Britannian brexit-painajainen: Ei sopimusta – Tullit tuhoavat kaupan, Skotlanti karkaa ja raja repii Irlannin

Poliitikkojen ja median uho peittää sen, ettei Iso-Britannialla ole juuri neuvotteluvaltteja.

Brexit
Teksti
Tuomas Pulsa
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

’Kaikki EU-sopimukset lakkaavat pätemästä Iso-Britannian osalta 30. maaliskuuta 2019 klo 00:00 Brysselin aikaa.”

EU-komission julkaiseman brexit-direktiiviluonnoksen muotoilu on koruton, mutta selkeä. Kun EU:n perussopimuksessa määrätty kahden vuoden määräaika täyttyy, Iso-Britannian EU-ero astuu voimaan automaattisesti.

Siihen mennessä osapuolten pitäisi sopia kaikista eroon liittyvistä käytännön asioista, kuten Britanniassa sijaitsevien EU-virastojen uudelleen sijoittamisesta ja Britannian osuudesta unionin sitoumuksiin, jotka on tehty sen jäsenaikana.

Lisäksi tarvitaan vielä toinen sopimus, jossa määritellään, miten suhteet EU:n ja Britannian välillä tulevaisuudessa hoidetaan. Optimistisimmat toivovat myös tämän sopimuksen valmistuvan maaliskuuhun 2019 mennessä.

Huomattavasti useampi ei siihen usko.

Heidän mielestään brittien ristiriitaiset tavoitteet povaavat pikemminkin monimutkaisia neuvotteluita.

Iso-Britannia on ilmoittanut tavoittelevansa yhtä aikaa eroa EU:n tulliliitosta ja kauppaa ilman tullitariffeja. Maa haluaa myös lopettaa ihmisten vapaan liikkumisen, mutta samalla estää EU:n ulkorajan muodostumisen Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille.

Pääministeri Theresa May on myös julistanut, että ”ei sopimusta ollenkaan” on parempi vaihtoehto kuin huono sopimus.

Riita on saatu aikaiseksi jopa kaikkein yksinkertaisimmista asioista, kuten EU-virastojen siirtymisestä pois Lontoosta.

Tällaisessa ilmapiirissä tuntuu hyvin mahdolliselta, että kun Britannian EU-ero astuu voimaan, mitään sopimusta jatkosta vielä ole. Mitä silloin tapahtuisi?

”Kustannukset tulevat siitä, että tavarat seisovat pari viikkoa tullissa.”

Eniten järisisi kaupassa.

Tällä hetkellä Iso-Britannia kuuluu EU:n sisämarkkinoihin ja tulliliittoon. Brittiläisten yritysten tuotteet ja palvelut liikkuvat EU-alueella vapaasti ilman erillisiä tullimaksuja.

Myös standardit ovat yhteiset. Yhdessä EU-maassa markkinoille hyväksytty tuote kelpaa sellaisenaan kaikkialla muuallakin.

Tällaisissa olosuhteissa kauppa myös käy.

Vuonna 2016 Iso-Britannian viennistä arviolta 44 prosenttia, noin 283 miljardia euroa, suuntautui EU-alueelle. Vastaavasti EU-alueelta vietiin Britanniaan tuotteita reilulla 365 miljardilla.

Ilman uutta sopimusta Britannia kuitenkin lentää sisämarkkinoilta yhdessä yössä.

Sen jälkeen kaupassa noudatettaisiin maailman kauppajärjestö WTO:n sääntöjä. Niiden myötä EU:n ja Iso-Britannian välille palaisivat tullimaksut.

Maksut nostavat tuontituotteiden hintoja, joten seurauksena kauppa todennäköisesti vähenisi.

”Eivätkä suurin ongelma edes ole tullimaksut, vaan tullimenettely ylipäänsä”, sanoo tutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppatutkimuksen verkostosta.

”Kustannukset tulevat siitä, että tavarat seisovat pari viikkoa tullissa tarkastuksissa. Monelle alalle tämä olisi todella kova paikka.”

Lisäksi sisämarkkinoiden ulkopuolinen Britannia jää myös muissa kauppaneuvotteluissaan yksin. Tämä huomioidaan erityisesti Kiinassa, sanoo Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori Juha Raitio.

Rikkaalla, yli 500 miljoonan asukkaan EU:lla on kauppaneuvotteluissa voimaa jopa Kiinaan verrattuna. Iso-Britannialla yksin taas ei.

”Tulevaisuudessa Britannia joutuu todennäköisesti tekemään Kiinalle hyvin edullisia sopimuksia”, Raitio sanoo.

Voisi kuvitella, että tässä riittäisi kannustetta hoitaa edes EU-suunnan kauppa kuntoon mahdollisimman nopeasti.

Pohjois-Irlannilla on oikeus liittyä Irlantiin, mikäli asukkaat niin äänestävät.

Toinen sopimuksettoman brexitin kipupiste olisivat rajat, erityisesti Pohjois-Irlannissa.

Tällä hetkellä Irlannin ja Pohjois-Irlannin taloudet ovat pitkälti integroituneet toisiinsa. Rajan ylittävä kauppa on jokapäiväistä. Lukemattomat ihmiset asuvat ja työskentelevät eri puolilla rajaa.

Jos Britannia eroaa EU:sta ilman sopimusta jatkosta, Pohjois-Irlannin ja Irlannin välille syntyy EU:n ulkoraja. Se tarkoittaisi rajatarkastusten ja tullimuurin palauttamista.

Seuraukset iskisivät tavallisten ihmisten arkeen välittömästi. Timo Miettinen ennustaa, että ainakin osassa saarta vaikeuksia olisi jopa päivittäistavaroiden saannissa.

Välittömien kuohujen lisäksi raja Irlannin keskellä saattaisi alkaa repiä hajalle koko Iso-Britannian valtiota.

Pohjois-Irlannin rauhansopimuksessa määritellään, että Pohjois-Irlannilla on oikeus liittyä Irlantiin, mikäli alueen asukkaat niin äänestävät. Myös EU:n jäsenvaltiot hyväksyivät 29. huhtikuuta linjauksen siitä, että mikäli Pohjois-Irlanti tulevaisuudessa liittyy Irlantiin, hyväksytään se suoraan myös EU:n jäseneksi.

Ulkoraja ilman lievennyksiä voisi hyvin olla irtautumiskehityksen laukaiseva tekijä, veikkaa Juha Raitio. Jo nyt kovimmissa puheissa on todettu Pohjois-Irlannin rauhan olevan sen varassa, ettei ulkorajaa synny.

Myös Skotlannissa brexit voi tuoda eron Britanniassa uudelleen pöydälle.

Britannian korkein oikeus vahvisti tammikuussa, ettei maan alueparlamenteilla ole veto-oikeutta brexitiin. Enemmistö skotlantilaisista haluaisi pysyä EU:n jäseninä.

Raition mukaan onkin todennäköistä, että mikäli Skotlannin itsenäisyyttä kannattava SNP uusii vaalivoittonsa, se lähtee tavoittelemaan uutta itsenäisyyskansanäänestystä.

Jos brexit tarkoittaa vapaan liikkuvuuden lisäksi myös vapaakaupan menettämistä, itsenäistymistä kannattavien ääni voimistuu varmasti.

 

Voisi kuvitella, että jo Britannian sisäiset kiistakysymykset antaisivat maalle kaikki syyt tavoitella nopeaa sopimusta EU:n kanssa. Maan johtajien uho tuntuu kuitenkin kielivän päinvastaisesta.

Asenne tiivistyy pääministeri Mayn lausuntoon, jonka mukaan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tulee huomaamaan hänen olevan ”bloody difficult woman” (helvetin hankala nainen).

Innokkaimmat ovat vedelleet uhosta yhtäsuuruusmerkkejä rautarouva Margarert Thatcheriin. Entinen pääministeri muistetaan Brittein saarilla tiukasta linjastaan EU-politiikassa. Thatcher muun muassa hankki Britannialle edullisen jäsenmaksujen palautusjärjestelmän.

Nyt eletään kuitenkin aivan erilaista aikaa, muistuttaa professori Raitio.

Thatcher onnistui, koska Saksa ja Ranska olivat jo etukäteen päättäneet taipua. Jäsenmaksujen palautukset olivat hinta, jolla Britannia saatiin suostumaan EU:n sisämarkkinoiden luomiseen.

”Nyt ei ole mitään vastaavaa hanketta, mihin britit olisi pakko saada mukaan. Heitä ei myöskään ole kohdeltu huonosti. Päin vastoin, jatkuva erityiskohtelun vaatiminen vain ärsyttää muita jäsenmaita.”

Kukaan ei tiedä, millaisesta sopimuksesta olisi tarkoitus neuvotella.

Kaiken huipuksi kukaan ei edes tiedä, millaisesta sopimuksesta Britannian kanssa olisi tarkoitus neuvotella.

Liittyminen Norjan ja Islannin tavoin Eta-alueeseen tuskin kiinnostaa brittejä siihen liittyvien maksujen takia. Sveitsin malli puolestaan tuskin on EU:n mieleen, sillä yli sataan kahdenväliseen sopimukseen perustuva järjestely on kömpelö ja kallis.

Raition mukaan realistinen vaihtoehto voisi olla EU:n ja Kanadan välisen CETA-sopimuksen kaltainen tavaroita ja palveluita koskeva vapaakauppasopimus. Tähän saataisiin todennäköisesti liitettyä myös ratkaisu rajakysymyksiin.

Suurin haaste on aikataulu. Kanadan kanssa sopimuksesta neuvoteltiin lähes kymmenen vuotta. Viralliset brexit-neuvottelut saadaan käyntiin vasta Britannian parlamenttivaalien jälkeen kesäkuussa. Aikaa maaliskuun 2019 takarajaan on vain reilut puolitoista vuotta.

Lisäkiemuroita aiheuttaa myös sopimuksen ratifiointimenettely.

Yhä kovempaa uhoa lietsovat brittipoliitikot ja -media näyttävät unohtaneen, että tuleva sopimus on hyväksyttävä jokaisen EU-maan parlamentissa. Tuoreessa muistissa on, miten Belgian puolikkaan Vallonian alueparlamentti oli kaataa CETA-sopimuksen.

Ei liene kovin kaukaa haettua ennustaa, että nyt samaan voisi ryhtyä esimerkiksi Gibraltarin tilanteeseen tyytymätön Espanja.

Puheistaan huolimatta Iso-Britannia on tosiasiassa tilanteessa, jossa sen pitäisi ärsyttämisen sijaan keskittyä pitämään 27 muuta maata tyytyväisinä.

Suuria neuvotteluvaltteja saarelaisilla ei ole.