Kasvitauti uhkaa Eurooppaa
Välimeren oliiviviljelmillä on käynnissä joukkotuho. Etelä-Italiaan iskeneen tappajabakteerin torjunta tukahtui aatteelliseen kiistelyyn ja laiminlyönteihin.
Apulian maakunnassa Italian saappaankorossa sijaitseva Salenton seutu on koko Euroopan arvokkaimpia laatuoliiviöljyjen tuotantoalueita.
Nyt oliivilehdot Gallipolin ja Leccen välillä ovat täynnä palaneita kantoja ja pystyyn kuolleita puita. Oksista roikkuvat harvat lehdet ovat käpristyneet ruskeiksi ja rutikuiviksi. Niiden keskellä ei näy täysikasvuisia puita, joiden lehdet hohtaisivat hopeanvihreinä ja terveinä.
Oliivipuut on tuhonnut luontoon vahingossa päässyt tappajabakteeri Xylella fastidiosa, jota kutsutaan kasvikunnan mustaksi surmaksi. Se on pikavauhtia noussut uhkaamaan koko Euroopan oliiviviljelmiä ja kenties myös muita hyötykasveja.
Oliivinkasvattajat Gallipolin lähellä alkoivat kymmenkunta vuotta sitten kiinnittää huomiota siihen, että puut heidän viljelmillään kituivat ja kuihtuivat oudosti.
Puukuolemat eivät näyttäneet liittyvän kuivuuteen, kylmyyteen tai liian runsaisiin sateisiin. Pian kokonaisia oliivilehtoja alkoi kuolla pystyyn.
Vastaus löytyi vuonna 2013. Yhdysvalloissa konferenssiin osallistunut italialaistutkija huomasi oliivipuiden oirehtivan aivan kuin Kalifornian viiniköynnökset, joita vaivasi kasvituholaisbakteeri – Xylella fastidiosa.
Näytteet varmistivat asian nopeasti. Italian viranomaiset ilmoittivat Xylellasta lokakuussa 2013. Xylella-bakteeria ei ole aiemmin tavattu Euroopassa, mutta sen pelottava maine tiedettiin.
Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikassa esiintyvän Xylella-bakteerin neljä alalajia (fastidiosa, pauca, multiplex ja sandyi) ovat tehneet laajoja tuhoja Kalifornian viininviljelyalueiden lisäksi Keski-Amerikan kahvi- ja manteliviljelmillä sekä Brasilian sitrusviljelmillä.
Niiden uhreja ovat myös hyöty- ja koristekasvit kuten muratti, laventeli, luumu ja kirsikka. Bakteereista kärsivät myös esimerkiksi paju, tammi, vaahtera, ahomansikka, mustikka ja nokkonen.
Jokainen alalaji näyttää valikoivan eri kasvilajit tuhottavakseen. Vieraaseen ympäristöön päästessään bakteerit kykenevät muuntautumaan siten, että alkavat tuhota myös kasveja, joita niiden kotiseuduilla ei ole.
Xylella kuihduttaa isäntäkasvinsa muutamassa kuukaudessa.
Ne kuolevat käytännössä janoon ja nälkään. Bakteerit muodostavat lisääntyessään puun tai pensaan suoniin liimamaisen kalvon, joka tukkii suonet estäen veden ja ravinnon virtauksen oksiin ja lehtiin.
Bakteereja levittävät hyönteiset, jotka imevät puiden ja kasvien oksista ja lehdistä ravintoa. Italian oliivipuihin tautia levitti myös Suomessa hyvin yleinen sylkikaskas (Philaenus spumarius).
Xylellan tartuttamia puita ei voida enää hoitaa. Taudin torjunta on huomattavan vaikeaa, sillä bakteeri voi piileskellä puissa oireettomana vuodenkin ajan.
Bakteereista kärsivät myös paju, tammi, vaahtera, ahomansikka, mustikka ja nokkonen.
Euroopan unioni luokittelee oliivipuiden kimppuun pääseen Xylella fastidiosa -kannan yhdeksi maailman vaarallisimmista kasvituholaisista.
Se ei ole liioittelua. Kun bakteeri paikannettiin, sen esiintymisalue arvioitiin 8 000 hehtaarin laajuiseksi. Vain kuudessa vuodessa alue on kasvanut satakertaiseksi. Tänä aikana bakteeri on edennyt yli sata kilometriä pohjoisemmaksi.
Xylella on jo tappanut noin 21 miljoonaa oliivipuuta eli yli kolmasosan kaikista Apulian maakunnassa kasvavista, arvioi Italian maataloustuottajien yhdistys Coldiretti.
Suuri osa kuolleista puista on ikivanhoja ulivi secolari -puita, joiden merkitystä kasvattajille ja yhteisöille on mahdoton mitata rahassa.
Uhattuna on koko seudun yhteiskuntarakenne. Satoja vuosia vanhoja oliiviviljelmiä on tuhoutunut, suvut ovat menettäneet elinkeinonsa.
Bakteeri etenee yhä pohjoisemmaksi parin kilometrin kuukausivauhtia.
Tutkijat varoittavat, että Euroopan oliivinkasvattajia uhkaa pahimmillaan samanlainen tuho, jonka Euroopan viininviljelijät kokivat 1800-luvun loppupuolella.
Silloin Pohjois-Amerikasta vahingossa saapunut Phylloxera-viinikirva tuhosi valtaosan Euroopassa viljellyistä viiniköynnöslajikkeista. Xylella fastidiosa -bakteerin puolestaan uskotaan päätyneen Apuliaan yhdestä costaricalaisesta koristekahvipensaasta.
Bakteeri on levinnyt siitä huolimatta, että EU:n komissio määräsi jo vuonna 2014 Italialle pakollisen pelastus- ja torjuntaohjelman. Se edellytti kaikkien tartunnan saaneiden oliivipuiden kaatamista ja polttamista sekä leveiden suoja-alueiden raivaamista niiden ympärille.
Italia määräsi poliisikenraali Giuseppe Sillettin johtamaan operaatiota poikkeustilavaltuuksin, mutta torjunta vesittyi paikallispoliitikkojen, viljelijöiden ja ympäristönsuojelijoiden rajuun vastustukseen.
Oliivilehtojen kaatomääräykset synnyttivät protestitulvan, jossa oranssiliiviset mielenosoittajat kahlitsivat itsensä puihin ja valtasivat traktorimarsseilla kaupunkien keskustoja.
Tieteellisestä näytöstä huolimatta monet viljelijät väittivät, että perinteiset luonnonmukaiset keinot ratkaisisivat ongelman.
Poliittisen valtaan pyrkinyt populistinen Viiden tähden liike hyödynsi alusta asti tilannnetta kaikin keinoin.
Liikkeen perustaja, koomikko ja kansansuosikki Beppe Grillo väitti viime vuoteen asti tutkijoiden ja viranomaisten vain huijaavan kansaa.
Painostus ja protestointi käänsivät tilanteen päälaelleen.
Tulilinjalle joutuivat pelastusohjelman toteuttajat, joita Leccen oikeusviranomaiset alkoivat syyttää bakteerin tuomisesta Salenton alueelle tutkimuskokeiluissa ja viivyttelystä sen torjunnassa.
Syytettyjen joukossa oli viranomaisia sekä biologeja, kasvipatologeja ja laboratoriotyöntekijöitä Apulian pääkaupungin Barin yliopistosta, jonne Xylellan vastainen tutkimustyö keskittyy.
Pelastusohjelmaa johtanut Giuseppe Silletti erosi turhautuneena joulukuussa 2015.
Rikostutkinnan myötä roihahtivat salaliittoteoriat.
Oliivipuiden tuhon syynä olivatkin kasvinsuojelumyrkyt, joita viranomaiset suosittelivat sylkikaskaan tuhoamiseksi – tai toisaalta syynä olivat tutkijoiden kenttäkokeilut Xylella-bakteerilla.
Tai syypäitä olivatkin kiinteistökeinottelijat, jotka halusivat ostaa ahdinkoon ajautuneet oliivitilat pilkkahintaan jalostaen niitä tuottaviksi golfkentiksi tai lomakeskuksiksi.
Leccen syyttäjänvirasto lopetti rikostutkintansa vasta viime toukokuussa.
Se ilmoitti, ettei epäiltyjä tulla syyttämään, vaikka toiminta on sisältänyt huonoa tutkimusta sekä epäselvyyksiä siitä, miten Xylellan torjuntaan myönnetyt EU:n ja Italian varat on käytetty.
Tiedeyhteisö on arvostellut rikostutkintaa, koska sen käynnistyminen käytännössä pysäytti torjuntatyöt melkein vuodeksi syksyyn 2016 asti. Tuona aikana vielä hallittavissa ollut vitsaus ryöstäytyi ratkaisevalla tavalla käsistä.
Valtaosa ympäristöaktivistien ”pelastamista” puista on nyt kuollut.
Italia on Espanjan jälkeen maailman suurin oliiviöljyn tuottaja. Sen kannalta bakteeri iski pahimpaan mahdolliseen paikkaan.
Apulia on saapasmaan tärkein tuotantoalue. Siellä syntyy yli kolmasosa vientiin menevästä italialaisesta oliiviöljystä ja jopa 45 prosenttia laadukkaista neitsytpuristetuista oliiviöljyistä.
Viime vuosi oli Italian oliiviöljyn tuottajille yksi huonoimmista koskaan.
Koko maan tuotanto laski alle puoleen aiemmasta, Apulian oliiviöljytuotanto romahti peräti kaksi kolmasosaa.
Oliiviöljyn tuottajat ovat kärsineet Xylellan takia jo lähes puolentoista miljardin euron vahingot, laskee maataloustuottajien yhdistys Coldiretti.
”Kuuden vuoden laiminlyöntien ja virheiden tuloksena edessämme ovat nyt Ilmestyskirjan painajaiset”, maalailee Coldirettin puheenjohtaja Ettore Prandini.
Italiassa on jo käytännössä luovuttu toivosta hävittää bakteeri alueilta, joille se on pesiytynyt.
Tavoitteena on löytää tai kehittää Xylellalle vastustuskykyisiä oliivipuulajikkeita ja padota taudin eteneminen pohjoisemmaksi.
Tutkijat ovat jo määrittäneet kaksi paikallista oliivipuukantaa, jotka näyttävät muita vastustuskykyisemmiltä.
Viljelijät ovat alkaneet istuttaa niitä kuolleiden puiden tilalle, mutta tutkijat muistuttavat, ettei menestys ole taattu. Bakteeri saattaa muuntautua ja luoda kannan, joka pystyy tuhoamaan näitäkin puita.
Jos uudet istutukset onnistuisivatkin, tuotannon elpyminen Xylellaa edeltäneelle tasolle voi kestää 50 vuotta.
Italiaa hallitseva Viiden tähden liike sanoutui vihdoin viime huhtikuussa irti Beppe Grillon väitteistä. Se teki täyskäännöksen ja alkoi kutsua oliivipuutuhoa ”dramaattisesti eteneväksi joukkomurhaksi.”
Myös kasvattajien kanta puunkaatoihin on alkanut muuttua.
Vahinko on silti jo tapahtunut. Euroopan unionin tuomioistuin katsoo 5. syyskuuta tekemässään päätöksessä, että Italia on laiminlyönyt tehtävänsä: torjunta alkoi myöhässä ja on edennyt tehottomasti ja virheellisesti.
Italian vitkastelun takia tappajabakteeri uhkaa EU:n komission mukaan koko Välimeren alueen oliivituotantoa.
Jos Xylella fastidiosa -bakteeri leviää koko EU:n oliivintuotantoalueelle, vaarassa on 70 prosenttia yli 30-vuotiaiden eli parhaiten tuottavien oliivipuiden tuotantoarvosta.
Vahingot yltäisivät silloin yli 5,5 miljardiin euroon vuodessa.
Xylellalle suotuisia oloja voi löytyä Hollannista Pohjois-Afrikkaan.
Vaarassa eivät ole vain oliivipuut. Xylella fastidiosa muodostaa riskin koko Euroopan kasvikunnalle ja sadoille, Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA varoitti viime toukokuussa.
Kotiseuduillaan Amerikassa Xylellan eri kantojen tiedetään aiheuttaneen tauteja yli 500 kasvilajille.
Bakteerin nopea muuntautumiskyky voi synnyttää Euroopassakin uusia kantoja, jotka alkavat tuhota täkäläisiä hedelmä- ja viljalajikkeita.
Xylellan esiintymisalue Euroopassa on toistaiseksi pieni verrattuna siihen, mihin sillä on hyvät edellytykset edetä. Näin päättelee Ranskan maatalouden tutkimuslaitoksen INRA:n tutkimus, joka julkaistiin tiedelehti Naturessa kesäkuussa 2019.
”Tulokset osoittavat, että tutkimamme Xylellan eri alalajit saattavat lisääntyä huomattavasti. Mallit viittaavat, että sopivia alueita löytyy runsaasti useilta tärkeiltä viininviljelyseuduilta”, ranskalaistutkijat toteavat.
He määrittelevät pahimmiksi riskialueiksi Espanjan, Ranskan, Italian ja Kreikan Välimeren rannikkoseudut sekä Ranskan, Portugalin ja Espanjan alueet Atlantin rannikolla. Vaaravyöhykkeessä ovat myös Turkki sekä Pohjois-Afrikan ja Mustanmeren rannikkoseudut.
Xylellalle suotuisia ilmasto-oloja voi löytyä jopa Englannista, Saksasta, Ranskan pohjoisosista, Belgiasta ja Hollannista.
Korkeat kevät- ja kesälämpötilat edistävät bakteerin leviämistä, mutta yli 37 asteen lämmössä bakteerimäärät jo pienenevät.
Myös pakkanen on Xylellalle myrkkyä, ranskalaistutkijat havaitsivat.
Alueet, joilla lämpötila laskee yli kolmeksi päiväksi alle kahteentoista pakkasasteeseen tai viideksi päiväksi alle kymmeneen pakkasasteeseen vaikuttavat olevan siltä melko turvassa.