Brexit: Britit keksivät purkkavirityksiä, koska helpoin ja loogisin vaihtoehto ei heille kelpaa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Britannian hallitus on kehittänyt brexit-ratkaisun.

Aluksi tulisi kolmen vuoden ”tilapäinen tulliliitto”. Siirtymäaika, jonka aikana kauppa EU:n ja Britannian välillä jatkuisi melkein kuin ennenkin. Mitä nyt Britannialle annettaisiin erivapaus solmia omia kauppasopimuksiaan tulliliiton pelisäännöistä riippumatta.

Siirtymäaika päättyisi vuonna 2022. Silloin siirryttäisiin ”uuteen kumppanuuteen”.

Siinä Britannia ei kuulisi EU:n sisämarkkinoihin tai tulliliittoon, mutta kävisi silti kauppaa EU-alueen kanssa ilman tulleja tai muita esteitä. Myös muiden valtioiden kanssa maa solmisi kauppasopimukset vapaasti ja itsenäisesti.

Myöskään brittien suurin kauhukuva ei toteutuisi. Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille ei syntyisi tiukkaa rajaa.

Ja jos jonkinlainen raja kuitenkin tulisi, kulkisivat tavarat sen yli katkotta ilman tulleja. Tai vähintäänkin uusi teknologia tekisi kaikesta niin sujuvaa, ettei rajaa edes huomaisi.

Kaikki onnistuu. On sittenkin mahdollista syödä ja kasvattaa kakkua samaan aikaan!

Sad, but oh so true. pic.twitter.com/GKEYzlmTKH

— Very Brexit Problems (@SoVeryBrexit) 20. maaliskuuta 2017

Very Brexit Problems julkaisi tiivistyksen EU:n ja Britannian suhteesta. Jos yllä oleva tviitti ei näy, voit katsoa sen täältä.

 

Näin ruusuinen kuva välittyy brexit-neuvottelutavoitteista, jotka Britannian hallitus julkaisi 15. ja 16. elokuuta.

Tavoitteita oli odotettu. Brexit-neuvotteluiden kaksi ensimmäistä neuvottelukierrosta ehtivät kulua EU-puolen pohtiessa sitä, mitä britit oikeastaan edes haluavat.

Realistien pettymykseksi myös nyt julkaistut linjaukset vaikuttavat enemmän haavekuvilta kuin toteuttamiskelpoisilta ratkaisuilta.

Britannia haluaa edelleen eron EU:n sisämarkkinoilta mutta säilyttää yhä myös kaikki talousintegraatiosta saamansa edut. Muiden EU-maiden oletetaan suostuvan kermankuorintaan mukisematta.

Esitykset saavat ihmettelemään, onko saarella kunnolla edes ymmärretty, mikä tulliliitto on.

Kyseessä on sopimus, jossa osapuolet sitoutuvat lopettamaan tullien perimisen toistensa tuotteilta. Vähintään yhtä tärkeää kuitenkin on se, että tulliliiton jäsenet myös sopivat yhteisestä tullista liiton ulkopuolisten maiden tuotteille.

Yhteinen tulli. Yhdessä. Toisin sanoen, kukaan jäsenistä ei solmi kauppasopimuksiaan itsenäisesti.

Näin varmistetaan, ettei mikään yksittäinen maa pääse tilanteeseen, jossa se hankkii kilpailuetua tekemällä muita tulliliiton jäseniä edullisempia kauppasopimuksia.

Britannian suunnitelmissa sille pitäisi antaa juuri tällaiset etuoikeudet.

”Tilapäisessä tulliliitossa” Britannia saisi jatkaa tullivapaata kauppaa EU-alueelle mutta myös sopia tulleista muiden valtioiden kanssa itsenäisesti. Sen ei myöskään tarvitsisi kunnioittaa EU-tuomioistuinta mahdollisten erimielisyyksien ratkaisijana.

Pysyvässä ”uudessa kumppanuudessa” Britannia olisi EU:n tulliliiton ulkopuolella. Silti tullivapaa kauppa onnistuisi mukauttamalla brittien tullimääräykset muistuttamaan EU:n pelisääntöjä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, ei toistaiseksi ole käynyt ilmi.

Kuten ei myöskään se, mikä saisi muut EU-maat suostumaan tällaiseen hyvin epämääräiseen järjestelyyn. Ainakin toistaiseksi Euroopan parlamentin ja komission suunnista onkin lähinnä kehotettu brittejä lopettamaan haaveilu.

This is just sad #Brexit pic.twitter.com/3s6rI7gW5P

— Lilian Wagdy ليليان (@lilianwagdy) 24. kesäkuuta 2016

Brexit-äänestyksen jälkeen ihmiset vitsailivat muun muassa brittiläisen ja mannereurooppalaisen ruokakulttuurin eroilla. Jos yllä oleva tviitti ei näy, voit katsoa sen täältä.

 

Utopistiset esitykset kertovat ennen kaikkea tilanteesta, johon Britannia on itsensä ajanut.

Epämääräisiä patenttiratkaisuja on pakko kehittää, koska kaikkein järkevin ja yksinkertaisin vaihtoehto on jätetty pois neuvottelupöydältä. Britit ovat itse päättäneet havitella sovellettua tulliliittoa, vaikka tarjolla olisi myös laajempi ja parempi, toimivaksi havaittu vaihtoehto.

EU-maat näet havaitsivat jo vuosikymmeniä sitten, että jos taloudellisesta yhteistyöstä halutaan oikeasti hyötyä, on keskinäisten tullien poisto vain hyvä alku. Valtaosa kaupan esteistä ei koostu tullimaksuista vaan esimerkiksi eri maiden erilaisista säännöistä, standardeista, käytänteistä ja vaatimuksista.

Siksi unionille luotiin sisämarkkinat. Niihin kuuluu toki myös tulliliitto mutta myös paljon muita mekanismeja, joiden tehtävänä on poistaa kaupan esteitä EU-jäsenmaiden väliltä. Tavoitteena on tila, jossa kauppa käy koko EU-alueella ikään kuin yhdessä maassa.

On muun muassa yhteisiä standardeja ja vaatimuksia markkinoille hyväksyttäville tuotteille. On yhteiset pelisäännöt – sisämarkkinalainsäädäntö, jonka rikkomisesta tuomiot jaetaan EU:n omassa tuomioistuimessa.

Ja koska taloudellisen toimeliaisuuden on havaittu vaativan muutakin kuin tavaroita, vapaata on myös pääomien, palveluiden ja ihmisten liikkuminen.

Sisämarkkinaprojekti on vielä kesken erityisesti digitaalisten tuotteiden osalta, mutta tavallisesta tulliliitosta se eroaa jo nyt valtavasti.

Jos Britannia siis haluaisi varmistaa yritystensä toimintamahdollisuudet ja vaivattoman kaupan EU-alueella, sen kannattaisi yksinkertaisesti vain jatkaa EU:n sisämarkkinoiden jäsenenä.

Brexit itsessään ei tätä estä. Kuuluuhan myös esimerkiksi EU:n ulkopuolinen Norja sisämarkkinoihin.

Straight Outta EUROPE #UKDecides to #leave the EU pic.twitter.com/8kFLRybtEe

— Steve Dawkins (@SteveDawkins888) 24. kesäkuuta 2016

Brexit-kampanjan kärkipoliitikoita kuvattuna Straight Outta Compton -elokuvan julisteesta tehdyssä parodiassa. Jos yllä oleva tviitti ei näy, voit katsoa sen täältä.

 

Britannian ongelma on, että sen hallitus on sitonut kätensä brexit-kansanäänestyksen aikana annetuilla täysin epärealistisilla lupauksilla.

Brittiäänestäjille luvattiin, että EU-ero antaisi Britannialle keinon rajoittaa ihmisten vapaata liikkuvuutta mutta nauttia samalla sisämarkkinoiden kaikista muista eduista. Tosiasiassa sisämarkkinoiden edut syntyvät siitä, että kaikki mukautuvat muun muassa liikkumisen vapauteen. 

Samoin luvattiin vapautta Brysselin käskytyksestä ja EU:lle suunnatuista maksuista.

Mainitsematta jäi, että koko yhteistyö perustuu yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Ja sekin, että vaikka sisämarkkinoiden pyörittäminen maksaa, tuottavat markkinat rahat myös takaisin moninkertaisena.

Seurauksena brexit-neuvottelut ovat typistyneet kummalliseksi näytelmäksi, jossa brittiosapuoli vaikuttaa aidon yllättyneeltä siitä, ettei muu EU olekaan antamassa sille vapaalippua.

Lisää löylyä on lyönyt varsinkin brexitiä lietsonut EU-vastainen brittimedia.

 

Samaan aikaan kello käy vääjäämättä. Britannian EU-ero astuu voimaan maaliskuussa 2019 täysin riippumatta neuvotteluiden lopputuloksesta. Mikäli muusta ei ole päästy sopuun, Englannin kanaaliin ja keskelle Irlantia syntyy ulkoraja ja siten tullimuuri.

Tällaisessa tilanteessa kauppa EU:n ja Britannian välillä käydään maailman kauppajärjestö WTO:n säännöillä. Nykyiseen verrattuna ne ovat erittäin epäedulliset.

Sopimukseton tila olisi huonoin mahdollinen vaihtoehto. Kivulias erityisesti Britannian mutta myös loppu-EU:n näkökulmasta.

Sopiin toivoa, että nyt kuullut tavoitteet eivät ole vakavasti otettava avaus vaan pikemminkin osa neuvottelutaktiikkaa: koepallo, jolla testataan vastapuolen reaktiota ja siten sitä, mistä oikeasti voidaan neuvotella.

Sillä, jos oikein tarkkaan katsoo, voi brittien uusimmissa linjauksissa nähdä myös merkkejä orastavasta realismista

Se, että jonkinlaisen lisäajan tarve myönnetään ääneen, vihjaa vähintään siitä, että britit ovat vihdoin ymmärtäneet neuvotteluajan rajallisuuden. Samoin rivien välissä on annettu ymmärtää, ettei välttämättä olekaan kohtuutonta vaatia Britanniaa hoitamaan osuuttaan sitoumuksista, joita se on ollut tekemässä.

Käytettävissä oleva neuvotteluaika huomioon ottaen ainakin julkiset lausunnot liikkuvat kuitenkin vielä kovin vahvasti haavemaailmassa. Realismille ja käytännönläheisyydelle olisi kysyntää, mutta niiden synnyllä alkaa olla todellinen kiire.