Rajarauhaa ihmisoikeuksilla
Vuosi 2018 on vasta alkanut, mutta jo yli 200 ihmistä on hukkunut tai kadonnut Välimerellä.
Vuotta 2018 ei ole kulunut kuukauttakaan, mutta jo yli 200 ihmistä on hukkunut tai kadonnut Välimerellä.
Pakolaiskriisi jatkuu kolmatta vuotta. Syyrian, Irakin, Marokon ja muiden Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan lähtömaiden tilanne ei ole rauhoittunut.
Muuttoliikettä seuraavan YK:n IOM-järjestön mukaan Eurooppaan on saapunut alkuvuoden aikana lähes 5 500 Välimeren ylittänyttä. Määrä on yli 1 000 henkeä enemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2017.
Ihmisiä saapuu Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta eniten Italiaan, sitten Espanjaan ja Kreikkaan.
Kaiken kaikkiaan Eurooppaan pyrkivien määrä on kuitenkin enää murto-osa siitä, mitä se oli vuonna 2015. Silloin Välimeren ylitti yli miljoona ihmistä.
Nyt liikenne on hiljentynyt rannikolla. Syynä on reittien tukkiminen.
Euroopan unionin ja Turkin välinen sopimus on vähentänyt Kreikkaan suuntautuvaa liikennettä. Unionin yhteistyö Libyan kanssa on padonnut tien Italiaan.
Hintana ovat ihmisoikeudet, sanoo Tampereen yliopiston rauhan ja konfliktin tutkimuskeskuksen tutkija, Anitta Kynsilehto.
”Jos Eurooppa kiinnittää liikaa huomiota Turkin ihmisoikeusloukkauksiin, niin Turkki päästää turvapaikanhakijat rajan yli Eurooppaan.”
”Libyassa koko yhteiskuntajärjestys on ollut kaoottisessa tilanteessa, mutta se ei ole estänyt painostamasta Libyaa pitämään ihmiset siellä.”
EU on epäonnistunut pakolaiskriisin hoidossa.
Kun helpoimmat rajanylityspaikat on suljettu, meren ylityksistä on tullut entistä vaarallisempia.
Vuonna 2015 Välimerellä kuoli ja katosi yli 3 700 ihmistä. 2016 määrä oli jo yli 5 000.
”Kun yhdessä paikassa liikenne hiljenee, toisissa se voimistuu. Uusia reittejä on haettu esimerkiksi Egyptin rannikolta”, Kynsilehto sanoo.
Vuonna 2017 Espanja oli ainoa Euroopan maa, jossa tulijoiden määrä kasvoi edellisvuosiin nähden. YK:n mukaan maalla ei ole riittävästi resursseja pakolaisten vastaanottoon.
Espanjan Afrikan mantereella sijaitsevilta alueilta käännytetään ihmisiä takaisin jopa ilman turvapaikkaprosessia.
Moni käännytetyistä yrittää pian uudestaan Välimeren yli. Se on kerta kerralta vaikeampaa, kun reitit vaihtuvat ja salakuljetukset kallistuvat.
Muuttoliikkeen ympärille on syntynyt valtava varjotalous. Sitä pyörittävät salakuljettajat ja orjakauppiaat.
Bisnes kukoistaa etenkin Libyassa. Maan 24 viralliseen pidätyskeskukseen on suljettu IOM:n arvion mukaan 5000 ihmistä. Lisäksi on asejoukkojen valvomia orjatyön, raiskausten ja väkivallan keskuksia, joiden sulkemista YK:n järjestöt ovat toistuvasti vaatineet.
EU on epäonnistunut pakolaiskriisin hoidossa, Anitta Kynsilehto sanoo.
Jos unionin jäsenmaiden pakolaiskiintiöitä kasvatettaisiin, nykyistä suurempi osa turvapaikanhakijoista saapuisi Eurooppaan hallinnoidusti, avun tarpeessa oleviksi tunnistettuina.
Kiintiöt tuskin kasvavat. EU:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015 turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamisesta eri puolille Eurooppaa muuttopaineen jakamiseksi.
Sopimuksen tavoitteena oli sijoittaa kahden vuoden aikana noin 160 000 pakolaista. Määrä jäi alle puoleen, sillä Puola ja Unkari vikuroivat vastaan, ja pitivät rajansa pakolaisilta kiinni.
Rajojen sulkeminen ja rajojen valvonnan ulkoistaminen Libyan kaltaisiin maihin ei poista alkuperäistä ongelmaa, painetta lähtömaissa.
”Kehitysyhteistyötoimijana EU on suuri ja vahva. Mutta ongelma on, että toiminta on ehdollistettu rajahallinnoinnille ja ihmisten pitäimiselle paikoillaan”, Kynsilehto sanoo.
”Liikkuvuuden mahdollistaminen olisi kaikkien etu. Nyt palauttamisiin ja rajavalvonnan ylläpitämiseen käytetään hirveästi rahaa, kun yritetään pysäyttää inhimillinen toiminta.”
Kehitysyhteistyön lisäksi EU:n tulisi edistää kansallisen turvapaikkalainsäädännön laatimista Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa.
”Esimerkiksi Algeria järjesti viime vuoden lokakuussa Algerin kaupungissa muutaman random-operaation, joissa ihmisiä pidätettiin ihonvärin perusteella. Heidät kuljetettiin etelä-Algeriaan, pidettiin säilössä ja kuljetettiin Nigerin rajalle”, Kynsilehto sanoo.
Joukossa oli ihmisiä, joilla oli YK:n pakolaiskortti.
Välimeren yli pääsi vuonna 2017 reilut 170 000 ihmistä. Samana vuonna turvapaikkaa Suomesta haki noin 5 000 ihmistä.
Suurin osa viime vuonna käsitellyistä hakemuksista sai kielteisen päätöksen. Monen paperit päätyvät uudelle kierrokselle Maahanmuuttovirastoon.
”Iso osa, useat tuhannet päätöksen saaneet ovat tehneet valituksen. Tavallista useampi kielteisen päätöksen saanut laittaa uuden hakemuksen. Monesti siitä löytyy jo uusi peruste”, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo sanoo.
Entistä useammin uusi peruste on kristinuskoon kääntyminen.
”Turvapaikan saamiseen on oltava vainon syitä. Uskonto voi olla yksi vainon syy.”
Vaikka hakijamäärät ovat romahtaneet verrattuna vuoteen 2015, tulijoita on silti pitkän aikavälin keskiarvoa enemmän.
“Onhan tämä edelleen sitä pitkän aikavälin keskimäärää korkeammalla”, Repo sanoo.
2000-luvulla määrä on vaihdellut 1 500 ja 6 000 turvapaikanhakijan välillä.