. Juuri hän käänsi Putinin uran nousuun nimittämällä hänet aikoinaan Pietarin apulaiskaupunginjohtajaksi.

Ksenia Sobtšak otti Žirinovskin kanssa rajusti yhteen television ensimmäisessä vaalitentissä helmikuun lopussa. Keskustelu kiihtyi hallitsemattomaksi huutamiseksi, kun Žirinovski nimitti häntä toistuvasti idiootiksi ja ääliöksi. Sobtšak heitti hänen päälleen lasillisen vettä, jonka jälkeen Žirinovski haukkui hänet ”saastaiseksi prostituoiduksi”.

Välikohtauksen jälkeen kommunistipuolueen ehdokas Pavel Grudinin päätti vetäytyä vaalikeskusteluista. Hän leimasi ne ”halvaksi näytelmäksi”, jonka tarkoituksena on heikentää ehdokkaiden uskottavuutta.

Karismaattinen Grudinin on erikoinen hahmo kommunistipuolueen ehdokkaaksi. Hän on erittäin varakas liikemies ja maanomistaja, jonka vuositulot nousevat yli 400 000 euroon.

Grudininia kutsutaan ”mansikkakuninkaaksi”, koska hänen johtamansa Leninin sovhoosi on Venäjän suurin mansikantuottaja. Nimestään huolimatta sovhoosi on yksityinen maatalousyritys. Grudinin omistaa sen osakkeista lähes puolet.

Grudininin persoona on herättänyt jonkin verran epäilyjä kommunistien perinteisessä kannattajakunnassa, sillä hän ei ole puolueen jäsen. Hän oli vielä 2000-luvun vaihteessa Putinin tukijoukoissa ja liittyi myöhemmin maan valtapuolueeseen, Yhtenäisen Venäjään. Hän kertoo eronneensa Yhtenäisestä Venäjästä periaatteellisista syistä vuonna 2010.

Kommunistien kannatus kumpuaa neuvostonostalgiasta sekä tyytymättömyydestä korruptioon, suuriin tuloeroihin ja köyhyyteen. Grudinin yrittää nyt laajentaa kannatuspohjaa Navalnyin tontille. Hän on täysiverinen nationalisti ja populisti, minkä takia häntä verrataan usein Donald Trumpiin.

Kommunistit ovat kuuluneet Putinin kaudella Žirinovskin liberaalidemokraattien tavoin niin sanottuun järjestelmän sisäiseen oppositioon, joka hyväksyy Kremlin saneleman marssijärjestyksen ja tukee hallituksen päätöksiä duumassa. Andrei Kolesnikov arvelee, että myös Grudinin on joutunut tekemään jonkinlaisen sopimuksen Kremlin kanssa.

Grudinin kiistää sopimuksen. Hän arvostelee kaikkialle yhteiskuntaan ulottuvaa korruptiota ja syyttää Putinia haluttomuudesta puutua siihen.

”Presidentti voisi aloittaa itsestään ja ystävistään”, Grudinin sanoi maaliskuun alussa vaalitilaisuudessaan Siperian Irkutskissa.

”Se onnistuisi, jos näille ihmisille ja heidän lapsilleen ei tarjottaisi enää huippuvirkoja valtionyhtiöissä, pankeissa ja sijoitusyhtiöissä.”

Grudininin kannatus kohosi radio Vestin joulukuisessa mielipidekyselyssä 45 prosenttiin eli lähes Putinin tasolle. Se pelästytti Kremlin, vaikka kysymys oli yksittäisen radioaseman kuuntelijoilleen tekemästä kyselystä, joka ei kerro mitään ehdokkaan valtakunnallisesta kannatuksesta.

Grudinin on joutunut sen jälkeen lokakampanjan maalitauluksi. Hänen väitetään piilottaneen omaisuuttaan ulkomaille ja perustaneen toistakymmentä salaista pankkitiliä Itävaltaan ja Sveitsiin.

Viranomaisten mukaan Grudininin ulkomaisilla tileillä on noin 55 miljoonaa ruplaa eli lähes 780 000 euroa. Lisäksi hänen väitetään tallettaneen sveitsiläispankkien holveihin yli viisi kiloa kultaa.

Grudinin kiistää syytökset. Hän on myöntänyt perustaneensa ulkomaille kaksi pankkitiliä sukulaisten lääkärikäyntejä varten.

Kolesnikov uskoo, että Kreml pyrkii mustamaalaamaan Grudininia, koska se pelkää uutta Navalnyi-ilmiötä.

Valtiollisen Vtsiom-tutkimuslaitoksen kyselyissä Grudinin kannatus on ollut 7–8 prosenttia. Epävirallisten kyselyiden mukaan se saattaa nousta kuitenkin vaalipäivänä noin 15 prosenttiin. Venäjän kommunistinen puolue on edelleen hyvin organisoitunut poliittinen liike, ja sen kannattajat käyvät yleensä muita ahkerammin äänestämässä.

Kolesnikov arvelee, että Grudinin nousee puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi, jos hän onnistuu vaaleissa.

 

Vaalien mielenkiintoisin kysymys on se, mitä tapahtuu niiden jälkeen. Putin on luvannut puolittaa köyhyyden, nostaa eläkkeitä ja kasvattaa Venäjän bruttokansantuotteen puolitoistakertaiseksi kuuden seuraavan vuoden aikana. Lupaukset saattavat jäädä toteutumatta, sillä suuri osa valtion budjetista menee armeijan tarpeisiin.

Venäjä on kärsinyt pitkästä taantumasta. Ruplan arvo on pudonnut lähes puoleen Putinin kolmannen kauden aikana ja reaalitulot ovat pudonneet neljä vuotta yhtä soittoa. 20 miljoonaa venäläistä elää köyhyysrajan alapuolella.

Raakaöljyn hinnannousu on helpottanut tilannetta jonkin verran, mutta todellinen talouskasvu edellyttäisi radikaaleja uudistuksia. Sellaisia on tuskin odotettavissa, sillä Putin keskittyy suurvaltapolitiikkaan ja asevoimien vahvistamiseen.

Perustuslain mukaan nyt alkava neljäs presidenttikausi on Putinin viimeinen. Perustuslakia voidaan kuitenkin muuttaa tarvittaessa. Tai sitten Putinille voidaan räätälöidä uusi kansakunnan johtajan virka. Presidentti on vasta 65-vuotias ja hyväkuntoinen, joten hän voi jatkaa vielä pitkään.

Tulevasta kehityksestä voidaan päätellä jotakin sen perusteella, ketkä valitaan keskeisiin tehtäviin valien jälkeen. Jos entinen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin nousee hallitukseen, jonkinlaisia talousreformeja saattaa olla odotettavissa.

Jos Dmitri Medvedev jatkaa pääministerinä, politiikka jatkuu todennäköisesti ennallaan. Mutta jos Medvedev syrjäytetään, uutta pääministeriä pidetään automaattisesti Putinin seuraajana.

Yksi Putinin seuraajaehdokas voisi olla Rosenftin pääjohtaja, entinen KGB-mies Igor Setšin.

Toistaiseksi Putinilla ei ole selvää seuraajaehdokasta. Yksi sellainen saattaisi löytyä öljyjätti Rosneftin pääkonttorista. Konsernin kunnianhimoinen ja kovaotteinen pääjohtaja Igor Setšin on entinen KGB-mies ja Putinin luotettu jo Pietarin ajoilta.

Setšin toimi 2000-luvun alussa Putinin sihteerinä ja lähimpänä avustajana. Kremlin kuvioita pitkään läheltä seurannut toimittaja Mihail Zygar kertoo kirjassaan Putinin sisäpiiri (Otava, 2016), että häntä pidettiin tuolloin harmittomana pikkuvirkamiehenä, joka järjesteli presidentin tapaamisia ja kantoi hänen salkkuaan.

Setšiniä arvostettiin kuitenkin KGB:n seuraajaksi perustetussa FSB:ssä ja hänen ympärilleen muodostui pikkuhiljaa turvallisuupalveluissa työskennelleiden Putinin vanhojen ystävien epämuodollinen piiri. Setšin kohosi nopeasti Kremlin arvoasteikossa ja hänet nimitettiin varapääministeriksi vuonna 2008.

Rosneftin johtoon Setšin nousi 2012. Hän on rakentanut yhtiöstä kuudessa vuodessa maailman suurimpiin kuuluvan öljyjätin, joka työllistää lähes 300 000 ihmistä ja tuottaa kuusi prosenttia kaikesta maailmalla käytettävästä raakaöljystä.

Rosneft on listattu sekä Moskovan että Lontoon pörsseihin. Venäjän valtio omistaa edelleen 50,1 prosenttia yhtiön osakkeista.

Setšin tuntee Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Rex Tillersonin vuosien takaa, jolloin hän rakenteli yhteistyökuvioita Tillersonin johtaman Exxon-Mobilen kanssa.

Miesten kerrotaan suunnitelleen myös yhteistä moottoripyörämatkaa. Suunnitelma kaatui, kun Setšin joutui Yhdysvaltain pakotelistalle eikä hänelle myönnetty enää viisumia. Exxon on jäädyttänyt sittemmin myös yhtiöiden yhteistyöhankkeet.

 

Igor Setšiniä pidetään Venäjän turvallisuuspalveluista ja sisäministeriöstä valta-asemiin nousseen silovikki-ryhmän johtajana. Silovikit suhtautuvat epäluuloisesti länsimaihin ja markkinatalouteen ja haluavat vahvistaa valtion otetta talouselämästä.

Viime vuosina silovikit ovat olleet voitolla kamppailussaan talousliberaaleja vastaan. 2000-luvun alussa yksityinen sektori tuotti vielä 70 prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta. Nyt valtaosa teollisuudesta on valtion omistuksessa, ja viisi suurta valtionpankkia hallitsee rahoitusmarkkinoita.

Mihail Zygarin mukaan juuri Setšin junaili aikoinaan pitkän vankeustuomion öljy-yhtiö Jukosin perustajalle Mihail Hodorkovskille ja kaappasi yhtiön parhaat osat Rosneftiin.

Viime vuonna hän järjesti talousliberaaleihin luetulle kauppaministerille Aleksei Uljukajeville tuomion suurta huomiota herättäneessä korruptio-oikeudenkäynnissä.

Syytteet liittyivät kauppaan, jossa Rosneft osti öljy-yhtiö Bašneftin. Sopimus edellytti Uljukajevin hyväksyntää, ja Setšin väitti hänen vaatineen korvaukseksi kahden miljoonan dollarin lahjuksia.

FSB pidätti Uljukajevin näyttävässä operaatiossa marraskuussa 2016. Setšin kieltäytyi osallistumasta oikeudenkäyntiin, vaikka hän oli jutun päätodistaja. Siitä huolimatta Uljukajev tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen.

Uljukajev kiistää syytteet. Hän väittää, että koko lahjusjupakka oli Setšinin järjestelemä.

 

Rekisteröidyt ehdokkaat

 

Lähde: Vtsiom, Kuvat: Alexander Zemlianichenko / ap / lk, Pavel Golovkin / ap / lk, Musa Sadulayev / ap / lk, Pavel Golovkin / ap / lk, Kirill Kudryavtsev / afp / lk