Laittomat rajanylitykset keskittyvät taas Välimerelle – ”Roikuimme veneen köysissä koko yön”

Matkan hinta voi nousta jopa 6000 euroon. Haaksirikkoutuneet joutuvat odottamaan apua yhä kauemmin.

Frontex
Teksti
Taina Tervonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

PARIISI Laittomien rajanylitysten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti Välimerellä.

Tammikuussa 2015 ylityksiä oli 60 prosenttia enemmän kuin vastaavassa kuussa viime vuonna. Viime vuonna ylityksiä oli yhteensä 218 000.

Huolestuttavaa on, että tulijoiden määrä on jatkanut kasvuaan talvisesta kovasta merenkäynnistä huolimatta. Valtaosa pakenee Syyrian sotaa. Libyan epävakaa tilanne ajaa niin ikään yhä enemmän maassa asuvia siirtolaisia pakoon.

Amnesty Internationalin kampanjapäällikön Matteo De Bellis’n ja useiden kansalaisjärjestöjen mukaan rajanylitykset keskittyvät nyt Välimerelle, koska EU:n ja jäsenmaiden rajavalvonta maarajoilla on kiristynyt entisestään.

Hengenvaarallinen merireitti on Eurooppaan pakenevien ainoa mahdollisuus.

”Lopputulos on silmiemme edessä Lampedusassa”, De Bellis sanoo.

Helmikuussa Lampedusan saaren edustalla käytiin taistelua henkiinjäämisestä.

 

8. helmikuuta 2015. Tuuli puhaltaa yli 120 kilometriä tunnissa, Välimeren aallot nousevat kahdeksanmetrisiksi.

Edellisenä päivänä Libyan rannikolta oli lähtenyt neljä kumivenettä, jokaisessa yli sata matkustajaa, suuntana italialainen Lampedusan saari, Italian eteläisin kohta.

”Vene alkoi täyttyä vedellä. Jokainen aalto vei mukanaan kaksi tai kolme matkustajaa”, kertoo malilainen Ibrahim, 24.

”Lopulta meitä oli enää neljä. Roikuimme kumiveneen köysissä koko yön. Auringon noustessa kaksi meistä oli kadonnut.”

Yön aikana yksi veneistä katoaa kokonaan. Lopuista kolmesta Italian rannikkovartiosto pelastaa 115 ihmistä, joista 29 kuolee hypotermiaan ennen maihin pääsyä. Hukkuneita on yli 300.

Jokainen matkustajista oli maksanut matkasta noin 650 euroa.

Ibrahim oli yksi oman veneensä kahdesta eloonjääneestä. Hän kertoi tarinansa Matteo De Bellis’lle.

Helmikuun haaksirikko on yksi Välimeren pahimmista. Edellinen mieliin painunut, 366 uhria vaatinut onnettomuus tapahtui lokakuussa 2013 Lampedusan edustalla.

 

Uusien haaksirikkojen ehkäisemiseksi Italian viranomaiset aloittivat lokakuussa 2013 Mare Nostrum -pelastusoperaation, jonka alukset partioivat yli 300 kilometrin päässä Italian rannikolta, lähellä Libyan aluevesiä – siellä, missä vastapäiseltä rannikolta lähtevät heppoiset kumiveneet joutuivat useimmiten merihätään.

Pelkästään Italian rahoittama, noin sata miljoonaa euroa maksanut operaatio päättyi lokakuussa 2014.

Tilalle tuli EU:n ulkorajavirasto Frontexin johtama Triton-operaatio, joka työllistää yhdeksän alusta, kaksi helikopteria ja yhden lentokoneen. Vuoden loppuun asti toimivan operaation ensisijainen tavoite ei kuitenkaan ole ihmishenkien pelastaminen vaan rajavalvonta. Siksi se keskittyy partioimaan Italian aluevesillä.

Amnestyn Matteo de Bellis sanoo, ettei se riitä.

”Esimerkiksi helmikuisen haaksirikon hätäkutsu tuli alueelta, jolla ei yksinkertaisesti ollut ketään. Tritonin pääalus oli satojen kilometrien päässä Maltalla huollossa.”

Mare Nostrumin budjetti oli yhdeksän miljoonaa euroa kuussa, Tritonin 2,9 miljoonaa euroa, De Bellis muistuttaa.

”Triton ei pysty vastaamaan Välimeren tilanteeseen.”

 

Frontexin edustaja Izabella Cooper puolustautuu: ”Taustalla on useita syitä.”

”Ihmissalakuljetus on kukoistava bisnes, jossa riskinotto on vähäistä.”

Epävakaassa Libyassa salakuljettajat voivat toimia seurauksia pelkäämättä.

Uusi ilmiö ovat Turkista lähtevät, pilkkahintaan ostetut ruostuneet rahtialukset, jotka voivat kuljettaa yli 600 matkustajaa.

Matkan hinta saattaa nousta 6000 euroon.

Se tarkoittaa miljoonien eurojen tuottoa, Cooper muistuttaa.

”Frontexin ensijainen mandaatti on rajavalvonta, mutta emme ole koskaan epäröineet pelastaa merihätään joutuneita aluksia. Se on jokaisen merellä kulkevan velvollisuus kansainvälisen merioikeuden mukaan.”

Frontex toimii kuitenkin vain ja ainoastaan jäsenmaiden tukena, Cooper muistuttaa. Virasto ei voi korvata kansallisten viranomaisten toimia.

 

Toistaiseksi EU:n jäsenmaat ovat kuitenkin tyytyneet jättämään ongelman Italian harteille.

Viime lokakuussa Britannian apulaisulkoministeri Joyce Anelay totesi pelastusoperaatioiden vain houkuttelevan uusia rajanylittäjiä.

”Tällaiset lausunnot ovat paitsi moraalisesti tuomittavia myös valheellisia. Mare Nostrumin lopetettua toimintansa tulijoiden määrä on kasvanut eikä vähentynyt”, Matteo De Bellis sanoo.

”Välimeri ei ole ainoastaan Italian raja. Se on samalla myös Euroopan unionin raja.”

Siksi vastuu pelastusoperaatioista kuuluu Matteo De Bellis’n mukaan Euroopan unionille.

”EU:lla on tähän tarvittavat resurssit. Se, ettei niitä kohdisteta Välimerelle on poliittinen päätös.”

Todennäköistä on, että ylitykset jatkuvat edelleen. Viikko helmikuisen haaksirikon jälkeen Italian merivalvontaviranomaiset pelastivat hukkumiskuolemalta yli 2800 ihmistä yhden ainoan viikonlopun aikana.