Peruuttamatonta vahinkoa

Joe Biden aikoo tuoda Yhdysvallat takaisin kansainvälisiin pöytiin, mutta kaikkia edeltäjänsä aiheuttamia vaurioita hän ei pysty paikkaamaan.

ulkomaat
Teksti
Milka Valtanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun presidentti Joe Biden oli astunut virkaansa 20. tammikuuta 2021, EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen twiittasi:

”Yhdysvallat on palannut. Ja Eurooppa on valmiina.”

Von der Leyen kertoi, että Eurooppa oli valmis palauttamaan suhteet ”vanhaan ja luotettuun kumppaniin, puhaltamaan uutta henkeä vaalimaansa liittoon”.

Biden onkin luvannut tuoda Amerikan ”takaisin” ja korjata suhteet liittolaisiinsa. Mutta kumppaneiden välillä kuplii jo pettymys ja turhautuminen.

Vuoden 2020 lopussa Euroopan unioni pääsi Kiinan kanssa sopuun yhteisestä investointisopimuksesta. Se oli voitto unionin taloudelle, sillä vuosia valmisteltu sopimus helpottaa eurooppalaisten yritysten toimintaa Kiinassa.

Yhdysvalloille sopimus oli rätti vasten kasvoja. Maa pitää Kiinaa uhkana asemalleen ja yrittää padota sen nousua. Bidenin vallanvaihdokseen valmistautuva hallinto oli viestittänyt EU:lle, ettei sen pitäisi solmia sopimusta puhumatta ensin Yhdysvaltojen kanssa.

Euroopan näkökulmasta pyyntö oli kohtuuton. Yhdysvallat halusi EU:n luopuvan tärkeiden taloudellisten etujensa ajamisesta USA:n geostrategian hyväksi. Ja kaikki tämä Yhdysvaltojen kohdeltua Eurooppaa neljän vuoden ajan surkeasti.

 

Donald Trumpin kausi ruhjoi globaaleja instituutioita, yhteisiä pelisääntöjä ja demokratiaa.

Trumpin hallinto irrotti Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta, haukkui YK:ta vanhentuneeksi, moitti eurooppalaisia Nato-maita siivelläeläjiksi, halvaannutti maailman kauppajärjestö WTO:n toiminnan ja syytti EU:ta epäreiluksi, koska eurooppalaiset eivät ostaneet tarpeeksi amerikkalaisia tuotteita.

Trumpin kausi vahingoitti myös Yhdysvaltain poliittista järjestelmää ja syvensi maan sisäisiä jakolinjoja.

Heti ensimmäisenä päivänään Biden alkoi siivota Trumpin jälkiä. Vanhan aseman palauttaminen on silti vaikeaa, ellei mahdotonta, sanoo kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala.

”Bidenilla itselläänkin on ehkä ajatus, että Yhdysvallat voi ottaa vanhan roolinsa takaisin ikään kuin vain ilmoittautumalla takaisin palvelukseen.”

”Yhdysvaltain pitäisi nyt löytää paikkansa uudessa järjestyksessä, ja siihen ei päästä pelkillä sloganeilla.”

Kun vielä muutama vuosi sitten Yhdysvallat ja EU yrittivät vastata Kiinan kasvuun yhteisellä TTIP-vapaakauppasopimuksella, ei kauppasopimuksista puhu enää kukaan. Nyt neuvottelut liittyvät siihen, voiko keskinäistä luottamusta enää palauttaa.

 

Kiina voi tuoda Yhdysvallat ja EU:n yhteen – tai erottaa liittolaiset entistä kauemmas toisistaan.

Yhdysvallat toivoisi Euroopasta kumppania yhteiseen rintamaan. Yhdessä niillä olisi merkittävä neuvotteluvoima suhteessa Kiinaan. Saksa ja Ranska eivät kuitenkaan kannata Yhdysvaltain patoamispolitiikkaa Kiinaa vastaan.

”EU:lla ei ole mitään halua hillitä kasvua, vaan enemmänkin haluamme puuttua niihin markkinavääristymiin, mitä Kiinan järjestelmä aiheuttaa”, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton kauppapolitiikan asiantuntija Saila Turtiainen.

EU:sta tuli Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasodan sijaiskärsijä. Trump asetti Kiinalle tulleja ja teki sen kanssa sopimuksia, jotka vahingoittivat Kiinan muita kauppakumppaneita.

Trump asetti tulleja myös eurooppalaiselle teräkselle ja alumiinille. Biden ei ole maininnut sanallakaan, mitä hän aikoo tehdä niille tai Kiinan kanssa solmitulle sopimukselle.

”Vaikka tullien talousvaikutus ei ole kokonaiskuvassa iso, kyllä ne sekoittivat teräksen markkinat. Ja vielä niiden tullien päälle oli tietynlainen loukkaus, että Yhdysvallat asetti ne vedoten kansalliseen turvallisuuteen.”

 

Yhdysvallat saattaa palata kansainvälisiin pöytiin, mutta protektionismi ei ole loppumassa. Kun Biden piti ensimmäisen ulkopolitiikkaa käsittelevän puheensa 4. helmikuuta, hän painotti, että Yhdysvallat tekee ulkopolitiikkaa, joka hyödyttää amerikkalaista keskiluokkaa.

EU:kin on muuttunut. Jäsenmaat ovat alkaneet puhua ”strategisesta autonomiasta”.

Unioni hakee yhä läheistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, mutta rakentaa samalla itseään ulkopoliittisena toimijana, sanoo europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri (sd).

Hän on EU:n suhteista Yhdysvaltoihin vastaavan valtuuskunnan jäsen.

”EU:lla on tahto tehdä yhteistyötä ja pitää keskusteluyhteys, mutta meillä myös nähdään, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei voida laskea enää niin paljon Yhdysvaltain varaan.”

Yhdysvaltain paluu on Kumpula-Natrin mukaan Euroopalle ”suuri lohdutus”, sillä EU:ssa uskotaan sääntöperustaiseen yhteistyöhön.

Hänen mukaansa EU voi löytää Yhdysvaltojen kanssa paljon yhteistä esimerkiksi arvopohjaisessa ulkopolitiikassa, digitalisaatiossa ja ilmastotyössä.

”Bidenin tehtävä on yhdistää oma maansa. Yhdysvaltain sisäinen tilanne on sellainen, että suhteet Eurooppaan ovat ehkä vähän toissijaisia.”

Haukkalan mukaan EU:n ja Yhdysvaltain välille tarvittaisiin nyt ennen kaikkea malttia. Jos liian suuret odotukset muuttuvat pettymykseksi, luottamusta on vaikea löytää. Silloin lupaus yhtenäisestä lännestä voi tulla kyseenalaiseksi.

”Meidän valtamme on usein kummunnut kyvystä toimia samansuuntaisesti. Jos se katoaa, joudumme hakemaan paikkaa maailmassa, jonka sääntöjä tekevät jotkut muut.”